Suomalaismaalivahti Kaapo Kähkönen on pyörinyt viime keväästä asti melkoisessa siirtomankelissa. Maaliskuussa hän karisti surkean San Jose Sharksin pölyt kannoiltaan ja siirtyi loppukaudeksi New Jersey Devilsiin.
Kesällä Kähkönen solmi yksivuotisen sopimuksen Winnipeg Jetsin kanssa. Hän ei ehtinyt pelata yhtään runkosarjaottelua uudessa seurassaan, kun siirtolista jo kutsui.
Seuraava osoite oli Colorado Avalanche. Kanadasta Yhdysvaltoihin siirtynyt Kähkönen joutui odottelemaan viisumia kahdeksan päivää, mikä tarkoitti yhtä pitkää poissaoloa jäältä. Se on maalivahdille pitkä aika.
– Eihän siihen tietysti ole helppoa hypätä takaisin mukaan, kun muilla on pelit ja jäätreenit käynnissä. Yllättävän nopeasti muutaman päivän tauon jälkeen alkaa olla ajoitukset ja muut ruosteessa.
NHL:ssä siima on toisinaan ohut. Koko mylläkän jälkeen Kähkönen pääsi pelaamaan Avalanchessa vain yhden ottelun ennen kuin löysi itsensä taas siirtolistalta.
Lopulta maalivahti palasi Winnipegiin, missä paikka löytyi Jetsin farmijoukkue Manitoba Moosesta. Seuraavaksi tavoitteena on pelata mahdollisimman paljon sekä toimia johtavana pelaajana ja esimerkkinä nuoremmille.
Kähkösen mielestä Jetsin organisaatiossa pelisysteemi toimii ja kommunikointi on selkeää.
– Ei ole sellaista arvuuttelua, että kukakohan seuraavan pelin pelaa. Se rauhoittaa maalivahtien lisäksi myös pelaajien tekemistä siinä ympärillä.
Vaikka Kähkönen on saanut omien sanojensa mukaan työskennellä hyvien tyyppien seurassa koko kauden, jatkuvassa muutoksessa eläminen on vaatinut sopeutumista.
– Totta kai se silti vaikuttaa, kun et tiedä pelikavereiden nimiä. Se ottaa aina hetken päästä sinuiksi sen joukkueen kanssa.
– Ei ole kuitenkaan mitään valittamista mistään joukkueesta tai organisaatiosta, vaan päinvastoin joka paikassa on ollut hienoja ihmisiä, joiden kanssa olen saanut tehdä hommia ja joilta olen saanut ymmärrystä ja tukea tähän tilanteeseen.
Kähkönen on ymmärtänyt, ettei kaikkiin NHL:ssä tehtäviin päätöksiin voi vaikuttaa omalla tekemisellään. Vaikeinakin hetkinä hän yrittää ottaa uusista ihmisistä ja kokemuksista oppia.
– Hyvä esimerkki on se, kun menin Coloradoon ja sain Parkkilan Jussin kanssa tehdä hommia. Hän on mahtava ammattilainen, ja oli hienoa tehdä suomalaisen valmentajan kanssa töitä NHL:ssä.
Paluu parrasvaloihin vai kotimantereelle?
Kähkösen nykyinen sopimus päättyy ensi kevääseen. Hänen mukaansa ensi kauden sopimusasioiden ajatteleminen on vielä liian aikaista, ja viime ajat ovat opettaneet, että muutokset saattavat tapahtua nopealla aikataululla.
Mutta entä jos epävarmojen NHL-minuuttien sijaan tarjolla olisikin ykkösveskarin tontti jossain eurooppalaisessa sarjassa?
– Kaikki haluavat tietenkin aina pelata mahdollisimman paljon, se ei ole mikään salaisuus. Missä se sitten ikinä onkaan.
– Kaikki vaihtoehdot täytyy pitää auki, enkä ole koskaan sanonut mihinkään etukäteen ei.
Sarjakärki Winnipeg Jetsin maalivahtikaksikko Connor Hellebuyck–Eric Comrie on ainakin tähän asti osoittautunut toimivaksi komboksi.
Ykkösmaalivahti Hellebuyck on yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Kaksinkertainen Vezina-voittaja on pysäyttänyt kuluvalla kaudella kiekkoja sarjan kolmanneksi parhaalla torjuntaprosentilla 92,4. Yhdysvaltalaisveskari nähdään erittäin todennäköisesti myös helmikuussa pelattavassa 4 Nations Face-Off -turnauksessa.
Kähkösen mielestä on ollut hienoa seurata Hellebuyckin tekemistä lähietäisyydeltä. Hän on pistänyt merkille myös syitä tämän menestykseen.
– Syitä on paljon, mutta mikä ainakin itselläni on paistanut silmään – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin – on sellainen päivittäinen tekeminen ja tasaisuus. Lisäksi hänellä on se mentaliteetti, että sillä mitä äsken tai eilen tapahtui ei ole väliä, vaan mennään eteenpäin ja otetaan seuraava kiekko kiinni.
Suomalaisvahti on pelannut ja harjoitellut urallaan lukuisten muidenkin supertähtien kanssa. Huippupelaajat ovat aina luoneet hänelle mieluisaa haastetta.
– Siinä pääsee haastamaan itseään ja näkemään, että jos pystyy näiden pelaajien laukauksia torjumaan, niin pystyy torjumaan kenen vain.
Haastatteluhetkellä Kähkönen on pelannut kaksi ottelua Manitoba Moosessa. Vaikka nopeus, fyysisyys ja parhaiden pelaajien huipputaito eivät vedä vertoja NHL:lle, täytyy maalivahdin pelata aina täysillä.
– Nuoret pelaajat ovat hyökkäyspäähän todella taitavia. Peli on täällä hyvän tasoista siinä mielessä, että joka pelissä täytyy olla valmis ja hereillä. Ei voi mennä puolivaloilla.
AHL:ssä pelataan kauden aikana muutamia aamupäivällä alkavia otteluita, joissa koululaiset pääsevät näkemään jääkiekkoa paikan päällä. Kähkösen ensimmäinen kotiottelu Moosen riveissä sattui juuri tällaiselle päivälle.
– Ihan hieno kokemus, ja siellä on yleensä paljon innokkaita lapsia, jotka pitävät meteliä.
