Kaksi poikaa liukastelee pukukoppiin johtavan käytävän edessä ja yrittävät nähdä ketkä pelaajat tulevat haastateltaviksi. Brad Morania he eivät vielä osaa nimetä ja Stefano Giliati näyttää erilaiselta ilman varusteita. Lopulta toinen pojista uskaltaa ojentaa tussinsa ja Giliati kynäilee nimensä ennen kuin astuu tentattavaksi.
Peli on päättynyt hetkeä aiemmin SaiPan 4–3-voittoon Tapparasta. Ratkaisua saatiin hakea aina voittomaalikilpailusta asti, jossa sekä Moran että Giliati pääsivät kokeilemaan, mutta tuloksetta. Tyhjin käsin kaksikko ei silti jäänyt, sillä varsinaisen peliajan maaleista kaksi merkittiin Moranille ja Giliati sai molemmista syöttöpisteen.
– Hän [Moran] on hyvin fiksu jääkiekkoilija ja hänellä on paljon kokemusta. Tulemme puhumaan varmasti paljon ja minulla on runsaasti opittavaa häneltä, Giliati valotti ajatuksiaan uudesta vahvistuksesta.
Moran ei ole ainut viime aikoina SaiPaan liittynyt pelaaja. Alkukauden molemmat maalivahdit lähtivät ulkomaille ja tilalle hankittiin Miika Wiikman ja Hannu Toivonen. Voittomaalikilpailussa Wiikman oli mies paikallaan ja esti kaikki Tapparan yritykset. Giliatin mielestä uusi maalivahti on sopeutunut Lappeenrantaan hyvin.
– Miika on loistava tyyppi! Hän tekee paljon työtä ja tuntuu siltä, kuin hän olisi ollut mukana alusta asti.
Takaisin voittojen tielle?
SaiPa etenee tällä hetkellä vastustaja kerrallaan. Alkukauden korkea sijoitus on vaihtunut trapetsitaiteiluksi pudotuspeliviivan yläpuolella. Taikatemppuja kurssin muuttamiseen ei ole, mutta Giliatin mielestä voittaminen onnistuu perusasioihin palaamalla.
– Meidän piti joukkueena todistaa itsellemme, että pystymme edelleen voittamaan ja olemaan liigan paras haastaja. Tänään se taas näkyi. Olimme aggressiivisia ja veimme taklaukset loppuun, Giliati luetteli.
– Voimme voittaa, koska teemme kovasti töitä ja olemme hyvin motivoituneita. Kun olemme ahkeria ja aggressiivisia, voitamme, ja minusta tuntui, että hetkeksi unohdimme sen.
Pukukopissa tukala pistetilanne tiedostetaan, mutta siitä ei Giliatin mukaan puhuta.
– Emme voi alkaa ajatella sijoituksia, vaan meidän pitää mennä peli kerrallaan ja voittaa. Emme voi vaikuttaa siihen mitä muut tekevät, mutta voimme vaikuttaa itseemme.
Paljon iloa sairaskertomuksista
Aggressiivinen pelitapa ei ole aina ollut se helpoin ja matkalla on tullut muutakin kuin vain pari mustelmaa. Tällä kaudella Giliatin kasvoja on parsittu kokoon jo useaan otteeseen, mutta pienet ruhjeet vain naurattavat, kun hän luettelee haavojen määrää.
– Tässä oli 22 ja tuossa 17 tikkiä, Giliati selitti osoittaen samalla päätään.
– Laskimme itseasiassa kanadalaisen tyttöystäväni kanssa yhtenä päivänä, että kasvoissani on ollut yhteensä ainakin sata tikkiä.
Vastenmielisimmän vamman Giliati koki kuitenkin jo ennen ammattilaisuraansa. Hän muisti olleensa 10-14-vuotias, kun oikeasta jalasta murtui luu, joka työntyi ihon läpi kaiken kansan nähtäväksi. Murtuma saatiin hoidettua, mutta viikon jälkeen haava alkoi märkiä pahasti. Jäljelle jäi kookas valkoinen arpi ja muisto tulvivasta vihreästä mädästä. Jos sama vamma toistuisi, Giliati ei omien sanojensa mukaan epäilisi ottaa valokuvaa todisteeksi.
– Tietysti julkaisisin kuvan siitä, en ujostele sellaisia asioita! Giliati lupasi.
Haastattelu päättyy. Samassa toiset pojat pudottavat kiekon katsomosta huoltoväylälle ja pyytävät Giliatia poimimaan sen. Mies ojentaa kiekon takaisin, mutta pojat pudottavat kiekon uudelleen ja taas uudelleen, kunnes mies sulloo pelivälineen vyötärönauhansa alle. Taustalla muutama tyttö alkaa kikattaa.
