Pelicans-valmentaja Pasi Mustonen tunsi jo ennen ottelun alkua illan erityiseksi.
− Olin kävelemässä ennen peliä hallin lähettyvillä. Katsoin, että mikäs iso rakennus tuolla on?
− Siinä törrötti Tampereen Keskussairaala, jonka valot pistivät silmääni. Siellä Joel makasi 9. heinäkuuta sydänpolilla operoitavana. Silloin olimme paikalla huolestuneina vanhempina, jotka eivät tienneet, onko heidän poikansa kunnossa.
Pasin pojalla, Pelicans-hyökkääjä Joel Mustosella epäiltiin olevan vakava sydänsairaus. Turhaan.
− Poikani joutui hoitovirheiden kohteeksi, mistä tuli vakavia sydänvaivoja ja johtoratahäiriöitä.
− Olimme koko ajan pelko perseessä. Pelkäsimme pahinta, olihan päällä väärin hoidettu mykoplasma/keuhkoklamydia lähes kahden vuoden ajan. Hoitovirheiden seuraukset olivat vakavat, mutta pääasia, että poika on kunnossa, parahtaa Mustonen.
"Vanhempana huoli on jatkuva"
Joelin kunto ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys.
− Matka on ollut Joelille todella raskas. Vanhempana huoli on jatkuva.
− Saimme kuitenkin vasta heinäkuussa mainitun operaation jälkeen tietää, että mies on terve.
Kyseisessä operaatiossa Tampereella sekä Joel Mustosen että hänen läheistensä taivas kirkastui.
− Huippuammattilaiset kertoivat meille, että johtoratahäiriöt eivät ole kokonaan poistuneet, mutta ovat vaarattomia. Saimme tietää Joelin olevan terve.
− Tästä on nyt tasan viisi kuukautta aikaa ja upea tunne on päällimmäisenä mielessä. Joel uskoi jo uransa loppuvan. Nyt olemme tässä, kertoo isä-Mustonen.
"Matkan varrella on ollut vaikeaa"
Niin, Joelin ura. Nuorempi Mustonen pelasi juniorivuotensa Ruotsissa Skellefteåssa, edeten aina Elitserien-joukkueeseen saakka. Sairaus esti pelaamisen puoleksitoista vuodeksi ennen tiistaista paluuta Ilves-Pelicans-ottelussa.
− Joelin paluu oli hirveän upea juttu. Suoritus on ammattiurheilusta huolimatta vain sivutuote. Vaikka olenkin valmentajana tässä tuplaroolissa, isyys puskee sieltä läpi vahvasti. Prosessi tuntuu jälkikäteen hyvältä, mutta matkan varrella on ollut vaikeaa.
− Pojan ainoa toive oli pelata vielä yksi peli elämässään. Nyt se on tehty ja tästä seuraa varmasti paljon hyvää.
"Kohotin käteni silmilleni"
Liikutus haastattelutilanteessa ei kuitenkaan vetänyt vertoja itse pelille.
Joel maalasi ajassa 42.49 Pelicansin 1-1-tasoitusmaalin, ensimmäisessä liigapelissään.
− Jos kamerat kuvasivat, kohotin kyllä käteni silmilleni, kuvaili Pasi silmäpielet punaisina.
Isä ja poika ovat käyneet debyyttiä varten pitkän tien.
− Syksyllä olemme kuntouttaneet Joelia progressiivisen harjoittelun avulla. Emme vielä elokuussa käyneet jäällä kuin satunnaisesti. Harjoittelu on ollut lähinnä aerobista ja peruskuntoa rakentavaa.
− Joel on ollut vasta aivan viime aikoina kunnon maitohappoharjoittelussa joukkueen mukana. Joel ei ole vielä valmis ja olemme hänen peluuttamisensa suhteen varovaisia. Pikkuhiljaa voi alkaa suorittamaan ja pelaamaan kolme kertaa viikossa.
Kahdeksan tappiota peräkkäin – mikä avuksi?
Apuvalmentajan roolissa vanhemman Mustosen ohjeet joukkueelleen ovat selkeät.
− On kaksi asiaa, jotka nostaisin esille. Toinen on peli-ilme. Pelasimme tänään apinanraivolla ja olemme siihen valmennusjohdossa todella tyytyväisiä.
− Toinen juttu on usko. Meidän pitää uskaltaa pelata, on tappioita alla kuinka monta tahansa. Uskallus on avainasemassa jatkossa, painottaa Mustonen.
Kahdeksan peräkkäisen tappion jälkeenkään valmennusjohto uskoo täysin joukkueeseensa.
− Olemme näyttäneet alkukaudesta, että voimme voittaa jokaisen joukkueen. Peli on vaan saatava nyt kasaan.
− Vaikka meillä on pelaajia telakalla, näytimme tänään pystyvämme mihin vaan. Kyllä tämä kelkka tästä kääntyy.
