Yksi HPK:n uusista pelaajista on paluumuuttaja Jaakko Turtiainen, joka pelasi Hämeenlinnassa vuodet 2009-2014. Vaikka Turtiainen on HIFK-kasvatti, on HPK hänelle kuin kotiseura.
− Kyllä tämä on minulle koti. Olen kokoajan asunut täällä ja vaimo on täältä kotoisin, Turtiainen kertoi Jatkoajalle.
Kotiinpaluun lisäksi Turtiaisella on muitakin syitä olla innoissaan. Hän pelasi kaksi edellistä kautta Mestistä Mikkelin Jukureissa tuoreen HPK-käskijä Antti Pennasen alaisuudessa, joka valmensi Turtiaista tämän pelatessa HPK:n A-nuorissa.
− Nyt sain kaikki samaan pakettiin, ei voisi enempää pyytää. Olen tykännyt aina Pennasen valmennuksesta.
HPK:ssa pelatessaan Turtiainen oli suoraviivainen rymistelijä, joka taklasi ja ajoi hanakasti maalille.
− Se oli vähän sellaista tsemppilätkää, eikä oikein pystynyt muuta antaa.
HPK-vuosien jälkeen Turtiainen lähti Mikkeliin kirkkain tavoittein. Tsempparista jalostui kiekollisempi pelaaja. Siitä osoituksena on viime kaudella komea maalisaldo, 22 osumaa.
− Kiekollisen pelaamisen kehittämistä lähdin peliajan lisäksi hakemaan Jukureista. Sain pelata todella paljon ja kiekollisemmassa roolissa. Nyt uskon pystyväni tekemään tulosta Liigassakin.
Kovat tehopisteet Mestiksessä eivät automaattisesti tarkoita hyvää liigauraa. Monet Mestis-tähdet ovat joutuneet toteamaan Liigan liian kovaksi paikaksi. Mikä tekee Turtiaisesta poikkeustapauksen?
− Ihan aluksi pitää sanoa, että en voi pelata ihan samalla tavalla kuin Mestiksessä. Tämä on ihan eri sarja ja eri vaatimustaso. Uskon kuitenkin, että rohkeus yrittää ja periksiantamattomuus auttavat minua kehittymään pikku hiljaa.
Tutun valmentajan alaisuudessa luulisi olevan myös helpompaa omaksua Liigan vaatimustaso, sillä pelifilosofiaan totutteluun ei mene liiaksi aikaa.
− Siinä on myös hyvä, että Pennanen tietää mitä minusta saa ja hän on minut tänne halunnut. Se lisää itseluottamusta.
Toki tutun tutkaparin, Oula Palven, siirtyminen HPK:hon saattaa auttaa myös asiaa. Viime kaudella Palve voitti Mestiksen pistepörssin näytöstyyliin.
− Ihan hyvin ne pari vuotta ainakin menivät, Turtiainen virnistää.
