Usein pudotuspeleissä jopa korostetusti keskustellaan maalivahtien merkityksistä joukkueilleen tärkeissä ja tiukoissa sarjoissa. Maalivahti onkin usein yksilöurheilija muun joukkueen keskellä. Pudotuspeleissä asema tärkeänä yksittäisenä palasena voittavaa joukkuetta maalivahdin asema vielä korostuu. Yleinen käsitys usein onkin, että mestaruusjoukkueen takana pelaa vuortakin varmempi veskari.
- Mennään tietysti henkisellekin puolelle. Pitää olla vahva ja myös näyttää omalle joukkueelle ettei ole yhtään hermostunut tilanteesta vaan nauttii siitä ja on rauhallinen. Pyrkii tekemään asiat samalla lailla kuin ennenkin niin varmasti joukkue luottaa suhun helpommin, Nurminen valottaa.
Runkosarjassa nähdään usein hyviä ja upeita maalivahtisuorituksia, mutta monesti todelliset voittavat maalivahdit erottuvat pudotuspeleissä. Mikä erottaa hyvän runkosarjatorjujan voittavasta playoffmaalivahdista, Pasi Nurminen?
- Kyllä ne voittavat maalivahdit pystyvät ottamaan muutaman extrakiekon kiinni siellä. Pitäisi pystyä käsittelemään se tilanne sillä tavalla, että joka erä ja peli erikseen. Tulisi keskittyä vain aina siihen seuraavaan kiekkoon. Lopulta aika pienistä asioista se koostuu. Jos sä otat yhden kiekon oikeassa kohdassa pois, niin joukkue voi voittaa koko sarjan. Ei siellä riitä enää sellainen peruspelaaminen, että seistään viivalla, Nurminen sanoo.
Pelien ehdoilla
Joukkueen arkirutiinit, harjoittelu sekä valmistautuminen muuttuvat monellakin tapaa pudotuspelien aikana. Sama koskee myös joukkueen veräjänvartijoita. Harjoittelu kevenee ja valmistautuminen korostuu.
- Kaikki tehdään huolellisemmin. Yritetään keskittyä ainoastaan peleihin ja unohdetaan kaikki muu. Ei harjoitella yhtään sen pelin kustannuksella. Kaikki ajatusmaailma siiretään aina siihen seuraavaan otteluun.
- Harjoittelu on lähinnä sen kiekkotuntuman säilyttämistä pelien ehdoilla. Rasitusta ei lisätä harjoittelussa enää paljoa, sillä ei voi saada kun huonoa aikaan, Nurminen kertoo. ¨
Maalivahtipelin yhteydessä puhutaan usein henkisestä vahvuudesta ja itseluottamuksesta. Pudotuspelien kovassa paineessa henkinen paine ja luotto omiin kykyihin korostuu. Yhtenä isona osana juuri mainittuja ominaisuuksia on asema joukkueen ykkösmaalivahtina pudotuspelien alkaessa.
- Riippuu varmaan veskarista. Itsestä voin sanoa, että paras tulos on tullut sillä tavalla, että on alusta asti saanut tehdä rauhassa töitä. Tietoisuus siitä, että vaikka välillä sattuu heikompi ilta, niin pääsee kuitenkin seuraavana iltana paikkaamaan sitä. Silloin ei tule lisäpaineita omasta pelipaikasta, Nurminen myöntää.
Maalivahtien taistoa
Ennen kuin pelit toden teolla pyörähtävät käyntiin, kuuluu maalivahtien valmistautumiseen harjoittelun lisäksi vielä vastustajan tarkkailu. Vastustajien parhaiden maalintekijöiden kikkoja sekä ylivoimakuvioita käydään läpi. Nurminen tosin sanoo, että playoffien aikana vähenevässä määrin.
- Ei ne pelaajat hirveästi runkosarjan lopusta ehdi muuttumaan eikä ylivoimatkaan. Enemmänkin se on sitä, että on tarkkana ja tiedostaa etukäteen mitä sieltä tulee. Valmennusjohdon tehtävä on myös infota maalivahtia. Pelaajat pitää oppia runkosarjan aikana tuntemaan ja tietämään niiden ratkaisut ja olla sitä kautta askel edellä, Nurminen sanoo.
Pelit käynnistyessä alkaa myös maalivahtien todellinen henkien taisto. Useimmat maalivahdit tiedostavat ajatuksen kaksintaistelusta vastapäisen veskarin kanssa. Tässä taistossa, kuten rakkaudessa ja sodassa, ovat kaikki keinot sallittuja.
- Varmaan veskarit sitä osittain miettivät. Itse koitin ainakin mahdollisimman paljon horjuttaa toisessa päässä seisovan kaverin mielenrauhaa kaikennäköisillä tempauksilla. Se on sellaista haastamista, huutelua, höpöttelyä kaverille. Kaikkea mikä ei itseä häiritse. Varmaan jonkin sarjan voitinkin sellaisella, Nurminen nauraa.
Tiukoissa pudotuspeliotteluissa tunteet ja otteet kovenevat useasti puolin ja toisin. Välillä myös maalivahti otetaan psykologisen sodankäynnin kohteeksi. Maalivahtien tönimistä, häirintää ja jopa kunnon torppauksia on vuosien saatossa nähty. Usein ylimääräinen häirintä ja provosointi kohdistuvat hyvin pelanneeseen veskariin.
- Sehän on hyvä merkki jos ne yrittää ajaa sua kylmäksi siellä maalilla. Silloin sä tiedät, että oot tehnyt hommas hyvin, silloinhan ne pelkää sua. Ja sitten jos joku tulee niin entäs sitten? Sehän niitä kaiken eniten ärsyttää, kun ei reagoi mitenkään. Ainoa mitä siinä voi tehdä jos alkaa hosumaan, on että oma peli sekoaa. Tietenkin pitää elää pelin mukaan, jos sattuu olemaan vähän tappiolla voi vaikka vähän heiluakin siellä. Näitä pitäisi jokaisen maalivahdin osata itse lukea, Nurminen toteaa.
Lundell vs. Zepp
HIFK:n ja SaiPan välisessä sarjassa maalien suulla taistelevat upeaa kautta pelanneet Jan Lundell ja Rob Zepp. Usein puhutaan joukkueiden pelikirjoista ja -tyyleistä, mutta onko maalivahdin torjuntatyylillä merkitystä joukkueen pelitapaan?
- Kyllä joukkuetaktiikassa pitää pikkaisen osata lukea oman maalivahdin vahvuuksia. Jos sä valmentajana lähdet rakentamaan sun joukkueen alivoimapeliä, niin kyllä sun pitää tietää maalivahdin vahvuudet. Aika hukassa sä valmentajana oot, jos et pysty lukemaan, että missä se sun oma häkkäris on parhaimmillaan. Kyllä pitää tietää ja miettiä, että mistä sille saa antaa laukoa ja muuta, ”Nupe” sanoo.
Kuinka Rob Zepp sopii SaiPan pelityyliin ja isokokoisen puolustuksen taakse?
- No varmasti sopii. Jos tässä nyt ihan pakko on väkisin alkaa arvostelemaan, niin kyllähän sieltä välillä aika helposti niitä irtokiekkoja tulee. Sitten siellä on kyllä Malmivaaraa ja Kudrocia, jotka siivoavat sitä edustaa välillä aika kovallakin kädellä. Kyllä se sinne sopii aika hyvin.
Entäs Lundell?
- No varmaan pitkälle sama juttu. Siellä se hyvin istuu isossa V:ssä, Nurminen hymyilee.
Paljon puhutaan myös maalivahtien torjuntatyyleistä ja eroista. Etenkin SaiPan Rob Zeppin tyyli on muuttunut paljonkin kauden alusta.
- Itse asiassa kyllä sen tyyli on vaihtunut kauden aikana. Aika paljon se pyrkii peittämään, kädet nyt ei ole maailman nopeimmat, mutta hyvin ne on oikeassa paikassa. Tepsiä vastaan ainakin pelasi aika leveällä perhostyylillä ja siihen tuli vielä hyviä reaktiotorjuntoja lisäksi.
SaiPan maalivahti Zeppin peli onkin kehittynyt huimasti kauden alusta. Tästä iso kiitos kuuluu joukkueen maalivahtivalmentajalle Jarmo Myllykselle. Isoksi ja peittäväksi maalivahdiksi Zepp liikkuu ja reagoi todella hyvin.
- Kyllähän Zeppin vahvuudet ovat iso koko ja peittävyys. Vaikka se on iso kaveri, se pystyy silti vielä reagoimaan nopeastikin.
- Heikkoudet ovat mailapelissä, joka ei ihan vielä ihan Jamon luokkaa ole, toki on sekin kehittynyt. Irtokiekkoja sieltä tulee, mutta ei niitäkään joka ilta sieltä sada, Nurminen kertoo.
HIFK:n maalivahti Jan Lundell on vielä Zeppiäkin mielenkiintoisempi tapaus. Kokenut maalivahti lähtee uransa ensimmäisiin playoffeihin ykkösmaalivahtina. Kovana työntekijänä tunnettu Lundell on viimein saanut palkintonsa vuosien työstä.
- Vähän on kaikkea tapahtunut Jannelle. Varmaan Janne on saanut ennenkin paikkaa näyttää, ei ole varmaan vaan niillä edellisillä ryhmillä ollut ihan täysin luottoa kaveriin. Tänä vuonna ollut tietysti myös täysin uusi valmentaja mikä on auttanut. Ei sitä moni ihminen tiedä, kuinka paljon se kaveri on oikeasti tehnyt töitä, että se on tuohon pisteeseen päässyt.
Nurminen sanoo, että merkittävin kehitys lienee tapahtunut vahdin korvien välissä.
- Kaikki asiathan siihen on vaikuttanut mutta varmaan se yläkoppa on tajunnut sen, että hän on ihan kaikki kriteerit täyttävä maalivahti. Kai siellä on teknisiäkin avuja tullut lisää, siinä on kuitenkin ollut lähellä Sakke, joka on itse pitkän uran vetänyt.
Lundell on torjuntatyyliltään jonkin verran erilainen kuin vastapuolen Zepp. Lundell pyrkii pelaamaan enemmän tekniikalla ja liikkumisella.
- Jannehan on lähtöisin sieltä Jari Kaarelan koulusta. Perhostyylillä se pelaa. Kädet on hienosti edessä, ja hyvin pitkälle liikutaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Pyritään peittämällä ne kiekot ottamaan eikä reagoimalla, Nurminen sanoo
- Jannen vahvuus on tällaisessa teknisessä osaamisessa. Kyllä se on teknisesti ja kaikilta taidoiltaan ihan huippuluokan äijä. Siinä kaverissa on tekniikat hiottu ihan vimpan päälle.
Entäs HIFK-maalivahdin heikkoudet?
- En mä nyt viitsi sanoa, muuten SaiPa mättää kaikki kiekot sinne, Nurminen nauraa.
- Haarukasta sinne välillä uiskentelee muutama kiekko. Käsipuolikin on Jannella vähän sellainen, että päivästä riippuu tarttuuko vai ei, Nurminen vakavoituu.
Mielenkiintoista sarjaa värittää siis kahden mielenkiintoisen vahdin taistelu. Kummankin maalivahdin ura on upeasti nousussa. Arvaamattomaksi tilanteen tekee kuitenkin molempien vähäinen kokemus playoffeista. Varsinkaan Lundell ei ole ykkösmaalivahtina vielä juurikaan kokemusta kartuttanut.
- Nythän se on hyvä nähdä tuleeko Lundellista voittava maalivahti. Kova sarja siellä on tulossa. En mä nää kummankaan maalivahdin kohdalla kuitenkaan mitään, miksi ei voisi nousta ja viedä ryhmänsä pitkälle.
- Kyllä siellä molempien maalivahtien on onnistuttava. Kyllä jos siellä jompikumpi joukkue meinaa pitkälle mennä, niin ykkösmaalivahdin on pysyttävä terveenä ja tolppien välissä, Nurminen lopettaa.
Viimeistään seitsemän ottelun jälkeen näemme, kumpi maalivahdeista piti paremmin hermonsa kurissa ja maalinsa varjeltuna.
Parempi voittakoon.
