HIFK:n takalinjoilla luutiva järkälemäinen puolustaja Joe Finley, 29, on ollut yksi helsinkiläisten tahmean syksyn valopilkuista. Jämerä puolustaja on pelannut vahvuuksillaan ja tottunut liigakiekkoon yllättävän nopeasti, varsinkin kun ottaa huomioon, että kyseessä on hänen ensimmäinen kautensa Euroopassa.
− Peli on ehdottomasti erilaista. Puolustavana puolustajana olen tottunut pelaamaan Pohjois-Amerikassa aina tietyllä tavalla aivan lapsesta asti. Olen parantanut tasaisesti otteitani, Finley analysoi lauantain HPK-ottelun jälkeen.
HPK:ta vastaan Finleylle kertyi 17 minuuttia peliaikaa, johon sisältyi yhden alusta loppuun urakoidun alivoiman. Puolustaja onkin oppinut alkukauden höntyilyistään, eikä mene enää isossa kaukalossa alivoimalla niin aggressiivisesti kiekolliseen kiinni.
Sopeutumisessa on auttanut myös se, että Finley on pelannut suurimman osan kaudesta saman puolustajan rinnalla. Yhteispeli Miro Heiskasen kanssa on sujunut hyvin.
− Voittomaalikilpailun aikana juttelimme Miron kanssa ja totesimme, että tänään pelasimme jälleen vähän paremmin. Kävimme samalla muutamia tilanteita läpi.
Lähtökohdat HPK-otteluun olivat hankalat, sillä edellisenä iltana Ässät oli jättänyt HIFK:n nollille Porissa. Myös lauantain kamppailu eteni pitkään HIFK:n osalta maalittomana. Lopulta kolmannessa erässä Roope Hintzin maali päästi helsinkiläiset piinasta.
Maalittomuuden tuskaa ei kuitenkaan tunnettu HIFK:n vaihtopenkillä.
− Emme ajatelleet sitä niin, vaan keskitymme prosessiin ja tulokseen. Tänään teimme tarvittavan, taivuimme, mutta emme katkenneet.
Se oli sitä sekavaa aikaa
Finley on yli kaksimetrisenä vaikuttava näky kaukalossa, eikä kolossi kaihda kovia otteita. Tappeluitakin rapakon takana on kertynyt ihan riittävästi. Aina hän ei ole jättänyt kaikkea rymistelyä kaukalon puolelle.
Yliopistourallaan hän eräällä kaudella muun muassa löi vastustajan maskottia mailalla ja toisessa ottelussa hän aloitti tappelun loppukättelyssä. Paria vuotta myöhemmin hänet pidätettiin juhlimisen riistäydyttyä hieman käsistä. Finley oli yhdessä joukkuetoverinsa kanssa heitellyt irtaimistoa kuten astioita, pöydän ja ruohonleikkurin kadulle.
− Se oli sellaista nuoren miehen sekoilua, olen nyt jo vanha mies. Olen vielä tulisieluinen taistelija kaukalossa, mutta en aio hakata enää maskotteja. Jotkut eivät pidä klovneista pyhäinpäivänä, minä en varmaan pidä maskoteista, Finley naurahtaa.
Klovneista puheenollen, onko puolustaja kiinnittänyt huomiota Suomeenkin rantautuneeseen ilmiöön?
− En ole seurannut kovinkaan tarkasti uutisointia, mutta ihmisten pitäisi keksiä parempaa tekemistä. Toivottavasti mitään vakavampaa ei pääse tapahtumaan.
