Pelaajakäytävällä tunnelma oli katossa. Suu virneessä olevat paikalliset toimittajat odottivat pukuhuoneen ovella haastateltaviaan. Oven läpi kuului hurraa-huutoja. Ovi avautui ja Matias Metsäranta käveli haastatteluun punaiseen collegepaitaan pukeutuneena ja ihmeen freesinä. Raikkautta selitti osin, että mies joutui vilttiin kun TPS tiivisti kolmeen ketjuun viimeiseen erään. Sivuun Metsärannan ohella joutuivat kokemattomimmat laiturit Mika Suoraniemi ja Arttu Virtanen.
Siinä missä Bluesia vastaan pelattu ensimmäinen kierros oli erittäin tiukka tilastojen valossa, TPS voitti HPK:n suoraan kolmessa ottelussa. Matias Metsärannan mielestä sarja oli haastavampi kuin tilastoista voisi päätellä.
- Kyllä oli tosi tiukkaa. Oikeastaan meille pomppi kiekkokin ihan kivasti. Sen takia meni kolmesta poikki. Muuten olisi voinut mennä pidemmällekin, Metsäranta sanoi.
Erityisen suurta roolia Palloseuran peleissä on näytellyt kotietu. Se kävi selväksi jo runkosarjan aikana, mutta pudotuspeleissä tuo piirre on korostunut.
- On se suuri etu tuo kotiyleisön tuki. Kyllä me ollaan totuttu tähän - tämähän hieman isompi kaukalo kuin muualla - niin se auttaa kanssa meitä. Kyllä me tiedetään mihin täällä kiekot pomppii.
- Hyvillä mielin finaaliin mennään. Me saadaan tähän pari huilipäivää. Ihan sama kumpi sieltä tulee vastaan, kovat finaalit tulee joka tapauksessa, Metsäranta pyöritteli.
Vaikka tämän päivän ottelun ratkaisikin kakkosketju Marco Tuokon johdolla, on aiemmissa otteluissa ratkaisijan viitan joutunut ottamaan harteilleen kolmos- tai neloskenttä.
- Kyllä mä luulen, että se siitä johtuu, että ykkös- ja kakkoskentät pelaavat vastakkain. Se on vähän sellaista puurtamista. Sitten ne ratkaisut tulee just meille. Niille pelaajille, jotka vähän ovat olleet pimennossa. Meillä on silloin ehkä vähän enemmän tilaa, analysoi Metsäranta.
Matu-lempinimellä kulkeva Metsäranta oli Tepsin a-juniorien hopeamitalinjoukkueen runkopelaaja ja yksi sen henkisistä johtajista. Jo junioreissa Metsäranta ei ollut mikään pistekone, vaan enemmänkin puolustava ja varmistava sentteri. Liigajoukkueeseen Metsärannan sopeutuminen on sujunut hyvin, koska rooli kolmosketjussa pysyi suhteellisen samana kuin junioreissa.
- Kyllä mä olen sellainen työntekijä ja pelaan molempiin suuntiin. Sellaista taistelua ja taklauksia, kertoi Matu mitä Jukka Koivu on häneltä sanonut haluavansa.
Juniorisarjoissa pelatessaan Metsäranta pelasi lähes tyystin keskushyökkääjän paikkaa. Miesten joukkueeseen hän kuitenkin murtaantui laiturina, vaikka loukkaantumisten sattuessa mies on ajoittain palannut alkuperäiselle pelipaikalleen.
- Mulle se on oikeastaan ihan sama kumpaa paikka pelaan. Riippuu vähän pelistä ketä vastaan pelataan. Molemmat on ihan kivoja pelipaikkoja. Ei mulle ole oikeasti mitään väliä, Metsäranta pyöritteli jälleen.
Kun Metsärannalta pumppasi tietoja, että eikö sentterin roolissa merkkausvirheet ja aloitushäviöt näy helpommin, eroja löytyikin.
- On se osittain tottakin. Kyllä laiturina saa pelata vapaammin, hän myönsi.
Hämeenlinnassa Metsäranta pääsi parrasvaloihin, kun kaarinalainen iski kaksi maalia joista toinen syntyi jatkoajalla. Runkosarjassa Metsäranta ei ole herkutellut maaleilla kovinkaan usein. Oliko kyse siis ketsuppipullo -ilmiöstä?
- Tais olla. Täytyy tosin myöntää, että tosi hyvin kiekko pomppi mulle. Siitäkin se paljon johtui, hän vähätteli.
Oliko uran tärkein maali?
- No, kyllä.
Metsärannan habituksessa pisti silmään yksi asia. Vaikka kaarinalaishyökkääjällä on aina ollut jonkinmoinen naamakarvoitus, on hän pudotuspeleissä yksi harvoja Palloseuran pelaajia joka kasvattaa playoff-partaa. Vai onko kyse vain uudesta kevät-muodista?
- Onhan se playoff-parta. Kyllä mä sitä kasvatan kun se hyvin kasvaa, Metsäranta kertoi.
Joukkueen kesken ei Palloseurassa ole kuitenkaan tehty mitään ryhmäpäätöstä partakarvoituksen suhteen?
- Ei, kaikki tekee mitä hyvältä tuntuu. Kyllä mulla ollut tämä tapa kasvattaa sitä playoffseihin nämä viimeiset vuodet. Mikäs siinä kun se hyvin kasvaa.
