Niklas Hagman oli pelannut juniorimaaotteluja, mutta esimerkiksi vuonna 1997 poikien EM-kultajoukkueeseen hän ei kuulunut. Kauteen lähtö tapahtui haastajana, mutta kausi kääntyi loistokkaaksi.
Hagman on syntynyt vuonna 1979, eli hän ei ollut vanhinta turnauksessa mukana ollutta ikäluokkaa. Loppuvuodesta syntyneenä häntä ei oltu vielä edes voitu varata NHL:ään.
− Totta kai kauteen lähtiessä nuorempana pelaajana maajoukkueet ja kisat ovat tavoitteina. Aika kaukana kuitenkin oltiin kisapaikasta.
− Kiertelin 19-vuotiaiden maajoukkueessa ja viimeinen turnaus heidän kanssaan meni todella hyvin. Sen ansiosta pääsin sitten kisoihin valmistavalle leirille.
Mitä lähemmäksi kisat tulivat, Hagmanin otteet parantuivat ja niin hän pääsi kisajoukkueeseen mukaan.
− Totta kai innoissaan kotikisoista oli. Tiesimme, että jonkun verran kiinnostusta kisoja kohtaan oli herännyt. Ei meiltä kukaan odottanut mitään ja Kanada oli suursuosikki.
Avausottelu pelattiin jo joulupäivänä, ja vastassa oli nimenomaan Kanada. Ottelu päättyi Suomen voittoon, ja lumipallo lähti pyörimään.
− Rennoin mielin lähdimme haastamaan. Sen muistan, että pelin alkaessa ei tainnut hirvittävän paljon lippuluukkuja olla auki. Suosio oli vähän yllättänyt sielläkin.
− Pelien kestäessä enemmän ja enemmän porukkaa tuli katsomaan. Se lähti oikeaan suuntaan ja siitä tuli hurmos päälle.
Suomi voitti alkulohkonsa ja odotukset nousivat entistä korkeammalle pudotuspelien alkaessa.
− Kun alkusarja meni hyvin ja kun toisessa lohkossa oli vähän yllätyksiä, pelasimme sitten Kazakstania vastaan. Alkoi nousemaan sellainen ajatus, että tässä voisi jotain hyvää tapahtua.
Kazakstan kaatui puolivälierässä selvästi, mutta ilman perusasioiden hoitamista ei sitäkään olisi Hagmanin mielestä tapahtunut.
− Halusimme pelata alkuun fiksusti.
Välierävastus oli Sveitsi, joka oli yllättänyt Ruotsin rangaistuslaukauksilla.
− Kyllä siinä oli asennoitunut, että Ruotsi tulee vastaan. Mutta kyllä Sveitsiäkin vastaan jouduttiin tiukille.
Finaalivastustaja oli Venäjä, ja peli pelattiin lauantai-iltana, eli käytännössä parhaana mahdollisena päivänä tuollaiselle ottelulle.
− Suht'koht uusi halli, kaikki kaverit, tutut ja tuntemattomat katsomossa kannustamassa. Meillä kuitenkin oli rento meininki. Toki jokaista jännitti, mutta kaikki pystyivät pelaamaan omaa peliään.
Venäjän johtomaali ei Hagmanin mukaan ollut mikään ongelma:
− Fiksusti sitten pelasimme, eikä vaikuttanut sekään, että Venäjä meni johtoon.
Hagman myöntää, että jatkoajalla valtit olivat Suomen käsissä. Venäjän yksilötaito oli kuitenkin sitä luokkaa, että rangaistuslaukauksilla he olisivat voineet olla vahvoilla.
− Tarina olisi ollut ehkä toinen, jos peli olisi mennyt rankkareilla.
Miten Hagman sitten itse muistaa ratkaisumaalin?
− Somervuori antoi Ollille ja hän yritti antaa takatolpalle. Nousi sitten pakin mailasta housuihini ja meni sisään. Sitten räjähti kattila.
− Se tilanne meni nopeasti ja vain pomppasi, joten en ajatellut hetkeäkään, että maali hylättäisiin. Eikä muutenkaan ajatellut kuin sitä, että me voitimme.
