50. Jarkko Ruutu
Vuonna 1975 syntynyt Jarkko Ruutu ei ollut mikään teinitähti. Ruudun liigaura alkoi kaudella 1996–97 ja hän sai NHL-varauksenkin vasta kesällä 1998 Vancouver Canucksiin. Tuolloin Ruutu oli ollut mukana voittamassa liigamestaruutta ja tehnyt MM-debyytinsä.
Pohjois-Amerikkaan Ruutu siirtyi kaudeksi 1999–2000, mutta kaksi ensimmäistä kautta hyökkääjä vietti enimmäkseen farmin puolella, jossa hän takoi sekä tehoja että keräsi ison kasan rangaistusminuutteja. Murtautuminen Canucksin kokoonpanoon tapahtui 2001–02, jolloin hyökkääjä pelasi 49 ottelua. Seuraava kausi Ruudulla oli vaikea, mutta pudotuspeleissä Ruudun rooli kasvoi ja hän vakiinnutti paikkansa pelaavassa kokoonpanossa.
Ruutu tunnettiin NHL-urallaan taklaajana ja hämmentäjänä. Kun Ruutu pelasi täysiä kausia, hän keräsi aina kolminumeroisia jäähylukemia. Roolipelaajana erinomainen Ruutu pelasi Vancouver Canucksissa kesään 2006 asti, jonka jälkeen hän pelasi kaksi kautta Pittsburgh Penguinsissä. Jälkimmäisellä Pittsburghin kaudellaan Ruutu pääsi pelaamaan Stanley Cupin finaaleita, mutta Detroit Red Wings nappasi kannun.
Kesällä 2008 Ruutu teki kolmivuotisen sopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa. Tehopisteillä mitattuna Senators-kaudet olivat Ruudun parhaimmat: kaudella 2008–09 Ruutu teki 21 pistettä ja kaudella 2009–10 pisteitä syntyi 26. NHL-uran viimeiseksi kaudeksi jäi 2010–11, jonka hän aloitti kauden Senatorsissa, mutta hänet kaupattiin loppukaudeksi Anaheim Ducksiin.
NHL-uran jälkeen Ruutu pelasi vielä kolmen kauden ajan Jokereissa ja lyhyen pätkän Sveitsin liigaa. Nykyään Ruutu toimii Columbus Blue Jacketsin organisaatiossa kehitysvalmentajana.
49. Aki Berg
Aki Bergin uraa voi pitää samaan aikaan sekä pettymyksenä että menestyksenä. Isokokoista raisiolaispuolustajaa pidettiin erittäin lupaavana ja hänet varattiin vuonna 1995 koko varaustilaisuuden kolmantena pelaajana Los Angeles Kingsiin ja hänestä tuli siihen mennessä kaikkien aikojen pienimmällä numerolla varattu suomalaispelaaja. Berg ei ollut ehtinyt edes murtautua TPS-miehistöön, kun hän teki NHL-sopimuksen heti varaustilaisuuden jälkeen.
Berg pelasi jo kaudella 1995–96 51 NHL-ottelua. Seuraavalla kaudella 1996–97 Berg aloitti IHL:n puolella ja hänet päästettiin Suomen mukaan nuorten MM-kisoihin, mutta loppukaudella puolustaja pelasi Kingsin mukana ja teki NHL-uransa avausmaalit. Kaudella 1997–98 Berg kuului jo joukkueensa runkopelaajiin.
Tulokassopimuksen päätyttyä Berg palasi vuodeksi Turkuun, mutta palasi Los Angelesiin kesällä 1999. Kaudella 1999–2000 Berg teki uransa ennätyspisteet tehtyään 70 NHL-ottelussa tehot 3+13=16. Ne jäivät myös Bergin NHL-uran ennätyspisteiksi, mikä kuvastaa erinomaisesti Bergiä NHL:ssä. Bergistä ei tullut hyökkäyspään asetta, kuten pienellä varausvuorolla varmasti toivottiin, mutta hänestä tuli erittäin hyvä ja luotettava oman pään luutija.
Bergin NHL-ura jatkui vuoteen 2006 saakka. Kingsin lisäksi hän edusti monta kautta Toronto Maple Leafsiä, jonne hänet kaupattiin keväällä 2001. Vaikka Berg keräsi NHL-urallaan vain 85 tehopistettä, runkosarjan otteluita kertyi lopulta peräti 606 kappaletta. Pudotuspeliotteluitakin kertyi 54.
Kesällä 2006 Berg palasi Suomeen ja puolustaja pelasi pelaajauransa loppuun TPS:ssä. Viimeiset TPS-kaudet olivat loukkaantumisten sävyttämät ja hän ilmoitti pelaajauransa loppumisesta vuonna 2011. Pelaajauransa jälkeen Berg siirtyi TPS:n huoltajaksi ja hän on tuttu näky samoista tehtävistä myös maajoukkueen puolelta.
48. Ville Nieminen
Ville Niemisen ura Pohjois-Amerikassa alkoi jo nuorena. Tamperelainen murtautui kaudella 1996–97 kasvattajaseuransa Tapparan miehistöön ja pelasi hyvät nuorten MM-kisat, minkä myötä Colorado Avalanche varasi laitahyökkääjän kolmannella kierroksella. Nieminen siirtyi heti varauksen jälkeen rapakon taakse, mikä ei vielä 90-luvun lopulla ollut yhtä jokapäiväistä kuin nykyaikana.
Nieminen haki pelipaikkaa kivikovasta Avalanchen miehistöstä pitkän kaavan kautta. Kolmen ensimmäisen kauden aikana Nieminen pelasi vain yhden NHL-ottelun, muutoin hän pelasi isoja minuutteja AHL:n puolella Hershey Bearsissä.
Mahdollisuutensa Nieminen sai lopulta kaudella 2000–01, jolloin hän sai paikan Peter Forsbergin viereltä kakkosketjusta. Nieminen käytti tilaisuutensa ja kausi oli tamperelaiselle menestys. Runkosarjassa Nieminen teki 50 ottelussa 22 pistettä ja pudotuspeleissä Avalanche eteni aina mestaruuteen asti. Niemisestä tuli tuolloin vasta viides suomalainen Stanley Cup -voittaja.
Myös seuraavalla kaudella Avalanchessa Nieminen oli varsin tehokas tehtyään 53 ottelussa tehot 10+14=24. Kauden lopulla Nieminen kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin, jossa syntyi vielä kolme tehopistettä lisää. Tämä 27 pisteen kausi jäi Niemisen NHL-uran tehokkaimmaksi sesongiksi.
Nieminen jatkoi NHL:ssä vielä usean kauden ajan, jonka aikana hän profiloitui rikkovan ja puolustavan roolin pelaajana. Pittsburgh Penguinsin lisäksi Nieminen ehti edustaa myös Chicago Blackhawksia, Calgary Flamesiä, New York Rangersiä, San Jose Sharksia ja viimeiseksi St. Louis Bluesia. Niemisen NHL-ura loppui kauteen 2006–07, jolloin hyökkäjä oli ehtinyt pelata 385 runkosarjan ottelua taalakaukalossa.
NHL-uransa jälkeen Nieminen jatkoi uraansa vielä monta kautta Euroopassa. Tappara-kasvatin pelaajaura päättyi Lukossa vietetyn kauden 2014–15 jälkeen. Myöhemmin Nieminen on nähty valmennustehtävissä usean eri seuran penkin takana. Kaudella 2024–25 Nieminen valmentaa Tapparan U20-joukkuetta.
47. Rasmus Ristolainen
Turkulaispuolustaja Rasmus Ristolainen kuului Suomen nuorten MM-kultaa voittaneeseen vuoden 1994 ikäluokkaan. Ensimmäisen liigaottelunsa Ristolainen pelasi vain 16-vuotiaana ja puolustaja nappasi vakituisen paikan TPS:n riveistä jo kaudella 2011–12. Kaudella 2012–13 Ristolainen teki Liigassa 15 pistettä ja Buffalo Sabres varasi kiekollisesti lahjakkaan, hyvin liikkuvan ja isokokoisen puolustajan varaustilaisuuden kahdeksantena pelaajana.
Ristolainen pääsi jo alle 20-vuotiaana Sabresin mukaan, mutta kausi 2013–14 heikossa joukkueessa ei ollut helppo. Puolustaja päästettiinkin nuorten MM-kisoihin, jossa hän teki mestaruuden ratkaisseen jatkoaikamaalin. Seuraavalla kaudella Buffalossa Ristolainen teki jo 20 pistettä tehden läpimurtonsa NHL:ään.
Buffalo Sabresin riveissä Ristolainen takoi hyviä tehoja kaudesta toiseen. TPS-kasvatti teki neljänä kautena peräkkäin Sabresin miehistössä yli 40 pistettä kaudessa. Mutta myös näinä vuosina Sabres oli heikko ja Ristolaisen tehotilaston saldot olivat kovista pistemääristä huolimatta pahasti pakkasella. Sabresin kausi päättyi myös joka kerta runkosarjaan.
Sabresissa Ristolaisen pistemäärät kääntyivät laskuun ja puolustaja kaupattiin kesällä 2021 Philadelphia Flyersiin. Flyersin riveissä Ristolaisen pistemäärät ovat pudonneet aiemmasta eikä puolustaja ole vieläkään päässyt pelaamaan yhtään NHL:n pudotuspeliottelua, vaikka vyöllä on jo yli 700 NHL-ottelua.
Päättyneellä kaudella Ristolainen kärsi loukkaantumisista eikä hän pelannut kuin 31 ottelua keräten vaivaiset neljä pistettä. Ristolaisen sopimus Flyersin kanssa jatkuu vielä kolme kautta.
46. Niklas Hagman
Niklas Hagman on toisen polven jääkiekkoilija. Hänen isänsä Matti Hagman oli ensimmäinen Suomessa kiekko-oppinsa saanut NHL-pelaaja. Myös Niklas osoitti jo nuorena olevansa lupaava pelaaja ja hän ratkaisi Suomelle nuorten maailmanmestaruuden jatkoaikamaalilla talvella 1998.
Hagman varattiin NHL:ään kolmannella kierroksella kesän 1999 varaustilaisuudessa. Varauksen jälkeen hyökkääjä siirtyi Kärppiin ja ennen lähtöään Pohjois-Amerikkaan hän pelasi ensin kauden isossa roolissa I-divisioonassa ja kaudella 2000–01 hän teki 46 pistettä Liigassa.
Nopeaksi ja työteliääksi laitahyökkääjäksi profiloitunut Hagman nappasi heti ison roolin hänet varanneesta Florida Panthersin joukkueesta. Jo tulokaskaudellaan Hagman teki 28 pistettä ja hänet valittiin kertaalleen myös kuukauden tulokkaaksi. Seuraavilla kahdella kaudella Panthersissa Hagman keräsi 23 pistettä ja Davosissa vietetyn työsulkukauden jälkeen hän keräsi kaudella 2005–06 Panthersissa 30 ottelussa kuusi pistettä kunnes hänet kaupattiin Dallas Starsiin seitsemännen kierroksen varausvuoroa vastaan.
Seuraavat kaksi ja puoli kautta Dallas Starsin joukkueessa olivat Hagmanilta nousujohteiset. Kaudella 2006–07 Hagman teki seitsemäntoista maalia ja seuraavalla kaudella maalimäärä oli peräti 27. Hyökkääjä rikkoi samalla ensimmäistä kertaa NHL-urallaan 40 pisteen rajapyykin.
Kesällä 2008 Hagman teki nelivuotisen sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa ja aika Torontossa oli Hagmanin uran tehokkainta. Ensimmäisellä kaudellaan Torontossa Hagman teki 65 otteluun 42 pistettä ja seuraavalla kaudella 55 ottelussa 33 tehopistettä. Talvella 2010 hyökkääjän tie vei Calgaryyn vaihtokaupassa. Marraskuussa 2011 Anaheim Ducks nappasi Hagmanin siirtolistalta ja loppukauden 63 ottelussa hyökkääjä teki tehot 8+11=19.
Hagmanin NHL-ura päättyi kesään 2012 ja hän ehti pelata runkosarjassa peräti 770 ottelua, joissa hän teki 301 pistettä. NHL-uran jälkeen Hagman pelasi Euroopassa vielä viiden kauden ajan. Hyökkääjän viimeiseksi jäänyt kausi oli HPK:ssa loppunut kausi 2016–17. Joulukuussa 2017 hyökkääjä ilmoitti päättäneensä pelaajauransa.
