55. Leo Komarov
Suomalais-venäläinen Leo Komarov aloitti uransa kaudella 2005–2006 Porin Ässissä. Fyysisenä pelaajana tunnettu Komarov tuli yleisölle tutuksi jo ensimmäisellä kaudellaan, sillä hän nousi joukkueen ykkösketjuun ja pelasi kaiken kaikkiaan 44 ottelua. Kesällä 2006 Toronto Maple Leafs varasi laitahyökkääjän varaustilaisuuden kuudennella kierroksella.
Seuraavaksi kaudeksi Komarov siirtyi Lahden Pelicansiin, jossa vierähti kolme kautta ennen siirtymistä KHL:ään. Parhaat tehopisteet ennen siirtymistä itään syntyivät kaudella 2008–2009, kun tilastoihin merkittiin kahdeksan maalia ja 16 syöttöpistettä.
"Leksa" vietti Moskovan Dynamossa kolme kautta toimien niistä viimeisellä joukkueen varakapteenina. Kausi 2011–2012 päättyi KHL:n mestaruuteen. Moskovassa vietettynä aikana tuli myös maailmanmestaruus leijonapaidassa vuonna 2011.
Kaudella 2012–2013 oli aika siirtyä rapakon taakse. Työsulun takia Komarov kuitenkin pelasi myös farmijoukkue Toronto Marliesissa AHL:ssä ja entisessä joukkueessaan KHL:ssä. Seuraava kausi vierähti Moskovassa kunnes "Leksa" palasi Maple Leafsin riveihin kaudella 2014–2015. Hän pelasi yhteensä 62 peliä tehden tehot 8+18.
Seuraavalla kaudella Komarov toimi joukkueensa varakapteenina ja teki tehot 19+17. Hän pelasi Maple Leafsissa vielä kaksi kautta ollen molemmilla kausilla varakapteeni. "Uncle Leoa" tituleerattiin jopa Toronton arvokkaimmaksi ja suoritusvarmimmaksi pelaajaksi.
Kaudella 2018–2019 Komarov siirtyi New York Islandersiin. Ensimmäisellä kaudellaan Islandersissa hän pelasi 82 peliä tehden kuusi maalia ja 20 syöttöpistettä. Peliaika kuitenkin väheni seuraavilla kausilla ja kaudella 2021–2022 tilille kertyi vain yksi NHL-peli. Komarov asetettiin NHL:n siirtolistalle, mutta mikään seura ei poiminut häntä.
Loppukausi 2021–2022 vierähti KHL:ssä Pietarin SKA:ssa. Tämän jälkeen Komarov pelasi yhden kauden SHL:ssä Luleå HF:ssä kunnes palasi Liigaan Helsingin IFK:n riveihin kaudeksi 2023–2024. Pitkä ura jatkuu yhä ja Komarov nähdään tulevalla kaudella HIFK:n paidassa.
54. Pentti Lund
Suomalaisia Calder Trophyn voittajia on kaksi. Teemu Selänteen nimen tuntee jokainen kaduntallaaja, mutta toinen tulokaspystin voittaja, Pentti Lund, saattaa olla vieraampi nimi jopa monelle lajiniilolle. Eikä ihme: Lundin peliura sijoittui 1940–1950-luvuille ja hän asui koko aikuisikänsä Pohjois-Amerikassa.
Suomesta lähti 1900–luvun alussa työn ja paremman elämän perässä rapakon taakse satoja tuhansia ihmisiä. Tähän joukkoon kuului myös eteläpohjalainen Grönlundien perhe. Kanadassa Grönlundit lyhensivät nimensä paremmin paikallisten suihin sopivaksi, ja pojat Pentti ja Veikko Lund aloittivat jääkiekkoharrastuksen.
Pentti hyökkäsi tehokkaasti AHL:ssä ja pääsi pelaamaan Boston Bruinsin paidassa myös muutamassa playoff-ottelussa. NHL-tulokaskautensa 1948–1949 hän pelasi New York Rangersissa. Lund sijoittui koko sarjan pistepörssissä sijalle 30. tehopistein 14+16.
NHL oli vielä tuolloin lähes puhtaasti kanadalaispelaajien oma sarja, vaikka neljä sarjan kuudesta joukkueesta sijaitsikin Yhdysvaltojen puolella. Koko liigassa pelasi viisi amerikkalaista pelaajaa sekä Lundin lisäksi muutama muukin vanhalla mantereella syntynyt siirtolainen.
Lund oli hankkinut pelimatkojen rajamuodollisuuksia helpottamaan myös Kanadan kansalaisuuden. Lajin parissa häntä pidettiin silti ulkomaalaisena. Suomessa syntyneen pelaajan valinta parhaaksi tulokkaaksi sai aikaiseksi jopa vihapuhetta.
– En vaihtaisi Ray Timgrenia seitsemääntoista Lundiin, Madison Square Gardeniin ja Brooklyn Bridgeen, Toronto Maple Leafsin omistaja Conn Smythe murisi.
Seuraavalla kaudellaan Lund iski runkosarjassa 18 maalia ja voitti pudotuspelien pistepörssin, kun Rangers jäi vain maalin päähän mestaruudesta. Tuona keväänä Lund jätti varjoonsa muun muassa sellaiset legendat kuin Maurice Richardin ja Gordie Howen.
259 runkosarjapeliä Rangersin ja Bruinsin paidassa pelanneen Lundin NHL-urasta olisi varmasti tullut paljon pidempi ja vielä merkittävämpi, ellei hän olisi saanut syksyllä 1951 mailasta silmäänsä. Lund pelasi NHL:ssä vielä kauden 1952–1953 yksisilmäisenä, mutta jätti sen jälkeen ammattilaiskaukalot.
Lund työskenteli pelaajauransa jälkeen urheilutoimittajana. Hänen juttujaan julkaistiin myös muun muassa Helsingin Sanomissa. Pentti Lund aateloitiin jääkiekkoleijonaksi vuonna 2006. Hän menehtyi 87-vuotiaana vuonna 2013.
53. Sami Vatanen
Jyväskyläläinen Sami Vatanen aloitti uransa 2009–2010 JYPissä. Kauden aikana hän rikkoi tulokaspuolustajien runkosarjan ja pudotuspelien piste-ennätykset. JYP-voitti SM-pronssia ja "Vadu" palkittiin Kalen Kannu -palkinnolla merkittävistä kiekkoteoista. Nuorukainen pelasi JYPissä vielä kaksi kautta, ja tienasi tuona aikana muun muassa SM-liigan kuukauden pelaajan tittelin, SM-liigan parhaan puolustajan palkinnon ja parhaan plus–miinus-tilaston Matti Keinonen -palkinnon.
Toukokuussa 2011 Anaheim Ducks tiedotti tehneensä Vatasen kanssa kolmen vuoden sopimuksen. Ura rapakon takana alkoi kaudella 2012–2013. Tuolloin jyväskyläläinen pelasi suurimman osan kaudesta AHL:ssä Ducksin farmijoukkue Norfolk Admiralsissa työsulun takia. NHL-otteluita kertyi kahdeksan, joiden aikana syntyi kaksi maalia. Seuraava kausi menikin suurimmilta osilta NHL:ssä. "Vadu" pelasi runkosarjassa 48 ottelua tehoin 6+15 ja pudotuspeleissä viisi ottelua tehden yhden syöttöpisteen.
Tammikuussa 2015 Vatanen ratkaisi voiton Anaheim Ducksille ensimmäisellä NHL-rangaistuslaukauksellaan. Samalla kaudella hän sai suurimmat mahdolliset sakot taklattuaan Toronto Maple Leafsin David Boothia kyynärpäällä kasvoihin. Kaudella 2015–2016 "The Vatman" nousi Ducksin tehokkaimmaksi puolustajaksi tehtyään 38 tehopistettä 71 ottelussa.
Vatanen pelasi Ducksissa vielä kauden 2016–2017. Seuraavalla kaudella hän kerkesi pelata vain 15 ottelua ennen kuin hänet kaupattiin New Jersey Devilsiin. Runkosarjassa Vatanen ehti pelata Devilsissä 57 kappaletta. Seuraavalla kaudella otteluita kertyi vähemmän sillä "Vadu" kärsi loukkaantumisista ja aivotärähdyksistä. Kaudella 2019–2020 Vatanen kaupattiin Carolina Hurricanesiin. Hurrikaanipaidassa ei kuitenkaan kertynyt kuin seitsemän pudotuspeliä ennen kuin oli aika palata Devilsiin.
Vatasen viimeiseksi NHL-kaudeksi jäi 2020–2021. Tuolla kaudella hän pelasi Devilsissä 30 ottelua, kunnes hänet laitettiin siirtolistalle, josta Dallas Stars valitsi hänet riveihinsä. Kauden jälkeen oli aika palata Eurooppaan. "Vadu" on kaudesta 2021–2022 asti pelannut Sveitsin liigaa Genève-Servette HC:ssa, jossa hän pelaa myös kaudella 2024–2025. Hän oli joukkueen mukana voittamassa Sveitsin mestaruutta vuonna 2023. Vatanen on myös voittanut maailmanmestaruuden Leijonissa 2022.
52. Joonas Donskoi
Raahelaislähtöinen Joonas Donskoi pelasi ensimmäisen SM-liigakautensa Oulun Kärpissä kaudella 2009–2010. "Done" pelasi kuitenkin kyseisellä kaudella vain 18 peliä, joka kuitenkin oli tarpeeksi näyttöä Florida Panthersille, joka päätyi tekemään varauksen. Suurempaa vastuuta annettiin ensimmäistä kertaa kaudella 2010–2011, jolloin 52 pelissä syntyi 16 maalia ja 11 syöttöpistettä. Donskoi sijoittui tulokkaiden pistepörssissä neljänneksi.
Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Donskoi voitti Kärpissä kaudella 2013–2014. Seuraava kausi puolestaan oli uran paras liigakausi, jolloin 58 ottelussa syntyi 49 tehopistettä "JJJ-ketjussa", jossa hänen lisäkseen pelasivat Julius Junttila ja Joonas Kemppainen. Kausi päättyi mestaruuteen, Donskoi palkittiin pudotuspelien parhaan pelaajan Jari Kurri -palkinnolla ja hänet valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen. Raahelainen edusti Suomea myös MM-kisoissa, ja oli kisoissa joukkueen paras maalintekijä.
Toukokuussa 2015 Donskoi teki kaksivuotisen tulokassopimuksen San Jose Sharksin kanssa. Hän sai paljon vastuuta jo ensimmäisellä NHL-kaudellaan ja pelasi yhteensä 76 ottelua tehden 36 tehopistettä. Ensimmäinen maali syntyi jo debyyttiottelussa. Sharks eteni finaaleihin asti, mutta Pittsburgh Penguins voitti lopulta sarjan 4–2. Donskoi ratkaisi sarjan kolmannen ottelun jatkoaikaosumallaan.
Seuraavalla kaudella Donskoi kärsi loukkaantumista, mutta pelasi kuitenkin 61 ottelua tehden 17 tehopistettä. Yhden kauden piste-ennätys syntyi kaudella 2018–2019, jolloin häneltä nähtiin yhteensä 14 maalia ja 23 syöttöpistettä.
Kaudeksi 2019–2020 Donskoi siirtyi Colorado Avalancheen. Kyseisellä kaudella raahelainen teki uransa ensimmäisen hattutemppunsa NHL:ssä. Avalanchessa vierähti kaksi kautta, kunnes oli aika siirtyä Seattle Krakeniin kaudella 2021–2022. Maalien puolesta kausi oli uran heikoin, sillä maaleja syntyi vain kaksi.
Ennen kautta 2022–2023 pelatussa harjoitusottelussa Donskoi sai uransa seitsemännen aivotärähdyksen. Tämän seurauksena hän oli koko kauden sivussa. Elokuussa 2023 Donskoi kertoi päättävänsä uransa useiden aivotärähdyksien takia.
51. Antti Raanta
Raumalainen Lukon kasvatti Antti Raanta oli jo juniori-ikäisenä lupaava, mutta maalivahdiksi hivenen pienikokoinen Raanta ei kuitenkaan ollut mikään vakiokasvo nuorisomaajoukkueissa eikä häntä ikinä varattu NHL:ään. Maalivahdin liigaura alkoi kaksikymppisenä ja hän pelasi kaksi kautta Lukon kakkosmaalivahtina.
Läpimurtonsa Raanta teki siirryttyään satakuntalaiseen paikallisvastustajaan. Jo ensimmäisellä kaudellaan Ässissä Raanta nappasi ykkösvahdin paikan ja torjui erinomaisesti, mutta kausi 2012–13 oli jymymenestys. Maalivahdin runkosarjan torjuntaprosentti oli peräti 94,33 %, pudotuspeleissä päälle 95 ja torjuttuaan patapakan liigamestaruuteen hänet valittiin sekä runkosarjan että pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi. Liigakauden jälkeen hän torjui vielä MM-kisoissa Leijonien ykkösvahtina.
Raanta oli tehnyt sopimuksen HIFK:n kanssa, mutta näytöt olivat niin kovat, että koppari siirtyi Pohjois-Amerikkaan. Ensimmäisen kautensa Chicago Blackhawksin organisaatiossa Raanta aloitti farmissa, mutta hänet nostettiin kauden edetessä ylös. Varsinkin joulukuussa 2013 otteet olivat erinomaiset ja Lukko-kasvatti nimettiin kuukauden tulokkaaksi. Tulokaskauden lopulliseksi saldoksi Raannalla jäi 25 ottelua ja torjuntaprosentti 89,7%.
Raanta jatkoi Chicagon riveissä myös seuraavan kauden. Vastuu jäi vähiin ja vaikka Chicago Blackhawks eteni aina mestaruuteen asti, Raanta ei ollut pudotuspeleissä kertaakaan kokoonpanossa eikä hän saanut nimeään Stanley Cup -pokaaliin. Hänet myytiin kauden jälkeen New York Rangersiin, jossa hän pelasi seuraavat kaksi kautta pelaten yhteensä 55 ottelua.
Kesällä 2017 Raanta siirtyi Arizona Coyotesiin, jossa hän nappasi ykkösvahdin paikan pelaten kaudella 2017–18 47 ottelua torjuntaprosentilla 93,0%. Raannan uraa ovat kuitenkin vaivanneet erilaiset loukkaantumiset seuraavat kaudet olivat rikkonaisia.
Heinäkuussa 2021 Raanta solmi sopimuksen Carolina Hurricanesin kanssa. Avauskaudellaan Raanta torjui 28 runkosarjan ottelua, mutta pudotuspeleissä hän torjui peräti 13 ottelussa yli 92-prosenttisella varmuudella. Kaudella 2022–23 Raanta torjui 27 runkosarjan peliä ja kuusi kertaa pudotuspeleissä Hurricanesin edetessä aina konferenssifinaaleihin asti. Päättynyt kausi oli Raannalle vaikea: Hän pelasi 24 ottelua heikolla torjuntaprosentilla ja hänet passitettiin kauden aikana siirtolistan kautta hetkeksi myös farmijoukkue Chicago Wolvesiin.
NHL:ssä yhteensä 277 runkosarjan ottelussa torjuneen Raannan sopimus päättyy tähän kesään.
