Vuotta aiemmin Tsekki oli voittanut Suomen puolivälierässä. Suomi oli kiinni voitossa ennen viimeisen minuutin tasoitusmaalia, ja ratkaisu saatiin rangaistuslaukauksilla.
Niko Kapanen sai turnauksessa kokea senkin harvinaisuuden, että pääsi pelaamaan kisoja myös kotikaupungissaan. Suomi pelasi yhden alkulohkokamppailun sekä lohkovoiton myötä myös puolivälierän Hämeenlinnassa.
− Olihan se tietysti uskomaton kokemus, ensinnäkin pääsee kisoihin, sitten vielä kun kyseessä olivat kotikisat ja mahdollisuus pelata kotikaupungissa.
Kisoihin Suomi ei lähtenyt suurin odotuksin.
− Lähtökohtaisestihan meillä ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia. Seiskakasit olivat ns. ylijäämäikäluokka.
NHL:ään yrittäneen, mutta kahdeksan ottelun jälkeen HIFK:hon paluun tehneen Olli Jokisen liittyminen joukkueeseen oli tärkeä askel joukkueen menestyksen kannalta. Siinä vaiheessa Jokinen sivusi suomalaisten varausnumeroennätystä yhdessä Aki Bergin kanssa.
− Olihan Ollilla iso merkitys. Totta kai, kun käy NHL:ssä, niin sitä ollaan pykälää muiden edellä. Hänellä oli myös kokemusta. Ei kuitenkaan ole selvää, että siinä tilanteessa onnistuu, sillä paineet olisivat olleet valtaisat, jos sellaisia otti.
Joukkueen päävalmentaja oli vaihtunut kesällä. Hannu Jortikka vaihtui toiseen Hannuun, Kapaseen. Kyseessä oli Niko Kapaselle tuttu valmentaja edelliskaudelta HPK:n riveistä.
− Eihän hänen valmennustyyli perustunut psyykkaamiseen ja mouhuamiseen. Ehkä se oli oikea lähestymistapa meidän ryhmään suhteen. En tiedä, olisiko toisenlainen tapa vienyt joukkuetta entistä enemmän lukkoon, mutta hyvä näin.
Suomen peli kulki hienosti koko kisojen ajan. Kapanen muistaa myös sitä kautta kohonneen kisafiiliksen.
− Kisat lähtivät sitten hyvin liikkeelle. Sitä kautta peli rupesi kulkemaan ja yleisöä alkoi tulemaan halliin enemmän. Mikä onkaan hienompi kokemus nuorille pelaajille.
− Päällimmäisenä kisoista on tietysti se, että voitimme. Heti sen jälkeen kuitenkin se fiilis.
Viimeiset kaksi ottelua olivat turnauksessa vaikeita. Välierässä kaatui Sveitsi:
− Sveitsi ylipäätään, niin nuorissa kuin aikuisissakin, pelaa parempiaan vastaan todella hyvin. Vaikeasti voitettava joukkue, ja sellainen se peli oli.
Finaalivastustaja oli Venäjä, joka lähti Kapasen mukaan selvänä ennakkosuosikkina.
− Finaalin lähtökohta oli se, että meidän ikäluokka ei koskaan ollut voittanut Venäjää. Altavastaajana lähdettiin, mutta niinhän lähdimme koko kisoihin. Se oli kupletin juoni.
− Ehkä media alkoi kisojen edetessä jonkun verran laskemaan meidän varaan.
Suomi voitti ottelun Niklas Hagmanin jatkoaikamaalilla, ja pääsi näin juhlimaan maailmanmestaruutta. Täysi tupa pääsi juhlimaan Suomea.
− Monestihan puhutaan, että Kanadassa ovat junioriturnaukset kovassa huudossa, mutta kyllä tuo turnaus osoitti, että täälläkin pystytään samaan.
Kapanen on Pasi Puistolan ohella ainoa pelaaja joukkueesta, joka oli voittamassa 13 vuotta myöhemmin aikuisten maailmanmestaruutta. Näin hänellä on parempi mahdollisuus vertailla uransa suuria voittoja, mutta hän ei sitä halua tehdä.
− Vaikea niitä on verrata. Tietysti siihen uran vaiheeseen maailmanmestaruus oli tärkeä juttu. Turha niitä on laittaa mihinkään arvojärjestykseen.
− Kun 19-vuotiaana voittaa kotikaukalossa maailmanmestaruuden ja 13000 ihmistä huutaa, mitä sitä voisi enempää toivoa.
