Mikko Rantanen sai tietää olevansa kotikisajoukkueen kapteeni jo siinä vaiheessa, kun hän oli vielä Pohjois-Amerikassa pelaamassa AHL-otteluita San Antonio Rampagen riveissä.
− Jukka Jalonen ilmoitti siinä vaiheessa, kun leirit alkoivat, että olen kapteeni. Tiesin siis aikaisessa vaiheessa vastuuni.
Rantanen valmistautui kapteenin rooliin ennen kuin liittyi joukkueeseen viimeisten harjoituspelien jälkeen.
− Ennen kuin tulin, täytyi miettiä sitä, millainen pitää olla. Myös sellainen, että tsemppaa silloin, kun on vaikeata.
− Totta kai kapteenius tuo vastuuta paljon. Täytyy olla joukkueen keskiössä ja näyttää esimerkkiä. On oltava sellainen henkilö, jolle kaikki voivat tulla puhumaan.
Kapteenilla on tietynlainen vastuu joukkueen yhteen saattamisessa, mutta Rantasen mielestä tämä toteutui hyvin jo aikaisemminkin.
− Huomasin kyllä heti, että tämä on yhtenäinen joukkue ja kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa. Ei kaikkien tarvitse hengata kaikkien kanssa vapaa-ajalla, mutta silti kun hallilla oltiin, kaikki olivat yhtenäisiä.
− Tämä oli uskomaton joukkue. Ei sanat riitä kuvailemaan, minkälainen porukka kyseessä oli. Hieno yhteishenki oli joukkueessa, kenenkään pää ei painunut missään vaiheessa.
Rantasen turnaus ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla turnauksen alkupuolella. Tällaisessa tapauksessa joukkueen muiden pelaajien panos auttaa henkisesti, sillä Suomi voitti pelejä, vaikka Rantanen ei suuria tehoja saanutkaan aikaiseksi.
− Nousujohteinen turnaus. Alkuun oli vaikea, mutta loppua kohden löytyi ketjun kanssa kemiat.
− Tietysti se helpottaa asioiden käsittelyä, kun joukkue voittaa. Alkusarjassa hävittiin vain yksi peli. Jos olisi hävitty kolme, siinä olisi ollut vaikeampaa itselläkin, kun ei pysty auttamaan joukkuetta.
Loppuottelussa Rantanen ohjasi Vili Saarijärven laukauksen maaliin, kun peliaikaa oli jäljellä vain kaksi minuuttia ja yhdeksän sekuntia. Maali vei Suomen 3−2-johtoon. Tapaus osoitti myös kahden kapteenin erilaiset esimerkit. Suomen kapteenin tehtyä maalin, Venäjän kapteeni Vladislav Kamenev raivosi ensin tuomareille ja osui sitten rikkinäisellä mailalla rangaistusaitiotoimitsijaa käteen, mistä seurasi suihkukomennus.
− Tunteet ovat kovilla, kun tuollaisista asioista pelataan. Tietysti se varmaan ottaa päähän, mutta ne tulivat kuitenkin vielä tasoihin. Saatiin käännettyä vielä ja se oli hyvä juttu.
Tasoitusmaalin jälkeen Rantanen joutui pettymään, mutta hänelle oli selvää, ettei peli ratkennut siihen.
− Se oli niin lähellä jo silloin. Kuusi sekuntia siinä tuntuu kahdelta minuutilta, kun johdetaan peliä ja maailmanmestaruus on tulossa. Aika raastava tunne se oli, kun kiekko maaliin meni. Tiedostettiin kuitenkin, että ei me hävitty tätä peliä, sehän oli vain tasoitusmaali.
Rantanen nostaa joukkueen yhtenäisyydessä esiin myös niitä pelaajia, jotka eivät pelanneet.
− Kurjaa tietysti, että [Eetu] Sopasen turnaus päättyi aikaisessa vaiheessa. Ei ikinä toivo loukkaantumisia kenellekään. Silti hän pysyi joukkueessa sisällä.
− Lisäksi itse olin [Emil] Larmin huonekaveri, ja hän oli koko ajan positiivinen. Suurin juttu, miksi voitimme mestaruuden, oli se, että jokainen hyväksyi oman roolinsa. Oli sellaisia pelaajia, jotka pelaavat seurajoukkueessa ylivoimaa, mutta täällä eivät, mutta se hyväksytään. Siksi hyvät joukkueet voittavat.
Mestaruuden ratketessa voidaan joillain taholla jännittää sitä, kuka saa mestaruuspokaalin heti kapteenin jälkeen. Joskus vastaus on ilmiselvä, mutta Suomen joukkueessa tällaista ei ollut. Rantasen jälkeen seuraavana pokaalia pääsi nostelemaan puolustaja Niko Mikkola.
− Tämä on niin yhtenäinen joukkue, ettei sillä ole mitään väliä kuka sen saa. Mikkola siinä juoksi eteen, joten siihen se piti antaa.
Kaikista esimerkeistä näkee, että Rantanen oli todellakin oikea kapteeni nuorten kisajoukkueelle. On hyvä antaa myös yhden joukkuetoverin kertoa, millainen kapteeni kyseessä on.
− Viime vuonna puhuttiin, että hänet varataan kymmenen ensimmäisen joukossa, Euroopan listan ykkönen. Sitten hän tulee pelaamaan A-juniorien pudotuspelejä, mikä kertoo siitä, minkälainen ihminen Mikko Rantanen on. Sielläkin hän pelasi täysillä, muistelee Kasper Björkqvist, joka pelasi TPS:n silloisen välierävastustajan Bluesin riveissä.
− Nyt hän tulee AHL:stä ja ottaa jokaisen jätkän avosylin vastaan. Myös minut, joka tulen A-junioreista joukkueeseen. Kapteeni on aina joukkueen tärkein jätkä ja hänellä oli todella iso panos meille.
Rantanen saa olla Suomessa pari päivää, ennen kuin lähtee perjantaina takaisin Pohjois-Amerikkaan.
