HPK:n päävalmentajana ensi kaudellakin toimiva Pasi Arvonen seuraa tiiviisti myös seuransa juniorien ja A-nuorten pelejä. Arvonen on HPK-Juniorijääkiekon hallituksen jäsen, joten vaikutusvalta ja kiinnostus ulottuvat pelkkää edustusjoukkueen tulevien pelaajien skouttausta pidemmälle.
Päävalmentajan historiasta löytyy myös oma tausta HPK:n junioripuolen valmennuksesta. Sen jälkeen Arvonen ehti valmentaa Mestiksessä sekä toimia SM-liigassa apuvalmentajana vuosia ennen pestiään Kerhon ykköskäskijäksi.
Arvonen kertoo, että hänen juniorivalmennusajoistaan on muuttunut muutakin kuin mopoautojen rooli pelaajien liikkumisessa paikasta toiseen.
− Kyllähän se itse peli on kehittynyt paljon. HPK:n juniorikiekko on vienyt sitä paljon eteenpäin. Pystymme joukkueena pelaamaan hyvää kiekkoa.
Parasta ovat valmennus ja harjoittelupaikat
Mikä tekee HPK:sta kilpailukykyisen? Hämeenlinnassa on Arvosen mukaan isoin etu on se, että harjoittelupaikat ovat lähellä toisiaan.
− Meillä kaikki paikat ovat tässä puolen kilometrin säteellä. Lisäksi lyseossa on urheilulinja (lyseolle haetaan virallista urheilulukion statusta, toim. huom.) ja yläasteella ekstraharjoittelua liikuntatunneilla. Myös välit kaupunkiin ovat kunnossa.
Enimmäkseen pelaajat ovat lähiseuduilta, Hyvinkäältä, Forssasta, Riihimäeltä, Valkeakoskelta – ainakin B-juniori-ikään saakka.
− Silloin kun mennään ammattikouluun ja lukioon, alkaa porukkaa tulla muualtakin. Kyllähän meille otetaan lahjakkaat pelaajat, jotka tulevat try-outien kautta, Arvonen kertoo.
− En näe hirveästi negatiivisia seikkoja, miksi nuori pelaaja ei tulisi Hämeenlinnaan. Pelaajapolku on hyvä ja meillä on ammattitaitoisia valmentajia.
"Ykköskorin pelaajia tarvitaan"
Juniorijoukkueet ovat menestyneet viime vuosina kautta linjan, ja tuloksena on ollut nuorten ja juniorien mestaruuksia sekä mitaleita. Kehitettävää Arvonen löytää siitä, kuinka saada hyvien joukkueiden ohella timantteja myös yksilötasolla.
− Joka päivä tietysti on vähän parannettavaa. Meidän pitää pystyä tuottamaan laadukkaampia pelaajia kuten Mikael Granlund, Aleksander Barkov, Sami Vatanen. Niitä ykköskorin jätkiä.
HPK:ssa juniorit aloittavat 12-vuotiaana opetella myös HPK:n pelitapaa. Kuinka tämä vaikuttaa siihen, miten edustusjoukkue pelaa?
− Nyt siinä on HPK:n pelitapaa ja pieniä nyansseja. Se riippuu tulosurheilussa paljon siitä, minkälaista materiaalia pelaa, Arvonen sanoo.
A-nuorten kanssa edustusjoukkueen valmennus pitää palaveria kerran kuukaudessa. Palaverissa käydään läpi harjoittelua ja valmentajien omaa rankingia tiettyjen yksittäisten pelaajien kehityksestä. Kuluneella kaudella joukkueessa on pelannut monta aikaisemman valmentaja Ari-Pekka Selinin haluamaa pelaajaa. Tämä on muovannut sitä, miten HPK pelitapansa valitsee.
− Totta kai sitä pitää peilata siihen. On hankittu pelaajie niille paikoille, joita "Atu" halusi.
"Omavaraisuus eniten kiinni ikäluokasta"
Nykyisessä edustusjoukkueessa on peräti 13 HPK:n junioripolun käynyttä pelaajaa. Mukana on kahdeksan viime vuoden A:n Suomen mestaria. Kiintiöpaikkoja Arvonen ei kannata.
− Ammattiurheilussa minä lähden siitä, että pelipaikat pitää ansaita. Omavaraisuus on eniten ikäluokasta kiinni. -92, -93 olivat hyviä, -94-syntyneistä on Juuso Vainio, -95-syntyneistä on Juuse Saros.
Arvonen korostaa, että loikkaus A-nuorista Liigaan on todella iso. Samasta syystä päävalmentaja kehuu myös Mestistä hyvänä paikkana totutella miesten peleihin.
− Se on se toinen polku. Meillä Petteri Nikkilä pelasi syksyn SaPKossa ja nyt oli valmis Liigaan. Vaikka on kuinka hyvä, niin se on pirun vaikea ottaa Liigasta paikkaa. Mestiksestäkin voi olla vaikeaa ottaa paikkaa, voi joillain mennä kolmekin vuotta.
Arvosen mukaan ovet eivät ole paukkuneet niin sanottujen rajatapausten kanssa, eli liigajoukkueen ja juniorijoukkueen välillä tasapainoilevien pelaajien kanssa. Draamalta on vältytty. Tärkeintä on se, ettei pelaaja elä epätietoisuudessa tulevaisuudestaan.
− Me kommunikoimme ja luomme tarkat suunnitelmat. Tänä vuonna on mennyt tosi hyvin, kun perustelee asiat pelaajille.
Kaksi kentällistä nuoria pelaajia
Montako tämän vuoden A-nuorta ensi kauden joukkueessa on?
− Joukkue tulee elämään paljon. Meillä on nyt 13 vai 14 sopimuspelaajaa. Kaksi kentällistä mahtuu yhteensä nuoria pelaajia viiden kentällisen kokonaisrinkiin.
Tämän kauden edustusjoukkue on Arvosen mukaan aavistuksen tasapaksumpi kuin se, jota ensi kaudeksi tavoitellaan. Hänen mukaansa kahden ensimmäisen ketjun pitää olla ratkaisuvoimaisempia. Tilaa junioreille kuitenkin on.
− Kesällä rinkiin tulee muutamia pelaajia, ja jo nyt keväällä saatamme vielä yksittäisiä kokeilla. Tykkään nuorista pelaajista, joilla kehityskäyrä osoittaa ylöspäin. Kamppailu- ja luisteluvoimainen pitää olla.
− Meillä oli viime kesänäkin harjoituspeleissä Joona Montoa ja Ismo Nikkistä. Fyysisellä puolella oli vielä tekemistä, joten jätkät tulivat nyt vielä tänne A-nuoriin. Ei kannattanut vielä laittaa Mestikseen pelaamaan, joten näemme täällä johtajatyyppejä sitten. Se on tärkeää, että he ottavat roolia näissä peleissä.
Voimahyökkääjiä ja huippu-urheilijoita
Onko HPK:n nuorissa sitten koko Suomen kaipaamia voimahyökkääjiä? Arvosen sormet syyhyävät "parin lupauksen" kohdalla. Saku Mäenalasen tyyppiset lupaukset ovat harvassa.
− Katsotaan miten kehitys jatkuu. Meillä on ollut pirun taitavia hyökkääjiä, ja he ovat päässeet sillä eteenpäin. Liigassa tarvitaan kuitenkin myös voimahyökkääjiä.
− Sakunkin juttu on se, että nykyään joka joukkue puolustaa keskustaa niin hyvin, että sinne on vaikea 170-senttisen pelaajan mennä kaksimetrisiä puolustajia vastaan.
Kuinka hyvin nuori pelaaja yleisesti ymmärtää omaa parastaan urheilun suhteen? Yksilöiden kohdalla jääkiekossa näkee Arvosenkin mukaan edelleen tapauksia, joilla huippu-urheilun vaatimukset eivät ole kaikki selvillä. Jääkiekkoilun valta-asema näkyy joskus negatiivisesti siinä, että elantoon kiinni pääsee hyvillä lahjoilla, mutta ilman täyttä panostusta itse urheilullisuuteen.
− Kun miettii viimeisen viiden vuoden ajalta, niin se kynnys päästä Liigaan Suomessa on ollut vähän liian matala. Näkee, että 250 pelaajaa on ulkomailla. Se on toisaalta hyvä, mutta vaikuttaa tasoon. On lahjakkaita pelaajia, mutta puuttuu se urheilullisuus.
− Niitä tuppaa olemaan välillä Liigassakin, Arvonen lohkaisee lopuksi.