Naisten MM-kisoissa vapaaehtoistyöntekijöitä koordinoi LeahAnn Cochrane. Kamloopsissa asuvan Cochranen toimenkuvaan kuuluu pitää huolta vapaaehtoistyöntekijöistä. Koordinaattorin edelliset isommat kisatehtävät sijoittuvat muutama vuosi sitten järjestettyyn Four Nations Cupiin, ja Cochrane toteaakin tapahtumien järjestämisen vaativan uutteraa suorittamista.

− Näiden kisojen järjestämiseen on kulunut 11 kuukautta. Meitä on molemmat hallit mukaan lukien yhteensä yli 500, Cochrane laskeskeli.

− Me haluamme näyttää muulle maailmalle, mitä Kamloopsilla on tarjota. Tämä on hieno kaupunki. Tavoitteemme on antaa katsojille, niin läheltä kuin kaukaa tuleville, mahtava kokemus.

Lipunmyynti, tavarankuljetus ja turvallisuusala ovat vain muutamia esimerkkejä useista eri vastuuosastoista, joihin työntekijät jakaantuvat. Työntekijöiden päivä ei koostu yksinkertaisista aamu- ja iltavuoroista, vaan vuoroja on jopa kymmenen erilaista. On kuitenkin työntekijöitä, joiden päivä alkaa ennen kukonlaulua ja päättyy, kun jäähallin valot sammuvat.

− Minun päiväni alkaa puoli seitsemältä aamulla ja lähden jäähallilta vasta, kun viimeinen vapaaehtoistyöntekijä poistuu, eli yhdentoista korvilla illalla.

− Välipäivinä, jolloin on vain harjoituksia, pääsee kotiin jo kahdelta päivällä, Cochrane naurahti.

Cochrane haluaa kuitenkin painottaa, että kisat ovat lopulta vain runsaan viikon rutistus, joten oikealla asenteella selviää kyllä, lyhyistä yöunista huolimatta. Vaikka työ on vapaaehtoistoimintaa eikä rahallista palkkiota tule, jaksavat työntekijät illasta toiseen auttaa niin katsojia kuin henkilökuntaakin ongelmien äärellä.

− Yritämme pitää vapaaehtoiset ruokittuina ja siten tyytyväisinä. Emme toivo kenenkään pyörtyvän kesken ottelun, Cochrane painotti hymyillen.

Pitkät päivät hallilla ja vastuu isoista laumoista vaativat unen lisäksi myös muut veronsa. Monet taustatiloissa työskentelevistä työntekijöistä eivät ehdi kaukalon laidalle pyörähtämään.

− Yhtään ottelua en tosiaan ole vielä nähnyt, mutta toivon, että kultapelin ehtisin nähdä, Cochrane toivoi sormet ristissä.

Tähänastisten päivien aikana kanadalaisten sisäänrakennettu hyväntuulisuus ei ole rakoillut. Mikä sitten saa Cochranen pitämään hymyn huulillaan rankkojen päivien keskellä?

− Minulle hienointa on ehdottomasti työskennellä ihmisten parissa. On mahtavaa tavata uusia ihmisiä ja tutustua heihin.