Vaikka pisteitä on suorastaan "ropissut", Jussi Timonen on KalPan luottomiehiä edelleen myös alakerrassa. Torstaina TPS:aa vastaan tuli kaksi syöttöpistettä ja lauantaina irtosi kauden avausmaali Bluesia vastaan. Kaupan päälle 29-vuotias puolustaja luuti omassa päässä jälleen todella mallikkaasti, ja teki kovasti hommia Mikko Koskisen nollapelin eteen. Maali oli hieno palkinto hyvästä työstä.
– Kivahan sitä on välillä tehdä. Nyt on kulkenut muutenkin hyvin, ei siinä sen kummempaa. Samalla tavalla olen yrittänyt pelata, kuten aina ennenkin, Timonen luonnehti peliään vaatimattomasti.
Timoselle pisteet eivät ole ykkösjuttu. Tämä on aistittavissa myös otteista kentällä. Vaikka pisteitä tuleekin, Timonen tekee omalla puolustusalueella hyviä katkoja, antaa lyhyitä ja avaavia syöttöjä hyökkääjille ja purkaa kiekon varmasti pois tukalan paikan tullen. Joukkueen menestys on tärkeintä.
– Tavoitteet ovat toki ihan muualla. Mutta ei niistä pisteistä mitään haittaakaan ole, vaikka niitä sivussa sattuu tulemaan. Enpä ole ikinä pisteistä mitään stressiä ottanut.
– Joka ilta pitää yrittää pelata niin hyvin kuin pystyy. Hommia tehdään toki yhdessä viisikon ja pakkiparin kanssa. Nyt on kulkenut hyvin, Timonen totesi.
KalPa palasi maaottelutauolta räväkästi ja nappasi lähes täyden pistepotin viikon kolmesta ottelustaan. Ainoa kauneusvirhe oli voittomaalikilpailussa tullut kahden pisteen voitto torstaina. Kuopiolaisilla on ollut monesti aikaisempina vuosina vaikeuksia aina taukojen jälkeen, mitä joukkue tällä kertaa teki?
– Harjoiteltiin hyvin, huilattiin. Ja sitten taas vähän harjoiteltiin. Viikko on ollut raikasta menoa koko joukkueelta, Timonen summasi.
Kuluneen viikon otteluissa KalPa on avannut hyökkäyksiään totuttua nopeammin. Keskialueen ylitykset ovat sujuneet alkusyksyn otteluita keskimääräistä sujuvammin. Asiaa ei ole kuulemma terävöitetty sen enempää valmennuksen toimesta.
– Aina, jos vaan on paikka, niin yritetään heti kääntää ylöspäin. Ei tämä mikään uusi painotus ole. Näyttää siltä, että jokainen alkaa sisäistää systeemin paremmin ja paremmin.
Niiralan montun jää näytti vetiseltä etenkin päätöserän alussa. Kiekko pysähteli matkan varrelle ja vesiläiskät paistoivat piippuhyllylle jopa erän puoliväliin asti. Timonen ei ehtinyt tätä harmitella.
– Enpä huomannut. Piti keskittyä vähän muihin hommiin, en ehtinyt jäätä tarkkailemaan, Timonen naurahti.
