Ronny Scheier - Puolustajaikoni

— En muista, koska ensimmäisen kerran luistelin jäällä. Olin silloin todella nuori. Vanhempani veivät minut Beaufortiin serkkujeni luokse, ja silloin kävimme jäällä. Taisin olla silloin ehkä viisi, muistelee 31-vuotias puolustaja Ronny Scheier.

Ronny syntyi kiekkoperheeseen, ja esimerkiksi hänen äitinsä Monique Scheier on myöhemminkin ollut suuressa asemassa luxemburgilaisessa kiekkoilussa. Vanhemmat tiesivät kiekon olemassaolosta Luxemburgissa keskivertokansalaista paremmin, ja veivät tutustumaan kiekkoon jo nuorella iällä.

— Ensimmäisiä muistojani jääkiekosta on vuosi Beaufortin reissusta, kun vanhempani veivät minut harjoituksiin katsomaan ja kokeilemaan. Sen jälkeen en ole pystynyt olemaan ilman tätä hienoa lajia, ja haluan jatkaa uraani niin pitkään kuin se on mahdollista.

Kiekon tarjonta maan televisiossa oli tuolloin hyvin marginaalista. Kuitenkin myös Scheierin esikuvat tulevat rapakon takaa NHL:stä.

— Aivan ensiaskeleita jäällä otteassani minulla oli esikuvana Paul Coffey ja Chris Chelios. Molemmat olivat taitavia puolustajia, ja pidin heidän pelitavastaan jo tuolloin.

Scheierin tie puolustajaksi oli looginen valinta – se tuntui eniten omalta tontilta pelata.

— Olen aina tykännyt pelata takalinjoilla. Ei ole oikeastaan koskaan ollut itselleni edes vaihtoehto pelata hyökkääjänä. Tosin muutaman ottelun olen ollut hyökkääjänkin, kun joukkuekaveri on ollut loukkaantunut, taustoittaa Scheier valintaansa.

Scheierillä on verrattaen kätevät kädet puolustajaksi, ja hän toimiikin Luxemburgissa lähinnä kiekollisena puolustajana. Hänellä on myös eräs ominaisuus, joka on etuna kenelle tahansa pelaajalle:

— Kätisyyteni on yleensä oikea, mutta pystyn pelaamaan vasemmalta yhtä hyvin. Annan yleensä pakkiparini päättää, kummalta puolelta hän haluaa pelata, ja pelaan itse vastakkaiselta, nauraa Scheier.

Perinteiseen tapaan myös Scheierillä oli useita lajeja nuorempana, mutta yksi oli ylitse muiden.

— Tiesin heti aluksi, että pelaan pitkän uran kiekkoilijana. Nuorempana koikelin muitakin lajeja, mutta totuuden nimissä jääkiekko on ollut minulle se ainoa laji aina, ja tulee tulevaisuudessakin olemaan, tietää Scheier.

Yhtenäisyyttä junioreissa

Luxemburgin ensimmäisen juniorijoukkueen Hirversport Huskiesin uudelleennostamistalkoiden ensimmäisiin pelaajiin kuuluva puolustaja muistelee lämmöllä aikaansa nuorena pelaajana.

— Aika junioreissa oli elämäni parasta aikaa. Meidän juniorijoukkue oli tulloin parhaimpia Grand Regionissa, ja se oli täynnä kavereita. Melkein kaikki aloitimme samaan aikaan ollessamme 9-vuotiaita ja erosimme kokonaan vasta alle 22-vuotiaiden joukkueen jälkeen, haikailee Scheier.

Ronny Scheier ja Luxemburgin pelaajat siniviivalla kuuntelemassa kansallishymniään voitettuaan Kreikan 7-2 vuonna 2009.

Kuva © Jussi Siiriäinen

Kun Scheier oli juniorijoukkueissa 80-luvun lopulla ja 90-luvulla, ovat ajat tähän päivään junioritoiminnassa muuttuneet melkoisesti.

— Paljon on junioritoiminta muuttunut Luxemburgissa siitä, kun minä olin juniori. Kuten aiemminkin sanoin, niin meillä oli lähes koko ajan sama kokoonpano, ja valmentajat olivat ainoat, jotka vaihtuivat, taustoittaa Scheier ja jatkaa:

— Meillä oli mahdolisuus pelata junioreissa useiden ulkomaalaisten valmentajien alaisuudessa. Meillä oli valmentajia Kanadasta, Suomesta, Ruotsista, Slovakiasta, Tšekistä ja tietenkin Luxemburgista. Kaikilla heistä oli erilainen lähestymistapa, ja kaikki heistä opettivat meille jotain uutta, mutta pelaajat pysyivät samana. Siksi meillä oli aikalailla samantasoisia pelaajia. Nykyään on jo paljon enemmän vaihtuvuutta.

Askel ylemmäs

Koko uransa Tornado Luxemburgin organisaatiossa viihtynyt Scheier jatkoi uraansa Tornadossa myös aikuisten tasolla. Ensimmäinen askel kohti pelejä aikuisten tasolla tapahtui Tornadon silloisessa farmijoukkueessa Lokomotive Luxembourgissa.

— Aloitin urani aikuisten tasolla Lokomotivessa, mutta jo ensimmäisen kauden jälkeen sain komennuksen Tornadon edustusjoukkueeseen, enkä ole joukkuetta vaihtanut kertaakaan sen jälkeen, kertoo Scheier.

"Muutaman kauden jälkeen joukkuekaverit valitsivat minut joukkueen kapteeniksi, ja olen ollut Tornadon kapteeni siitä lähtien"

Tornadon joukkue pelasi tuolloin Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjaportaalla. Uusilla pelaajilla oli tottuminen sarjan pelityyliin.

— Ensimmäiset kaudet Saksan sarjassa oli melkoista totuttelua nuorille pelaajille. Sarjassa pelataan todella törkeää peliä, ja jäähyjä ja loukkaantumisia tuli useita kauden aikana. Itselläni kestia ainakin hetken tottua tähän likaiseen peliin, mutta onnistuin vakiinnuttamaan paikkani edustusjoukkueessa.

Ura kuitenkin edistyi hankaluuksista huolimatta nopealla tahdilla, ja Scheier pääsikin suhteellisen korkeaan asemaan joukkueessa jo hyvin nuorella iällä.

— Muutaman kauden jälkeen joukkuekaverit valitsivat minut joukkueen kapteeniksi, ja olen ollut Tornadon kapteeni siitä lähtien.

Vastuun määrä kasvoi myös kertaheitolla.

— Kapteenina oleminen tuo runsaasti vastuuta. Minun työni ei ole vain kommunikoida tuomareiden kanssa ja motivoida jätkiä, vaan täytyy antaa parhaani joka ilta pitääkseni joukkueen kasassa ja varmistaa, että kaikki ilmestyy treeneihin, ja että kaikki suorittavat velvollisuutensa urheilullisesti joukkuetta kohtaan, avaa Scheier rooliaan ja jatkaa:

— Vastuullani on myös jään ulkopuolinen toiminta, koska organisoin pääasiassa myös joukkueen harjoitukset ja pelit. Pelien aikana minun täytyy olla se, joka pitää tyyneytensä ja tekee mahdollisimman paljon töitä kentällä ja antaa hyvää esimerkkiä muulle joukkueelle. Lisäksi etenkin nuorille olen se pelaaja, jonka puheille he ensimmäisenä voivat helposti tulla, mikäli joskus tarvetta on, lisää Scheier.

Tornado Luxembourg pelasi Scheierin alkutaipaleen ajan Saksassa. Edessä oli kuitenkin uudet tuulet, ja joukkue muutti rajan yli Ranskan alempiin sarjoihin. Scheier tietää Tornadon motivaation uuden pelipaikan hakuun.

— Kuten aiemminkin sanoin, niin saksalaisessa sarjassa pelattiin likaista ja törkeää kiekkoa. Kiekon taso sarjassa oli karmea, ja saksalaiset eivät tykänneet hävitä, ja jos he olivat häviöllä, niin törkeä pelaaminen alkoi, ja he yrittivät saada meidän pelaajia loukkaantumaan, harmittelee Scheier ja jatkaa:

— Siinä sarjassa ei kunniotettu vastustajaa yhtään, ja siitä syystä aloimme miettimään sarjan vaihtamista. Ranskasta löysimme paikan, ja he ottivat meidät avosylin vastaan.

Uutta ja erilaista kokemusta

Ranskassa pelin taso ja tyyli olivat täysin toista maata, mitä ne olivat oleet rajan toisella puolella Saksassa. Tornado aloitti Ranskassa kaudella 2004-05 pelaten Ranskan viidenneksi korkeimmalla sarjaportaalla. Scheier pitää pelaamisesta Ranskassa.

— Ranskassa pelin taso on huomattavasti kovempi, ja saamme paremmin kehitystä sieltä. Joukkueet ovat hyvin valmennettuja, ja monella on edustusjoukkue Ranskan ykkösdivisioonassa, tai jopa Ligue Magnusissa.

Luxemburgin maajoukkueelle jäi käteen pronssimitalit viime keväänä Etelä-Afrikasta.

Kuva © Christophe Hernandez

Sarja on verrattaen kovatasoinen, ja peleissä tulee vastaan myös uusia ja vanhoja tuttavuuksia.

— Joukkueissa on useita tulevia tähtiä ja motivoituneita nuoria pelaajia, jotka pelaavat vielä farmijoukkueessa tavoitellen paikkaa edustusjoukkueeseen. Olen myös törmmännut useaan vanhaan ranskalaiseen ammattikiekkoilijaan, jotka nostavat sarjan tasoa mukavasti. Siellä on hauska pelata, ja vaihtuvuus sarjassa on melko vähäistä, joten rivaliteetteja on syntynyt kiitettävästi.

Tornado pelaa pelinsä siis Ranskassa. Rajan toisella puolella otetaan luxemburgilaiset vastaan ilomielin, mutta ulkopuolisuutta on myös esitetty.

— Olen todella tyytyväinen, että meillä on mahdollisuus pelata Ranskassa. Se ei ole aina helppoa, koska siellä useissa paikoissa ajatellaan, että olemme lähinnä vieraita, koska emme kuulu heidän jääkiekkoliittoonsa. Mutta se motivoi meitä yrittämään vielä enemmän! Haluamme näyttää, että Luxemburgissakin osataan pelata hyvää jääkiekkoa, huomauttaa Scheier.

"Joskus meille nauretaan, kun pelaamme MM-kilpailuiden III-divisioonassa. Ei siinä ole mitään naurettavaa"

Tornado on pelaa sarjassa edelleenkin, ja Luxemburgilaisten ensimmäinen ottelu tällä kaudella Corsaires Dunkerquen kakkosjoukkuetta vastaan päättyi 11-5.

Mittava maajoukkueura

Maajoukkueuransa pakki aloitti vuonna 1998, jolloin hän osallistui Luxemburgin alle 18-vuotiaiden kanssa nykyään jo lopetettuun jääkiekon junioreiden EM-kisoihin. Tilille juniorimaajoukkueessa ja aikuisten maajoukkueessa maestrolle on kertynyt kokemusta yhteensä 16 turnauksen verran.

— Aloitin maajoukkueurani Luxemburgin alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa. Siitä lähtien olen pelannut jokaisessa turnauksessa, johon Luxemburg on osallistunut, poikkeuksena muutama junioriturnaus, joihin olin liian vanha.

Vaikka Scheier on pelannut maajoukkueen mukana usean turnauksen, niin hänen ei ole tarvinnut koskaan kilpailla paikastaan maajoukkueeseen.

— Maajoukkueeseen ei ole juurikaan kilpailua, koska maailmassa on todella vähän pelaajia, joilla on Luxemburgin kansalaisuus. Olen silti todella ylpeä joka ainut kerta, kun puen maani pelipaidan ylle ja saan edustaa maatani ympäri maailman.

Maataan halutaan tasosta huolimatta edustaa ylpeydellä. Tilanne on sama kuin esimerkiksi suomalaisessa jalkapallossa. Suomessa ei ole päästy arvokisoihin, mutta yritetään rakentaa parempaa tulevaisuutta lajin saralla. Sama pätee luxemburgilaiseen kiekkoiluun, mutta urallaan puolustaja on törmännyt useasti ylimieliseen asenteeseen heitä kohtaan.

— Joskus meille nauretaan, kun pelaamme MM-kilpailuiden III-divisioonassa. Ei siinä ole mitään naurettavaa. Mielestäni on loistavaa, että kansainvälinen jääkiekkoliitto tarjoaa pienillekkin kiekkomaille, kuten Luxemburgille, Irlannille, Etelä-Afrikalle ja Mongolialle ja niin edelleen, mahdollisuuden pelata hyvin organisoitu kansainvälinen turnaus vuosittain, esittää Scheier mielipiteensä.

Tilaisuuteen tartuu vuosittain useita Suomesta katsoen erikoisia kiekkomaita. Vuosittain III-divisioonaan pääsee erillisten karsintojen kautta vielä erikseen yksi maajoukkue kokeilemaan siipiään. Karsinnoissa on ollut mukana muun muuassa Georgia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Armenia ja niin edelleen. Uutena vakituisena jäsenenä ensi kevään kisoihin liittyy Georgia. Myös III-divisioonan merkitys kiekon leviämisellä ympäri maailmaa on oma suuri osuutensa, jota ei pidä väheksyä.

Turnauksissa on aito kilpailuhenki, ja voittoa tavoitellaan kaikin laillisin keinoin. Voittajalle on luvassa paikka ylemmästä II-divisioonasta, jossa Luxemburg on kahdesti käynytkin vuoden mittaisella visiitillä. Turnaus on hyvä näyttö lähinnä amatööripelaajista koostuville joukkueille, millaista meno on kovissa sarjoissa.

Luxemburgin mahdollisuudet pronssimitaliin pysyivät elossa Kreikasta otetun voiton ansiosta.

Kuva © Jussi Siiriäinen

— Kaikki, jotka turnaukseen osallistuvat, ovat hyvin motivoituneita pelaamaan, ja ovat valmiita antamaan kaikkensa maansa menestyksen eteen. III-divisioonan MM-kilpailut on mukava ja melko haastava turnaus. Viikossa on viisi peliä, joten etukäteen täytyy olla hyvin harjoiteltu ja valmistauduttu. Se on välillä vaikeaa, kun pienet kiekkoliitot pyörivät lähinnä vapaaehtoisten varassa, harmittelee Scheier.

Yhtä kaikki, Ronny Scheier on tuttu nimi Luxemburgin paidasta, ja hänen palkintokaapista löytyy mitaleja jakaa vaikka pienelle kylälle. Lisäksi hän on voittanut joka vuosi Luxemburgin mestaruuden, kun siitä on taisteltu, koska Tornadolle ei - ikävä kyllä - löydy koko valtiosta kunnollista vastustajaa.

— Voitimme Uuden-Seelannin Aucklandissa kerran hopeamitalit. Pronssimitaleja on muistaakseni seitsemän kappaletta, ja ne ovat Meksikosta, Irlannista, Uudesta-Seelannista, Turkista, Etelä-Afrikasta ja kaksista kotikisoista Luxemburgista. Jossain välissä mitaleja ei enää jaksa edes laskea, kun jää yhden sijan päähän noususta II-divisioonaan, luettelee maailmanmatkaaja saavutuksiaan.

Perinteiseen tapaan Luxemburgissa pelataan pitkää uraa. Myöskin Scheirin katseet ovat pitkällä tulevaisuudessa. Ulkomaille ei kuitenkaan ole enää haluja lähteä.

— Nykyään asun ja työskentelen Luxemburgissa, ja täällä haluan elää ja pysyä toistaiseksi. Kiekko on ikävä kyllä lähinnä harrastus, vaikka suhtaudumme siihen eri tavalla kuin normaalin harrastukseen. Tavoitteeni on pysyä kotijoukkueessani Tornadossa niin pitkään kuin kehoni ja psyykkinen puoli sen sallii. Haluan jatkossakin edustaa myös maajoukkuetta ylpeydellä, päättää Scheier.