Yli 400 liigaottelua tahkonneelle Kari Sihvoselle menestys on vieras käsite. Syksyllä yhdeksännen peräkkäisen kautensa Pelicansissa käynnistänyt Sihvonen rämpi pari viime vuotta muiden pussinokkien kanssa.
Syksyllä aurinko rupesi vihdoin kajastamaan lahtelaisille, mutta pieneen rooliin jäänyt Sihvonen ei siitä päässyt nauttimaan. Pelicans-ikoni päätti siirtyä suuremman peliajan perässä HPK:hon. Ratkaisu syntyi kivuttomasti, vaikka edessä oli paluu kiekkoilemaan häviöstä toiseen tarpovaan joukkueeseen.
– Halusin päästä pelaamaan paljon ja odotin, että maiseman vaihtoni tekisi hyvää. Tahdoin todistaa kykyni liigatasolla ja uskon, että pystyn olemaan luotettava ja kantamaan vastuuta, Sihvonen sivaltaa.
Pelicansin maalivahti- ja apuvalmentaja Pasi Nurminen on yksi Sihvosen pitkäaikaisemmista käskyttäjistä. Kaudesta 2005–2006 lähtien valmennustehtävissään toiminut Nurminen ymmärtää Sihvosen päätöksen.
– Joskus pelaajan on tehtävä sellaisia ratkaisuja. Ei varmasti kummallekaan osapuolelle jäännyt pahaa mieltä. Hyvä vain Karille, että lähti Hämeenlinnaan ja vielä hienompaa olisi, kun breikkaisi siellä läpi.
Nurminen myös taustoittaa syyn sille, miksei Sihvoselle herunut Lahdessa enempää peliaikaa.
– Kilpailu oli Pelicansissa kova. Haimme määrätynlaisia pelaajia, jotka pysyvät pelisuunnitelmassamme, mutta Kari ei siihen joka ilta kyennyt. Kyllä sen näki kaverista, että kaikki on pelissä ja yrittää kaikkensa, mutta tällä kertaa kävi näin.
Yrittäminensä Pelicansissa meni Sihvosen mielestä jopa yli. Se omalta osaltaan vaikutti siihen ettei peli Lahdessa luistanut.
– Halusin näyttää liikaa. Päästessäni kentälle pelaamiseni oli hakemista. Roolini oli nelosketjussa, missä pelaamiseni olisi pitänyt olla tosi varmaa. Ei riskiä ollenkaan, hyökkääjä manaa.
Kerhossa Sihvoselle on annettu enemmän vastuuta ja se on auttanut pelaajaa. Isompi peliaika on poistanut väkisinyrittämisen laiturin kiekkoilemisesta.
– Lisääntynyt peliaikani on tuonut rentoutta. En lähde yrittämään mitään ekstraa. Mahdollisuus päästä pelaamaan on kasvattanut myös motivaatiotani harjoitteluun. Harjoitteluissa ei tarvitse yrittää liikaa, kun on luotto pelipaikkaan. Energiaa riittää pelaamiseen ja voin keskittyä siihen, Sihvonen kommentoi.
”Vähän kuin kaupassa töistä kävisi”
Pallokerhossa hyökkääjä on onnistunut vakuuttamaan otteillaan joukkueensa valmennuksen.
– Kari on ollut kärkipelaajamme edellisissä otteluissamme ja hänestä on vain positiivista sanomista. Hän on tunnollinen kaveri, joka pelaa omilla vahvuuksillaan. Ammattiurheilija kaikin puolin. Tekee viimeisen päälle kaikki harjoitteensa ja kiekkoilee hyvällä asenteella koko ajan.
– Kari on fyysinen ja hyvin luisteleva kaveri. Ymmärtää mainiosti peliä. Moni luulee, että hän on ihan yksioikoinen kaveri, mutta kyllä se on päinvastoin. Hän ymmärtää hyvin pelin logiikan. Mainio kahden suunnan pelaaja. Antaa aina kaikkensa 100 lasissa. Tuollaisia pelaajia tarvitaan, Kerhon päävalmentaja Timo Lehkonen kehuu Sihvosta.
Käskyttäjänsä ylistyssanoista huolimatta Sihvonen ei ole tyytyväinen esityksiinsä. Hän kaipaa pelaamiseensa lisää etenkin liikettä ja suoraviivaisuutta.
– Haluan tuoda kentälle lisää vauhtia. Luisteluni ei ole parasta. Se on vähän kuin kaupassa töistä kävisi. Se, että pääsisin taklaamaan ja pörräämään on sitä, mitä jäälle haluan tuoda, Sihvonen kertoo.
– Suoraviivaisuuttakin pitäisi lisätä. Täytyisi käyttää enemmän päätyjä. Nopeudella pitäisi päästä enemmän hakemaan irtokiekkoja. Pitäisi pelata yksinkertaisesti, lukea aina tilanteita, mitä tapahtuu.
Sihvosen mukaan luistimiinsa tulisi vauhtia lisää harjoittelemalla. Nopeuteen on kuitenkin hankalaa yksittäisen pelaajan Kerhossa panostaa treeneissä, sillä harjoitukset ovat suurimmalta osin ohjeistettuja.
– Hämeenlinnassa treenit on mietitty etukäteen. Täällä ohjeistetaan paljon. Jääharjoittelunkaan ei voi vaikuttaa, kun se tehdään joukkueena. Nopeuteeni pitäisi panostaa omissa iltaharjoitteluissani.
Harjoittelu onkin asia, mistä Sihvosen mielestä eniten löytyy eroja Pelicansissa ja Kerhossa kiekkoilemisen välillä. Hämeenlinnassa kaikki treenit ovat ohjattuja. Muita eroja laiturin mukaan ei liiemmin ole ja hän on päässyt sujuvasti perille Kerhon tavoista.
– Olen päässyt joukkueeseen helposti sisälle, kun olen keskustellut asiat läpi. Muutenkin on keskusteltava. Muuten voi olla, että peli hajoaa ja asiat unohtuvat. Keskusteleminen on tärkeää, Sihvonen sivaltaa.
Rakastaa taklaamista
Hyökkääjä on Hämeenlinnassa ennättänyt näyttämään jo senkin, minkä vuoksi Pelicans-fanit rakastuivat häneen. Laituri kiekkoili 400.liigaottelunsa oranssinutuissa Tapparaa vastaan. Juhlaottelussaan mies ei kuitenkaan ehtinyt pelaamaan kuin vaivaiset 26 sekuntia. Sihvonen taklasi Tapparan Aleksader Barkovin liki sairaalakuntoon ja hänet ajettiin suihkuun. Tuomio vihellettiin herkästi, sillä Sihvosen niitti ei ollut ruma ja Barkovin loukkaantumista edesauttoi huono tuuri.
– Rangaistus harmitti paljon, kun kaikki edellytykset olivat hyvälle pelipäivälle. Se on kuitenkin paha, kun toinen loukkaantuu. Kyllä siinä on itsellään vastuu siitä, miten jäällä törmäilee. Sitä on ruvennut varomaan taklaamista, Sihvonen kommentoi tilannetta.
28-vuotias hyökkääjä on uransa varrella esittänyt hurjempiakin tempauksia kuin Barkoviin kohdistuneen taklauksensa ja sen vuoksi hän on saannut itselleen kaukalorotan maineen. Sihvonen kertoo miksi hän on valinnut fyysisemmän pelityylin.
– Olen pienestä asti tykännyt tehdä paljon punttiharjoituksia. Kovuuteni on tullut siitä. Ja moni tykkää taklaamisesta. Yleisö pitää siitä ja se on lisännyt taklaamistani. Rakastan taklaamista.
Fysiikaltaan Sihvonen on väkivahva. Mies taustoittaa syyn erinomaiseen fysiikkaansa olevan laadukkaassa harjoittelussaan.
– Määrällisesti en ole välttämättä treeniä paljon tehnyt, mutta olen luottanut siihen, että jos rikkoo ja repii kroppaansa, niin se vie fysiikkaani eteenpäin. Olen aina tykännyt nopeusjutuista ja isoilla painoilla tekemisestä. Siitä tulee hyvä paketti.
Kausina 2006–2010 Sihvosen jäähymääriksi kertyikin reilusti yli 100 minuuttia. Viime vuosina rangaistusminuutit ovat vähentyneet, mutta se ei Sihvosen mukaan kerro siitä, että mies olisi rauhoittanut pelaamistaan. Jäähymäärät ovat vähentyneet siksi, että hyökkääjä on ruvennut entistä enemmän välttelemään viiden minuutin jäähyjä.
– Olen katsonut, että jos kaveri on huonossa asennossa tai kääntää selän, niin en tule kovaa tilanteeseen. Se on joukkueelle paha, jos tulee viiden minuutin jäähy, Sihvonen kommentoi.
Lieneekiin itsestäänselvyys, että taklaamisesta nauttiva kiekkoilija haluaa lisää kovuutta kaukaloihin.
– Kaipaan lisää fyysisyyttä ja tunnetta jääkiekkoiluun. Se on sitä parasta lätkää, kun on tunnetta mukana ja pelissä on vauhtia ja taistelua. En tiedä onko jääkiekosta lähes kokonaan kamppailupelaaminen poistettu, Sihvonen pohtii.
Kaukalorotta ymmärtää sen, että loukkaantumisiin johtavat taklaukset pyritään poistamaan kiekkoilusta, mutta hyökkääjä painottaa harjoittelun merkitystä siihen, etteivät taklaukset johtaisi loukkaantumisiin.
– Jokainen joukkue, kun kamppailisi ja tönisi treeneissään, niin peleissäkin oltaisiin valmiimpia kamppailupelaamiseen ja taklausten vastaanottoon.
Huumoria pukukoppiin
Sihvonen ei pyri Kerhossa tuomaan omaa panostaan pelkästään kaukaloon. Hauskana tyyppinä tunnettu kiekkoilija haluaa naurattaa pelitovereitaan pukukopissa.
– Tahdon tuoda huumoria pukukoppiimme, että mielemme pysyvät korkealla. Puhun paljon jääkiekosta ja paljon myös jääkiekon ulkopuolisista asioista. Tietenkin yritän rauhallisuuttakin tuoda, ettei siellä mitään ihan hirveää tsoukkia vedetä.
Joukkuekavereitaan hyökkääjä pitääkin tärkeinä. Heistä Sihvonen ammentaa myös kiinnostuksensa pelaamiseen.
– Motivaationi kiekkoilemiseen lähtee toisista pelaajista, kun näen että mukana on nuoria innokkaita kavereita ja kavereita, jotka tekevät maaleja. Haluan myös tehdä hommia pärjäämisemme eteen. Antaa hyviä taklauksia. Joukkueurheilua on hienoa pelata.
