Suomen alku turnauksen avausotteluun oli kaikkea muuta kuin hyvä. Syötöt viuhuivat ohi lapojen, eikä puolustuspelaaminenkaan täydellisessä tasapainossa ollut.

Kankean alun allekirjoitti myös ottelussa kakkosketjun keskellä hyökännyt Tanja Niskanen.

− Pientä jännitystä oli ilmassa. Kiekot pomppivat, emmekä karvanneet ihan niin kuin oli etukäteen sovittu. Ensimmäisellä erätauolla valmennus antoi palautetta juuri hermostuneisuuteen ja huonoon liikkeeseen liittyen. Lisää jalkoja tarvitsi silloin saada liikkeelle.

Niskanen oli yksi niistä pelaajista, joka omalla esimerkillään nosti Suomen ohi vaikeuksien. Niskasen lavasta lähtenyt Suomen 1−0-maali tuli tarkan laukauksen turvin.

− Pääsimme pieneen ylivoimahyökkäykseen, ja sen jälkitilanteesta sain kiekon maalin eteen, pääsin läheltä laukomaan ja veto lähti sopivasti ylös. Siellä sitä tilaa yleensä onkin, Niskanen kuvaili ottelun avauserän viimeisellä minuutilla syntynyttä osumaa.

Toinen Niskasen osumista, päätöserän alussa tullut 3−2-maali oli taas enemmän pienen tuurin avittama.

− Maalilla oli kunnolla ruuhkaa ja näin Venlan [Hovi] maalin edessä ja sinne koitin kiekon syötöllä kääntää. Mielestäni hän kiekkoon vielä osui ja hän itsekin niin totesi. Maali merkattiin ehkä väärin, mutta ei se mitään, Niskanen hymähti.

Vaikka Suomi onkin lähivuosina ollut Venäjää vastaan pelatuissa otteluissa hivenen niskan päällä, eivät kohtaamiset silti läpihuutojuttuja ole.

− Lisäsimme ottelun edetessä liikettä ja hermostuneisuus alkoi karista. Tätä kautta pääsimme enemmän omaan peliimme kiinni. Venäjän kanssa on aiemminkin ollut tasaisia vääntöjä ja sitä se oli kyllä tänäänkin, Niskanen totesi.

− Ei tämä meidän parasta peliämme ollut, kuten valmennuskin ottelun jälkeen tuumasi, mutta positiivista oli toki se, että pystyimme voittamaan mitalikandidaatti Venäjän myös huonommallakin pelillä. Lisäksi oli hyvä, että maalit jakautuivat niin monen eri pelaajan kesken, eikä maalinteko ollut vain tiettyjen pelaajien harteilla.