Espoon Bluesin toinen ottelu EWCC:n finaaliturnauksessa on hetkeä aiemmin päättynyt. Sveitsiläinen Lugano kaatui jatkoajalla 6–5. Ratkaisumaalin ja samalla hattutempun viimeisteli joukkueen uusin tulokas Vilma Tanskanen.
− Oli tuo pelinä vauhdikasta jääkiekkoa. Sveitsin joukkue on taitava luistelemaan, ja liike on hyvää. Meillä oli omat hetkemme tuossa pelissä, ja niistä olisi minun mielestäni pitänyt pystyä ratkaisemaan jo varsinaisella peliajalla. Nyt kävi näin, Tanskanen mietti ottelun jälkeen.
− [Sveitsiläisillä on] hyvä liike, hyvällä asenteella tulevat peliin, eivätkä jätä milloinkaan kesken. He eivät luovuttaneet 3−1-tilanteessa, vaan jatkoivat ja uskoivat siihen omaan tekemiseen.
Blues oli päivää aiemmin kohdannut venäläisen SKIF:n, joka voitti tiukan ottelun 3−1. SKIF voitti lopulta koko turnauksen häviämättä ainuttakaan peliä. Lauantaina Tanskanen ennakoi ruotsalaisen Linköpingin kovaksi vastukseksi ja sitä se olikin – Linköping vei hopeamitalit 5−2-voitolla, ja Bluesin osaksi jäi pronssi.
− On ollut hienoa päästä pelaamaan näitä pelejä, ja että tuli tämä mahdollisuus pelata Eurooppa Cupia, koska tämä tuo taas itselleni lisää kokemusta, Tanskanen painotti.
− Olen todella kiitollinen mahdollisuudesta päästä pelaamaan tässä vaiheessa kautta tässä joukkueessa.
Kuortane, Kerava, Espoo
Vielä vuosi sitten Tanskanen opiskeli täysipainoisesti. Kiekko-Vantaan kasvatti siirtyi aikanaan KJT:n kautta Kuortaneelle, jossa lukion ja jääkiekon yhdistäminen onnistui. Valkolakin Tanskanen sai syksyllä ja viimeisellä kaudellaan hän oli joukkueensa toiseksi tehokkain pelaaja runkosarjassa.
− Itse asiassa opiskelin Kuortaneella vielä muutamat kurssit tässä syksyllä ja harjoittelin siellä. Olin kuitenkin KJT:ssä. Valmistuin, sain lakin ja pelasin KJT:ssä ja nyt viimeisenä siirtopäivänä minut siirrettiin tänne, Tanskanen tiivisti kuluvan kautensa.
Kuortaneen jälkeen ei ollut itsestäänselvyys, että Tanskanen palaisi KJT:hen.
− Pohdin Bluesin ja KJT:n välillä ja päädyin KJT:hen. Siinä oli omat syynsä – vastuu ja kuitenkin vanha seura, niin siksi vei silloin sinne se tie alkukaudesta.
Vastuuta annettiin, ja Tanskanen oli jälleen joukkueensa toiseksi tehokkain, mutta pisteiden valossa tulos näytti laihalta. Kuortaneen 11+10 vaihtui KJT:ssä 6+3:een. Tanskanen näki kaudessa kuitenkin paljon positiivista.
− Hieno alkukausi, opin paljon. Se antoi minulle paljon hyökkäyspelillisesti. Siellä tehdään mielestäni hyvin asioita ja mahdollistetaan hyvin yksilön kehittyminen. Ja jäätä oli kuitenkin paljon tarjolla. Sekin on oma juttunsa, mikä on välillä naisten kiekossa haasteena, Tanskanen perusteli.
− Joukkue oli tosi mukava ja kehityimme joukkueena koko ajan. Alkukausi oli välillä vähän vaikea, mutta minun mielestäni peli parani koko ajan. Kehityimme todella paljon yksilöinä ja oli todella harmi, ettei KJT päässyt pudotuspeleihin, kun se jäi lopulta niin pienestä kiinni. Se oli sielläkin aika omissa käsissä.
KJT kamppaili paikasta kuuden parhaan joukkoon aina viimeiseen otteluun asti. Jos runkosarjasta olisi jäänyt käteen piste enemmän, olisi KalPa nyt karsimassa SM-sarjapaikasta ja KJT pelannut puolivälierissä HPK:ta vastaan. Tanskasen viimeiseksi otteluksi KJT:ssä jäi peli Ilvestä vastaan, joten kalkkiviivat jäivät häneltä kokematta. Hänellä oli kuitenkin oma aavistuksensa siitä, mistä KJT:n pudotuspelipaikka jäi kiinni.
− Se varmaan oli sitäkin, että siellä oli kuitenkin loppupeleissä kokematon joukkue ja nuoria pelaajia paljon. Ei ole ehkä vielä sitä tietoa mitä kaikkea se oikeasti vaatii. Kokemuksella on se varmuus tehdä asiat oikein tiukassa paikassa. Puristettiinko mailaa liikaa, sitä on vaikea sanoa. Moni asia vaikutti.
Pudotuspelit, MM-kisat, yliopisto
Nyt seura on kuitenkin Blues ja edessä ovat SM-sarjan finaaliottelut. Blues voitti HPK:n suoraan kolmessa ottelussa, mutta helpolla hämeenlinnalaiset eivät hallitsevaa mestaria päästäneet. Tanskanen kerrytti pistetiliään yhdellä maalilla ja yhdellä syötöllä. Ketjukaveriksi on löytynyt Noora Tulus ja rinnalla on käynyt myös Bluesin Japanin vahvistus Moeko Fujimoto. Arki ei kuitenkaan KJT:n vastaavasta juuri eroa.
− Pelillisesti on jotain eroja ja teemme vähän eri harjoitteita, mutta aika samanlaistahan se on kaikkialla. Yksilö-, viisikko-, yv- ja av-harjoituksia, että ei se käytännössä hirveästi muutu, Tanskanen hymähti.
− Jos ei ole aamuisin yhteisiä harjoituksia, niin silloin yleensä teen omatoimisen ja illalla joukkueharjoituksen. Sitten tietysti on yksi lepopäivä viikossa.
Lyhyen aikavälin tavoitteena Tanskasella on napata Suomen mestaruus, joka olisi Bluesille kolmas perättäinen. Hän on myös varteenotettava vaihtoehto Malmön kisakoneeseen. Pidemmän aikavälin suunnitelmat pistetään käyntiin kesällä, kun edessä on muutto Pohjois-Amerikkaan.
− Olen lähdössä ensi syksynä Pohjois-Dakotaan, Tanskanen valotti aikeitaan.
Ennen Sotšin kisoja Kuortaneella pelannut kolmikko Tanskanen-Anna Kilponen-Eveliina Suonpää kertoi halustaan pelata yliopistosarjassa Amerikassa. Suonpää lähti jo, Kilponen ja Tanskanen pelaavat ensin kauden loppuun Suomessa.
− Kyllä minulla oli muitakin vaihtoehtoja. Me kävimme siellä Annan kanssa tutustumassa ja kiersimme eri yliopistoja. Vaikka päätös oli vaikea, huomasin ajattelevani, että Pohjois-Dakota olisi minulle paras. Kaikissa yliopistoissa kaikki asiat ovat todella hyvin, mutta menin sen mukaan, mikä tuntui oikealta.
Yksin Tanskasen ei tarvitse muuttaa, sillä myös Kilponen koki saman yliopiston omakseen.
− Nyt kun sinne yliopistoon menen, niin saan ammatin itselleni ja pystyn myös kehittymään mahdollisimman paljon jääkiekkoilijana, Tanskanen perusteli päätöstään, vaikkei vielä osannut sanoa, mikä hänen tuleva ammattinsa saattaisi olla.
− Muutamia olen miettinyt, mutta mitään en ole lyönyt lukkoon. Psykologia kiinnostaa ja sitten bisnespuoli. On niin paljon eri vaihtoehtoja, etten ole lyönyt vielä lukkoon.
Entä sitten se Pyeongchang?
− Haluan olla siellä, Tanskanen ilmoitti määrätietoisesti.
− Näin [Sotšissa] hyvin mitä se on ja mitä ne pelit vaativat siellä. Kyllä sieltä jäi sellainen nälkä ja tieto siitä mitä vaaditaan sitten 2018, jos pääsee joukkueeseen.