12. joulukuuta 2010 tapahtui se, mitä jokainen tulokasvalmentaja varmasti pelkää. Pelkää, vaikka sen haastatteluissa kieltääkin.
Tuolloin Jukka Varmanen vapautettiin tehtävästään. Työstä, joka jäi miehen itsensä mukaan täysin kesken.
Tuolloin hallitsevana mestarina kauteen lähtenyt Jokipojat oli jämähtänyt sarjataulukon pohjille, viimeistä edelliseksi. Joensuussa painettiin paniikkinappulaa. Ennennäkemättömästä mestaruuskrapulasta kärsinyt joensuulaisseura oli edellisenä keväänä palkannut peräsimeensä kokemattoman, miesten tasolla nolla peliä päävalmentajana toimineen Varmasen.
Jarno Pikkaraisen ja Timo Turusen valmennustiimin kolmas lenkki jäi Joensuuhun, kun taas edellä mainittu kaksikko suuntasi Etelä-Savoon, Jukurien organisaatioon. Pikkarainen ja Turunen veivät mukanaan tukun Jokipoikien mestaruuden takuumiehiä. Moni muukin pelaaja vaihtoi maisemaa mestaruusjuhlien jälkeen. Jäljelle jäi savuavat rauniot ja Varmanen.
Täysin yksin.
"Mikään suoritus ei lopu siihen, kun summeri soi, vaan vasta siihen, kun siitä on opittu jotain."
Suurempiin ympyröihin siirtyneiden pelaajien tilalle hankittiin keskinkertaisuuksia, nostettiin kokoonpanoon pakon sanelemana omia junioreita liian nopeasti ja samalla unohdettiin palkata Varmaselle apuvalmentaja. Apuvalmentaja luvattiin Varmaselle useaan otteeseen, mutta koko kesänä sitä ei kuulunut. Huoltajiakaan ei hallilla näkynyt. Luistimia Varmanen ei sentään joutunut teroittamaan. Kaukana sekään ei kuitenkaan ollut.
− Kyllä minä siinä aika yksin jäin. Jokipojat oli silloin aika kovassa käymistilassa, Varmanen toteaa ilman minkäänlaista katkeruuden häivää äänessään.
− Puhetta oli pitkäjänteisestä projektista, mutta asiat tuppaavat muuttumaan aika nopeasti.
Projekti lensi Mehtimäen jäähallin roskakoriin nopeammin kuin Finnair Joensuusta Helsinkiin. Helsingistä Joensuuhun lensi muuan Esa Tikkanen.
Tuliko valmennuspesti liian nopeasti ja väärässä kohdassa kohdalle?
− Kyllä sitä tilannetta kaikilta kanteilta arvioitiin ja keskustelin aiheesta monen muun ammattilaisen kanssa. Suunnitelmaa ja tapaa toimia käytiin läpi eri ihmisten kanssa. Koin, että toiminta oli sillä tasolla, että siinä voin ja haluan olla mukana.
− Minulla oli täysi usko siihen toimintaan, en olisi siihen muuten mukaan lähtenytkään. Emme vain saaneet sitä käyntiin niin kuin olisi ollut toivottavaa.
Jokipojat-pesti hieno tilaisuus seuran tilasta huolimatta
Jokipoikien tuolloinen puheenjohtaja Jussi Jormakka pesi käsiään jo keväällä 2010 Varmasen sopimusta julkistettaessa. Joukkue oli heikentynyt niin paljon, ettei menestystä voinut edes odottaa. Rahaa ei kirstun pohjalla uusia hankintoja varten ollut. Edessä oli välivuosi. Jormakka, jos kuka, tuon jo etukäteen tiesi.
"Jokipoikien päävalmentajapesti on varmasti haasteellinen uudelle valmentajalle, varsinkin näin Mestis-mestaruuden jälkeen", Jormakka lausui tuolloin Jatkoajalle.
Varmanen näki valmentajapestissään hienot mahdollisuudet, kaikista ulkojääkiekkoilullisista ongelmista huolimatta.
− Minulle se oli hieno tilaisuus. Tartuin siihen, ja kun voittoja ei tullut tarpeeksi, se loppui. Mennyt on mennyttä. Ei jäädä niihin kiinni liikaa.
− Kyllä minä niistä ajoista otin oppia ja varmasti se kasvatti kummasti. Mikään suoritus ei lopu siihen, kun summeri soi, vaan vasta siihen, kun siitä on opittu jotain.
