Chicago, United Center, 24.4.2011. Vancouverin ja Chicagon välisen pudotuspelisarjan 6.ottelu. Varsinainen peliaika päättyi 3-3-tasalukemiin. Jouduttiin jatkoerään. Täpötäysi United Center sai todistaa trilleriä klassisimmillaan.
Piina päättyi ajassa 75.30. Blackhawksin slovakki Marian Hossa väläytti henkilökohtaista taitoaan niputtamalla pari vastustajaansa hyökkäysalueen vasemmassa kulmassa. Lyhyt syöttö löysi viivassa olleen Niklas Hjalmarssonin. Ruotsalaispakki ampui lyöntilaukauksen, jonka Canucks-vahti Roberto Luongo onnistui torjumaan kilpikädellään. Kiekko putosi kuitenkin suoraan maalin edustalle. Paikalle ehti ensimmäisenä Ben Smith, joka nosti kiekon yli jäässä maanneen Luongon.
Ratkaisumaali syntyi usean osatekijän kombinaationa. Hossan vahva yksilötaito, Hjalmarssonin laadukas veto ja ennen kaikkea Smithin röyhkeä maalineduspelaaminen. Vancouverin puolelta voidaan ihmetellä puolustuspelaamisen löysyyttä. Hossan kiemurat olisi voitu katkaista ajoissa. Smithin viimeistely olisi ollut estettävissä Daniel Sedinin paremmalla puolustusasenteella. Tekemisellä on usein kaksi puolta. Toisen taitavuuden takaa paljastuu vastakohtaisuutta.
Pudotuspelit ovat oma maailmansa. Tunnetut ratkaisijat saavat tukea vähemmän tunnetulta osastolta. Uudet sankaritarinat saavat syntynsä oikeinajoitettujen onnistumisten muodossa. United Centerin piinaava iltapuhde nosti suuren yleisön tietoisuuteen Ben Smithin. 22-vuotias oikealta ampuva laitahyökkääjä sai tulikasteensa NHL-liigassa runkosarjan lopulla kuuden ottelun muodossa.
Smithin debyytti onnistui. Hän pelasi yritteliäästi tuoden kaukaloon lisää liikettä ja röyhkeyttä. Päävalmentaja Joel Quenneville piti näkemästään. Nuorukainen sai pitää paikkansa. ”Coach Q” voi onnitella itseään hyvästä valinnasta. Smith on tehnyt kuudessa pudotuspeliottelussaan kolme osumaa. Puolustava mestari on saanut riveihinsä osaamista, jonka olemassaolon painoarvo paljastui vasta hetki sitten. Enää ei ole epäselvää, kuka on Ben Smith. Chicagon kiekkoihmiset tunnistavat uuden sankarinsa.
Vancouverin ja Chicagon välinen pudotuspelisarja on ollut merkillinen. Runkosarjan tyylikkäästi paketoinut Canucks aloitti vahvasti ja nappasi 3-0-johtoaseman. Kaiken piti olla selvää, mutta mitä vielä. Mieleeni jäi 3.ottelun jälkipyykki. Blackhawks-kippari Jonathan Toews tunnusti tilanteen tukaluuden. Hänen olemuksensa ei ollut kuitenkaan epätoivoinen. Toews painotti joukkueensa mahdollisuutta nousta takaisin. Hänen mukaansa Vancouver on tässä tilanteessa heille paras mahdollinen vastustaja.
Kippari tiesi, mistä puhui. Joukkueilla on yhteistä historiaa kahden edellisen kevään pudotuspeleistä. Molemmat sarjat päättyivät Chicagon eduksi. Kokemuksilla on oma merkityksensä. Blackhawksin henkisen yliotteen vaikutusta ei kannata aliarvioda. Vancouverin vahva revanssinhakuisuus on sekä mahdollisuus että uhka. Mikäli kaukalon tapahtumat eivät sujukaan odotusten mukaan, hiipii kuvaan mukaan ei-toivottu psykologinen tekijä – tuska.
Quenneville totesi 3.ottelun jälkeen Blackhawksin tarvitsevan yhden voiton momentumin saamiseksi. Se tuli, ja kaukalon tapahtumat muuttuivat. Puolustava mestari on noussut sillasta. Pelissä on tuttuja aineksia lähihistoriasta. Moni tärkeä pelaaja viime keväältä on poissa, mutta tekemisessä on samoja piirteitä. Blackhawks on näyttänyt mallia voittamisen kulttuuristaan. Aiemmin voittaneen on helpompi voittaa kuin voittajaksi haluavan.
Entä Canucks? Miten on mahdollista, että runkosarjassa konemaisesti esiintynyt joukkue on joutunut sivuluisuun? Tänä keväänä oli tarkoitus karistaa pettymykset harteilta ja mennä päätyyn asti. Joukkueen materiaalin piti riittää. Ensimmäistä mestaruuttaan metsästävällä organisaatiolla ei pitäisi olla turhia ennakkopaineita. Otteluiden tulisi tarjota mahdollisuuksia ilman turhaa mailanpuristusta.
NHL-piireissä on epäilty Daniel ja Henrik Sedinin kykyä johtaa joukkuettaan isoissa otteluissa. Roberto Luongo on tunnustettu liigan parhaiden maalivahtien joukkoon, mutta hänenkin osaamisestaan on kaivettu esiin kysymysmerkkejä herättäviä piirteitä. Vahvalta näyttänyt kokonaisuus on todistanut kuolevaisuutensa. Ennakoidut uhkatekijät ovat paljastaneet olemassaolonsa. Seesteinen matkanteko on kohdannut karikkoisen väylän.
Tilanne on mielenkiintoinen. Nälkäinen haastaja on menettänyt otteensa. Kaikki on kuitenkin mahdollista. Voitto seuraavassa ottelussa, ja kolmen peräkkäisen tappion häpeä pyyhkiytyy unholaan. Puolustava mestari on puolestaan näyttänyt ylpeytensä. Saavutettuja asemia ei haluta menettää. Merkittävää osaamistaan menettänyt hallitsija on yhä erittäin vaarallinen.
Ottelusarja ratkeaa huomenna. Edessä on klassinen seitsemäs ottelu – kuoleman kamppailu, jossa koetaan urheilun ääripäät. Suuri voitto ja katkera tappio. Vancouverin Rogers Arenalla nähdään taistelu, jossa on jälleen tarjolla sankariutta. Kaksi hienoa joukkuetta, joista toisen unelma pirstoutuu karmealla tavalla.
