"Uusi Ilves" on saavuttanut upean nousun muutamassa vuodessa sen jälkeen, kun Vincent Manngard luopui seurasta. Uusi omistus ja organisaatio Risto Jalon ja Timo Koskelan johdolla on tehnyt hyvää työtä.
Menestyvän seuran pitää olla valmis myös koviin päätöksiin. Sympaattisen haastajan imagon Ilves karisti kertaheitolla lokakuussa 2022, kun seura potki Jouko Myrrän pois Antti Pennasen tieltä.
Potkut olivat sinänsä perustellut, että edellisenä keväänä Ilves jäi ennakkosuosikkina pelillisesti TPS:n jalkoihin välierissä. Ajateltiin, että Suomen parhaimmistoon kuuluva valmentaja osaisi varmasti auttaa tällä saralla.
Kausi eteni ja kevät valkeni. Välierissä vastaan luisteli Pelicans, joka pudotti Ilveksen jälleen pronssiotteluun. Joukkue oli edellistä kautta valmiimpi, mutta suoritus oli vain ehdoton minimi paljon puhututtaneen vaihdoksen jälkeen.
Mutta Ilves-kannattajilla ei ollut hätää. Seuraavalle kaudelle mestarivalmentaja pääsisi tekemään taikojaan alusta saakka, saamaan joukkueesta oman näköisensä.
***
Pelaajistoon hankittiin kovia, Pennaselle tuttuja nimiä. Ilves keikkui sarjakärjessä ja huonoimmillaankin sen tuntumassa, kärkipelaajat piste- ja maalipörssien huipulla. Pelillisesti ailahtelu oli kuitenkin edelleen suurta. Reagointia ei juuri tuntunut olevan.
Jos valmennus ei reagoinut, toimisto niin teki. Peräpään vahvistus Adam Clendening vaikutti olevan oikea eliittihankinta. Kunnes jo vahvaan puolustukseen hankittiin Sami Niku, Clendeningin otteet vaikuttivat valuvan samaan kaivoon, jonne Niku oli oman pelinsä hukannut JYP-sekoilujen aikana.
Valmennus ei reagoinnut Clendeningin ja Nikun otteisiin mitenkään. Peliaika oli taattu otteista riippumatta. Keskittyminen oli muissa asioissa, kuten tuomareissa ja otteluvalvojissa. "Peli kyllä riittää", Pennanen totesi Ilta-Sanomille siinä vaiheessa, kun muut olivat jo tovin nähneet toisin. Etenkin henkiseen puoleen perehtynyt päävalmentaja sakkasi pahasti.
***
Viimeisenä niittinä Ilveksen valmennusjohto poistui organisaatiosta kättelemättä reilun selkävoiton ottanutta vastustajaa. Viime keväänä Pennanen vielä muisti protokollan, joten vaihtoehdoiksi muistamattomuudelle jää valehtelu. Tai henkisesti niin omassa kuplassa oleminen, ettei asia tullut mieleen. Oja vai allikko?
Maajoukkuepelaaminen on pitkälti verrattavissa pudotuspeleihin. Lyhyessä ajassa on saatava pelattua vastustajan vahvuudet pois ja saateltua joukkue hyvään viretilaan. Juuri näissä asioissa Pennasen Ilves epäonnistui kahtena keväänä.
Heti Pennasen ensimmäisessä turnauksessa helmikuussa läsnä ovat maailman parhaat pelaajat. Pennanen on todennäköisesti erittäin kriittisessä tarkastelussa Leijonissa. Tuoreen sukelluksen lisäksi häntä verrataan väistämättä Jukka Jaloseen ja tämän menestykseen.
Auktoriteetin ja paineensietokyvyn pitää olla kunnossa saman tien. Se ei onnistunut Ilveksessä, joten kuinka se sujuu vielä kovemmassa paikassa?
Pennasen menneisyyden meriitit ovat kiistattomat mutta viimeaikaiset näytöt heikkoja. Ei tarvitse olla Nostradamus ennustaakseen, että Leijonilla on isona uhkakuvana edessään Lauri Marjamäen visiitin kaltainen mahalasku.
