Kuka pysäyttäisi Igor Šestjorkinin?
Tämä kysymys on ollut monen huulilla koko alkuvuoden ajan, sillä 16 pelaamastaan ottelusta venäläisvahti on voittanut 13 pysäyttäen laukaukset lähes epäinhimillisesti 95 prosentin varmuudella. Koko kaudella venäläinen on torjunut 36 ottelussa torjuntaprosentilla 94. New York Rangers sai seuralegenda Henrik Lundqvistin jälkeiselle ajalle välittömästi uuden seriffin.
Itse asiassa Rangers on saanut nauttia luotettavien ykkösvahtien putkesta jo kauan: John Vanbiesbrouck, Mike Richter, Lundqvist ja nyt Šestjorkin. Seura on voinut luottaa kulloiseenkin ykkösvahtiinsa lähes yhtäjaksoisesti peräti vuodesta 1984 lähtien. Vain vuosien 2002−2004 välille sijoittui ajanjakso, jonka aikana valta vaihtui Richteriltä Mike Dunhamin kautta Lundqvistille.
Šestjorkinin ylivoimaa kuvastaa erityisesti tämä: hän on tasaviisikoin päästänyt peräti 21,5 maalia Rangersin päästämää maaliodottamaa vähemmän. Peliaikaansa suhteutettuna hän on ehkäissyt 0,762 maalia yli odotetun. Karkeasti arvioituna tämä tarkoittaa sitä, että jo pelkästään Šestjorkinin pelatessa Rangers on vastustajaansa melkein yhden maalin edellä. Lähellä Šestjorkinin tasoa on ollut ainoastaan Ville Husso, joka on St. Louis Bluesin maalilla tekemässä läpimurtoaan. Husso on ehkäissyt 60 minuuttia kohden 0,734 maalia yli odottaman.
Näillä lukemilla Šestjorkin on pitänyt Rangersin pudotuspelikamppailussa ja itsensä Hart Trophy- ja Vezina Trophy -keskusteluissa. Palkinnoista jälkimmäinen alkaa olla jo ilmiselvä − loppukaudella Šestjorkin kisaa vielä koko NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinnosta. On nimittäin perusteltua kysyä, kuka on ollut joukkueelleen vielä tärkeämpi pelaaja kuin Šestjorkin.
On perusteltua kysyä, kuka on ollut joukkueelleen vielä tärkeämpi pelaaja kuin Šestjorkin.
Kauden edetessä on tullut selväksi, ettei Šestjorkin petä joukkuettaan. Vaara piileekin Rangersin muussa pelaamisessa. Tasaviisikoin joukkue on päästänyt 60 minuuttia kohden maaliodottamaa 11:nneksi eniten ja tuottanut maaliodottamaa kuudenneksi heikointen. Ylivoima on sentään kulkenut: joukkueen ylivoima on onnistunut 25,2 prosentin tehokkuudella eli kuudenneksi parhaiten.
Vaaraa kuvaa esimerkiksi Pittsburgh Penguinsin taannoinen 1−0-voitto Rangersista: Šestjorkin teki käytännössä kaiken mahdollisen päästäen kuitenkin yhden laukauksen taakseen. Rangersin hyökkäys sen sijaan sakkasi ja kuristui.
Eikä hyökkäyspelaamisen tukkoisuus ole ihme. Hyökkäystä kannattelevat pitkälti yksittäiset tähtipelaajat Artemi Panarinin, Chris Kreiderin, Mika Zibanejadin ja Adam Foxin johdolla. Taustalla ovat yskähtelevät kärkivaraukset Kaapo Kakko ja Alexis Lafrenière sekä kelpo kakkossentteri Ryan Strome.
Joukkueen kolmos- ja nelosketjut ovat kuin suoraan AHL:stä, joten hyökkäyksen taso ei ole kokonaisuudessaan riittävä. Aiemmin kaudella alaketjujen hyökkääjät, kuten Barclay Goodrow, olivat nykyistä tehokkaampia, mikä korostaa tämänhetkistä tasokuilua ketjujen välillä.
Kuinka paljon iskukykyisempi joukkue olisikaan, jos se ei olisi luopunut nyt läpimurtoa tekevästä Pavel Butšnevitšista vaihdossa jämähyökkääjä Samuel Blaisiin? Alakerta on hyökkäysosastoa tasapainoisempi, ja Šestjorkin viimeisenä lukkona nostaa Rangersin vertailussa keskikastin yläpuolelle.
Venäläinen on niin hurjassa vireessä, että Rangers voi yksinkertaisella laskuopilla ajatella voittavansa ottelun kuin ottelun kahdella tai kolmella tehdyllä maalilla. Yksittäisiä heikkoja hetkiä tulee jokaiselle maalivahdille, mutta Šestjorkin on saanut minimoitua mustat hetkensä ja suorittaa illasta toiseen hätkähdyttävällä varmuudella ja eleettömyydellä.
Tämä saattaa piilottaa strategiset valinnat tekevältä Rangers-johdolta joukkueen suurimmat heikkoudet: alaketjujen heikkouden ja keskivertoa heikomman viisikkopelaamisen. Puolustuspään pelaaminen vuotaa myös kohtuuttoman paljon, jota Šestjorkin joutuu alati paikkaamaan.
Šestjorkinin torjuntamäärät ottelua kohden ovat suuria, ja se kertoo Rangersia pitkällä aikavälillä jäytävästä ongelmasta − muun joukkueen kokonaistason ja puolustuspelaamisen keskinkertaisuudesta. Kyseessä on ongelma, jonka vain jatkuvasti korkealla tasolla pelaava maalivahti voi piilottaa.
Kaava on tuttu aiemmilta vuosilta: milloin olet nähnyt Henrik Lundqvistin nostavan Stanley Cupia?
Riskinä voi samalla olla, että Rangers lataa siirtotakarajalla tai pudotuspeleihin päästessään liikaa panoksia eikä korjaa pelaamisensa perustavanlaatuisia heikkouksia. Kaava on tuttu aiemmilta vuosilta: milloin olet nähnyt Henrik Lundqvistin nostavan Stanley Cupia?
Toisaalta juuri Šestjorkinin ansiosta Rangersilla on todellinen kilpailuetu pudotuspeleissäkin, joissa maalimäärät perinteisesti laskevat runkosarjan tasosta. Silloin Rangersille riittäisi vähempikin, jos venäläisen taso pysyy samana. Jos vielä joukkueen puolustus tiivistyy, voi joukkue olla varteenotettava haastaja mestaruudesta.
Selvää kuitenkin on, ettei Šestjorkinkaan kykene kaudesta toiseen tällaisiin suorituksiin. Tuplamestaruuden voittanut Tampa Bay Lightning on pysynyt NHL:n huipulla, koska joukkue on tasainen mutta iskukyvyltään terävä. Joukkue myös hallitsee jatkuvasti pelin virtausta ja Andrei Vasilevski tilkitsee maalin.
Lightning edustaa osin sitä, mitä Rangers ei tällä hetkellä ole. Siksi newyorkilaisten menestymismahdollisuudet eivät ole Šestjorkininkaan kanssa järin korkeat.
Tilastot: Evolving-Hockey
