Jarmo Kekäläinen sementoi Columbus Blue Jacketsin tulevaisuuden alakertaa hankkimalla 21-vuotiaan Seth Jonesin tammikuussa 2016. Siihen mennessä Jones oli pelannut Nashville Predatorsissa yhteensä 199 runkosarjaottelua tehoin 15+48=63.
Sittemmin Jones, 26, on noussut Blue Jacketsin tärkeimmiksi pelaajiksi samalla, kun Ryan Johansenia aiemmin vaivanneet ongelmat − epävireisyys ja epäjohdonmukaisuus − ovat seuranneet tätä Nashvilleen.
Hiljattain Jones arvostettiin valmentajien, pelaajien ja NHL:n johtohahmojen keskuudessa sarjan kuudenneksi parhaimmaksi puolustajaksi. Edelle pääsivät Victor Hedman, Cale Makar, Roman Josi, Alex Pietrangelo ja Miro Heiskanen.
− Kun hän on parhaimmillaan, hän on liigan paras puolustaja, eräs valmentaja kuvaili Jonesia.
− Oli joukkue sitten johdossa tai tappiolla yhdellä maalilla, hänet haluaa jäälle, kertoi puolestaan yksi kokenut NHL-puolustaja.
Ylitsevuotavat kuvaukset Jonesista kielivät siitä, että yhdysvaltalainen on pelaajamarkkinoilla hyvin haluttu nimi. Blue Jacketsin alakerran johtohahmon markkina-arvo on nyt todennäköisesti korkeimmillaan kuin koskaan.
Seuraava kausi on Jonesin nykyisen sopimuksen viimeinen ja hän olisikin monissa NHL-seuroissa märkä päiväuni. Vuolaissa kehuissa piilee erityisesti GM Jarmo Kekäläisen kannalta todellinen iskun paikka. Viime vuosien ja etenkin tämän kauden peliesityksiinsä nähden Jonesia arvostetaan tällä hetkellä liikaa.
Kauppaamalla yhdeksi NHL:n parhaimmaksi puolustajaksi mielletyn Jonesin Kekäläinen käynnistäisikin uudelleenrakennuksen, joka voisi pelastaa Blue Jacketsin ja Kekäläisen itsensä umpisolmusta.
Jones tienaa tällä hetkellä keskimäärin 5,4 miljoonaa dollaria kaudessa, mutta isokokoisen, oikealta laukovan työjuhdan markkina-arvo lienee tuplasti suurempi. Vaikeuksissa olevan Blue Jacketsin tilannetta Jonesin jättisopimus ei helpottaisi − etenkään, kun joukkueen tulevaisuus ei näytä tällä hetkellä kummoiselta.
Joukkueella on puutteita monella kokoonpanon osa-alueella: keskikaistalla ei ole laatua eikä leveyttä, puolustuksen taso putoaa Jonesin ja Zach Werenskin muodostaman ykkösparin jälkeen merkittävästi. Maalivahdiduo Joonas Korpisalo−Elvis Merzlikins ei ole heikko, mutta kaipaisi kipeästi vakautta ja johdonmukaisuutta.
Kaiken lisäksi seuralla ei ole kehittymässä yhtäkään huippunimeä Liam Foudysta ja Jegor Tšinahovista huolimatta.
Blue Jacketsin ongelmat tuntuvat henkilöityvän tällä hetkellä vahvasti Patrik Laineeseen, joka on taantunut uransa huippuvireestä. Pierre-Luc Dubois'n paikka on Winnipeg Jetsissä, mutta Laineen paikka ei ole Tortorellan johtamassa Blue Jacketsissa.
Miksi Kekäläisen pitäisi kuitenkin avata umpisolmu puolustajasta, joka ahkeroi viime pudotuspeleissä jopa historiallisen paljon? Eikö Jones vaikuta olevan tässä tilanteessa se pelaaja, johon valmennus voi luottaa?
Alla olevat visuaalisaatiot kuvaavat Jonesin suorituksia hyökkäys- ja puolustuspäässä hänen uransa ajalta. Viidellä edellisellä kaudella yhdysvaltalaisen panos hyökkäysalueella ei ole ollut merkittävä − jäällä ollessaan hän on pikemminkin jäädyttänyt joukkueensa maalintekoa. Kahdella viime kaudella Jones on myös hieman vuotanut puolustusalueella, kun taas vuosien 2016 ja 2019 välillä tekeminen oli jämäkkää.
Vertailu Zach Werenskiin osoittaa, ettei Jonesin taso riitä puolustajakollegaansakaan vastaan. RAPM-malli eristää pelaajan suoritukseen vaikuttavat ulkopuoliset muuttujat, joten sen valossa on mahdollista arvioida pelaajan todellista tasoa. Werenski on ollut viime kausien ajan Jonesia laadukkaampi puolustaja hyökkäysalueella ja tuonut runsaasti lisäarvoa joukkueen ylivoimapelaamiseen. Tasakentällisin puolustaessa Jones on puolestaan ollut kollegaansa parempi.
Jones on kiekollisesti hyvin taitava puolustaja, jolla on kosolti itseluottamusta luistella pelivälineen kanssa hyökkäsyalueen siniviivan yli. Hän on hyvä luistelija, joka käyttää kokoaan hyödyksi kiekkoa suojatessaan. Ongelmat kuitenkin kiteytyvät esimerkiksi siihen, ettei Jonesin kiekollinen pelaaminen johda usein vaarallisiin tilanteisiin hyökkäysalueella.
Tiivistettynä: Jones näyttää jäällä erinomaiselta puolustajalta, mutta ne ominaisuudet, jotka saavat hänet näyttämään hyvältä, eivät ole pelin edistämisen kannalta luultua oleellisempia. Tuloksetkaan eivät ole hänen kannaltaan mairittelevia.
Jos katsoisit oheisia visuaalisaatiota ilman, että niissä näkyisi Jonesin nimi, ajattelisitko, että kyseessä on jättisopimuksen kynnyksellä oleva huippupuolustaja?
Werenski tienaa tällä hetkellä keskimäärin viisi miljoonaa dollaria kaudessa ja hänen sopimuksensa päättyy niin ikään vuonna 2022. Werenskillekin lienee luvassa palkankorotus, mutta olisi riskialtista taloudenhallintaa maksaa kahdelle puolustajalle 7−9 miljonaan dollarin kausipalkkaa. Tämä myös puoltaa ajatusta Jonesin kauppaamisesta joukkueen tulevaisuuden rakentamiseksi alkaen alakerrasta ja keskikaistasta.
Jones on hiljattain herättänyt ristiriitaisia näkemyksiä. Jotkut näkevät Jonesin eliittitason puolustajana, jotkut kiinnittävät huomiota yhdysvaltalaisen pelaamisen puutteisiin. Pääosin Jonesista on kuitenkin puhuttu lähes Norris Trophy -tason puolustajana.
Blue Jacketsin kannalta kauppa kannattaisi yksinkertaisesti sen takia, että Jonesin markkina-arvon ja hänen pelaamisensa todellisen tason välillä on suuri ristiriita. Jatkosopimus kahlitsisi seuran pitkäksi aikaa yhteen puolustajaan, mutta Jonesia kaupitellessaan Kekäläisen saisi määritellä hintatasonsa ja kohdentaa huomionsa nykykokoonpanon heikkouksiin tulevaisuutta samalla rakentaen. Kylkiäisiksi hän saisi käypää valuuttaa seuraaville vaihtokaupoille.