Vuonna 2013 Oulun Kärpät eli katovuosia dynastialoistonsa jälkimainingeissa. Kolmen edellisen kauden saldo oli ollut karu; vuosina 2011 ja 2013 joukkueen tie oli noussut pystyyn jo säälipudotuspeleissä, vuonna 2012 puolestaan puolivälierissä. 2000-luvun alun mestaruusvuodet olivat muisto vain, kun jättiläisseura kipuili uuden tulemisensa kanssa.
Kesällä 2013 suuntaa vaihtamaan hankittiin Liiga-tasolla päävalmentajana juuri ja juuri varpaansa veteen kastanut Lauri Marjamäki. Kurssia pyrittiin korjaamaan nuoremmalla ja modernimmalla valmentajalla takavuosien menestysseuran pyrkiessä sinkoamaan itseänsä takaisin huipulle.
Marjamäen taival Oulussa ei olisi voinut juuri paremmin lähteä liikkeelle. Heti ensimmäisellä kaudella voitosta voittoon kulkenut Kärpät murskasi Liigan perättäisten voittojen ennätyksen, ja satumaisesti edennyt debyyttikausi päättyi lopulta Marjamäen ensimmäiseen ja seurahistorian kuudenteen mestaruuteen.
Sama meno jatkui toisenakin kautena Kärppien uusiessa mestaruutensa ikimuistoisessa revanssifinaalissa Tapparaa vastaan. Marjamäki oli kahden ensimmäisen kautensa jälkeen koko puolen Suomen juhlittu sankari, joka oli tuonut muutaman vuoden korpivaelluksen jälkeen Pojan takaisin pohjoiseen.
Marjamäen tuolta erää viimeinen kausi Kärppien päävalmentajana oli niin ikään vahva joukkueen kuitenkin pudotessa välierissä ja täten epäonnistuessa toistamaan samaa temppua kuin kahtena aiempana kautena. Tamperelaisluotsin loistelias ensimmäinen etappi Oulussa päättyi tähän, ja miehen matka jatkui nousujohteisena maajoukkueen ja lopulta Jokereiden peräsimeen.
***
2020-luvulle tultaessa Kärpät oli jälleen luisumassa yhä kauemmas sarjan kärkikastista. Keväällä 2021 joukkue tippui tynkäsarjassa HIFK:ta vastaan jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Kaudelle 2021–22 ohjakset ottaneen Lauri Mikkolan alaisuudessa Kärpillä oli puolestaan vaikeuksia pysyä edes pudotuspelitaistossa mukana.
Penkin taakse tilannetta oikomaan tuotiin jälleen Marjamäki. Tällä kertaa urallaan hieman laskusuhdanteessa ollut valmentaja saapui Ouluun Kärppien rämpiessä sarjataulukossa sijalla seitsemän vain yhdeksän ottelua ennen runkosarjan päätöstä. Solmua ei saatu ratkottua ajoissa, ja kauttaaltaan vaikea kausi päättyi puolivälierissä Ilvestä vastaan.
Orastava optimismi oli kuitenkin tiukan Ilves-sarjan jälkeen laskeutunut jälleen Oulun leveyspiireille.
Optimismi taantui nopeasti ahdingoksi, kun todelliset vaikeudet alkoivat vaivata kaudella 2022–23. Pieleen menneet ulkomaalaishankinnat ja maalintekovaikeudet pudottivat Kärpät ulos jopa kuuden joukosta, ja kausi päättyi nololla tavalla jo pudotuspelien esikierroksella KooKoota vastaan.
Kyseinen kausi asetti Marjamäen jatkolle selvän nuotin; muutoksia oli tehtävä tai muuten olisi potkujen aika.
Kuluvalle – ja ainakin tällä haavaa Marjamäen viimeiselle – kaudelle yritystä muuttaa joukkueen suuntaa selvästi oli. Pelityyliä oli uudistettu, kun Kärpät pyrki siirtymään kohti nopeampaa ja aggressiivisempaa jääkiekkoa. Joukkue ei kuitenkaan missään vaiheessa kautta saanut peliään kunnolla uomiinsa ja roikkui näennäisesti mukana pitkälti maalivahtipelinsä ansiosta.
Tulokset jäivät liiaksi odottamaan itseään ja näin ollen lopulta Kärppien seurajohto päätti vapauttaa Marjamäen päävalmentajan tehtävästään. Kurssia oli jälleen korjattava, sillä Kärppien kaltaisen mahtiseuran tavoitteen kuuluu olla vuodesta toiseen mestaruus, ei pelkästään pudotuspeleihin selviytyminen.
Vaikka Marjamäen toinen kierros pohjoisessa päättyi pettymykseen, voi miehen aikaa Oulussa muistella lämmöllä. Kaksinkertaisen mestarivalmentajan perintö Kärpille hakee vertaistaan ja Marjamäelle kuuluu erityisesti suuri kiitos joukkueen vetämisestä ylös suosta vaikean 2010-luvun alun jälkeen. Marjamäen aikakausista todisteena ovat Raksilan katossa liehuvat kaksi mestaruusviiriä, joita kukaan ei voi ikinä mieheltä itseltään tai Kärpiltä ottaa pois.
