Hämeenlinnassa ja sitä ympäröivissä seutukunnissa on herätty vuosituhannen alun kaltaiseen kiekkokiimaan. Se tarkoittaa oranssinutuille painetta. Epäonnistua ei auta, etenkin kun joukkueen ruorista löytyy jälleen kylän oma poika, monelle silti yhä tuntematon Matti Tiilikainen.
Kiekkoyhteisöllisyyden kultakaupungissa menestysresepti on fanien onneksi tuttu. HPK on tullut tunnetuksi kasvattajaseurana, joka yllättää menestyksellään. Molempia tarvitaan jälleen: uusia tähtiä ja yllätystä.
Näyttääkin siltä, että HPK:n toimistolla lankoja vetelevä toimitusjohtaja Antti Toivanen on löytänyt seuran salaisuuksien kammiosta 2000-luvun alussa kirjoitetun papyruskäärön, johon on sinetöity alkeet Kerhon menestykselle. Mestaruuteen, tai jos nyt ainakin playoffeihin, mennään tähdiksi kasvavilla lupauksilla, yllättävän hyvällä kotikaupungin valmentajalla ja muutamalla täsmähankinnalla.
Vaatimuksen ensimmäisen kohdan taakkaa harteillaan kantavat erityisesti Jere Innalan, Valtteri Puustisen ja uusimpana nimenä Jared McIsaacin kaltaiset nuoret lupaukset, joiden rima on nostettu korkealle. Näistä pelaajista Kerhon on saatava yhtäaikaisesti maksimipotentiaali irti, ennen kuin poikaset lentävät muille maille.
Asetelma on selvä. HPK:lla on nyt itsensä näköinen valmentaja, joka istuu Kerhon pelitapaan ja kabinettiin.
Kiekkoyleisölle voidaan jo luvata, että Innalan kaltaisten pelaajien kehitys on selkeä menestyspotentiaalin mittari seuratessa HPK:n etenemistä kohti kevättä.
Yllättävän hyvän kotikylän valmentajan paikalle on jo pidemmän aikaa leivottu Hämeenlinnan omaa poikaa, Saksasta rutiinia hakenutta Matti Tiilikaista.
HPK:n silmäätekevä seurajohto on haistanut tilaisuuden tulleen, lyönyt oranssintäyteiset päät yhteen ja iskenyt torikahveilla leiman Tiilikaisen paperiin hyvissä ajoin, ennen kuin ensimmäinenkään sokeripala on ehtinyt pudota pahviseen kahvimukiin. Ja näin toisen oman kylän pojan, Antti Pennasen, jättämä perintö jatkaa matkaansa luotetuissa käsissä.
Asetelma on selvä. HPK:lla on nyt itsensä näköinen valmentaja, joka istuu Kerhon pelitapaan ja kabinettiin. Onhan Tiilikainen imenyt valmennusoppinsa HPK:n kulta-aikojen loistosta. Sen ensimmäisen aallon, jota kannatteli kultainen Jukka.
Seuran urheilujohtaja Mika Toivola on kertonut uuden luotsin valmentavan HPK:n näköistä kiekkoa. Tiilikainen itse on muistellut monen pelaajan ja seurajohdon seniorin olevan tuttu jo pidemmän ajan takaa. Vihreä ruksi menestysreseptiin onnistumisen merkiksi.
Tie glooriaan on ollut Hämeenlinnassa tunnetusti kivinen. HPK on kauteen lähdettäessä aina haastaja, jonka on kyettävä luomaan voittava pelitapa yhä uudelleen. Yllättää siis pitää. Tämän on myöntänyt myös päävalmentaja Tiilikainen toivoessaan Kerhon onnistuvan jälleen yllättämään. Yllättävää HPK:ta on siis luvassa.
Poikkeuksellista on, että tulevana kautena Pallokerhon yllätyksen ei tarvitse olla yhtä suuri kuin menneinä vuosina. Pelaajarunkoon on hierottu sisään korona-aikana kovalla rohkeudella täsmähankintoja, joilta on syytä odottaa paljon.
On korostettava, että Petri Kontiola, Ville Koistinen ja Jesse Mankinen ovat kaikki sen tason kiekkoherroja, joiden varaan voi laskea paljon.
Tämä tarkoittaa sitä, että HPK:n kassan on oltava valmentajan tapaan yllättävän hyvässä kunnossa, sillä dollareita ja euroja tulee näinkin epävarmoina aikoina ja näinkin pienen seuran laskea hyvin tarkkaan.
Mikäli liigakausi pystytään pelaamaan loppuun ja Pallokerho onnistuu puolustamaan mestaruuttaan onnistuneesti, on HPK:n syytä käydä patentoimassa menestysreseptinsä. Kultavuodet ovat osoittaneet reseptin hinta-laatusuhteen kohtalaisen hyväksi.
Rehellisesti sanoen ihan vielä en kuitenkaan lähtisi virtuaalisia torijuhlia Hämeenlinnasta varaamaan, vaikka paikallisen valmentajan johdolla olisikin varmasti kiva kultajuhlia humpata. Ainakin Kerhon kabineteissa sitä toivotaan kaikki nivelet ristissä.
Mutta jos HPK onnistuukin pysymään hallitsevana mestarina kolmannen kauden peräjälkeen, voi Tiilikainen lainata mestaruuspuheen suoraan Antti Pennaselta. Ainakin ne kohdat kohdat, joissa puhutaan loikan ottaneista omista kasvateista, joukkueesta isolla J:llä ja koko kaupungin roolista mestaruuden takana.
