Kun luontaisin markkina on pieni ja elossa pysyminen kiinnostaa, on syytä haravoida oma alueensa tarkkaan. Tämän koulukunnan miehiä tunnustautuu olevansa SaiPan uusi toimitusjohtaja Jani Valkeapää.
Valkeapään pelikirjan logiikkaa ei sinänsä ole vaikea ymmärtää: maakuntaseurojen on tehokkainta syleillä maakuntaidentiteettiään ja suurten kaupunkien seurojen omaan urbaania ympäristöään. Se on paitsi pragmaattista, myös Saaren kasvatilta sinänsä inhimillistä omien kotikulmien puolesta puhumista. Suutari pysyköön lestissään.
Tällaisen markkinoinnin kasvoiksi Jani Valkeapää on ilman muuta onnen omiaan paitsi kotiseutusyistä, myös puhtaasti CV:nsa puolesta. IPV:ssä vuosia työskennelleenä hän tuntee niin alueellisen urheilumarkkinan kuin sen kannalta oleelliset ihmiset, ja on tottunut myymään niin kumppanuuksia kuin ideoitaan. Imatran itäpuolisia uusia yhteistöitä on jo julkistettukin.
Kenties keskeisin valtti Valkeapään rekrytoinnissa on yhdistelmä maakunnan urheilusisäpiiriin kuulumista ja muutokseen tarvittavaa ulkopuolisuutta seurayhteisöstä. Kun työkaverien kanssa ei ole yhteisten kaukalon tason kokemusten kautta valmiiksi sydänystäviä, on parhaiden mahdollisten bisnespäätösten tekeminen asiassa kuin asiassa helpompaa – niin helppoa kuin se pienissä ja tiiviissä yhteisöissä ylipäänsä voi olla.
***
sarja on kuitenkin valtakunnallinen sarja.
Karkean käytännönläheisenä esimerkkinä toimii lähes keskiaikaisen perinteinen ottelutapahtumanäkyvyys. Reilu puolikas puoli kaukalon laidoista sekä koko jääalue näkyvät tv-kameroiden ja suoratoistopalvelun kautta myös Kisapuiston kiekkoyleisöä satunnaisemmille kuluttajille. Lähetystä seuraaville vierasjoukkueiden kannattajamassoille pelkästään paikallisesti toimivan pienyrittäjän brändinäkyvyys ei ole erityisen relevanttia. Otettavaa on varmasti muuallakin kuin yksin ottelutapahtumassa, joskaan SaiPa ei ole tässä tilanteessa laisinkaan yksin.
Merkittävä osa SaiPan kautta tavoitettavissa olevista ihmisistä – kuluttajista – asuu Etelä-Karjalan ulkopuolella eikä ole sieltä kotoisin. Sitoutunein raha niin seuralle kuin kumppaneilleen tulee toki luonnollisesti omien keskuudesta, mutta jos pienen markkinan pienet firmat pesevät vain toistensa paitoja, on kasvulle asetettu tarpeettoman tiukat entisen Viipurin läänin länsi- ja pohjoisrajat.
Lisäksi huippujääkiekon näkökulmasta isännätöntä maata on kaakossa ja idässä yhä – Etelä-Kymenlaaksosta Itä-Savon kautta Keski-Karjalaan. Kun oman maakunnan elinpiiri pienenee, voisi katseen avartumista herkästi pitää luontevampana kehityksenä kuin sen keskittymistä.
Sitoutumis- ja tunnebisneksessä on tietysti niinkin, että tositarkoituksella valittu ja kristallinkirkas linja on usein parempi kuin vähänkin hähmäinen. Ainakin tässä suhteessa Saimaan eteläpohjukassa on menty eteenpäin.
