"Mie tiiän, et myö voitetaan!"
Tämä laulu raikui iloisesti, täysin vilpittömästi ja peräti katarttisesti Kaakon derbyn jälkimainingeissa. Ilmassa oli sellaista sähköä, yhteisöllisyyttä ja uskoa tulevaan, jota ei ole tavattu yhdistää lappeenrantalaiseen jääkiekkoon todella pitkään aikaan.
Voitonriemuinen hetki oli kuin tuulahdus raikasta ilmaa seuraan ja yhteisöön, jonka viime vuodet ovat kuluneet surumielisen rämpimisen, urheilullisen uskottavuuden, hallipolitikoinnin ja kriittiselle tasolle päässeiden talousvaikeuksien kanssa painiessa.
SaiPan edeltävät kaudet ovat menneet täysin penkin alle, minkä seurauksena sekä SaiPan pelaajia että valmennusta on kritisoitu surutta. Kannattajaryhmän ydin on pysynyt vielä uskollisena seuralle, mutta uusi kannattajasukupolvi ei ole löytänyt runsain määrin Kaukaan päätyyn kannattamaan idän ihmettä.
Usko seuran toimintaan on ollut vähissä niin mediassa kuin kannattajissakin. Todennäköisesti myös joukkueen sisällä on hiljaa pohdittu tekemisen mielekkyyttä.
Myös uusi kausi alkoi hapuilevasti SaiPan jouduttua kolmen maalin siltaan kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Aiemmasta poiketen joukkue ei kuitenkaan katkennut haastavassa tilanteessa, vaan kamppaili pisteen molemmista otteluista. Kytevä kipinä voittamiseen konkretisoitui lopulta kolmannessa ottelussa Kouvolassa.
Voitto oli lopulta huomattavasti merkittävämpi kuin siitä saadut kolme sarjapistettä.
Voitto isoveljensä ohi kasvaneesta pikkuveljestä oli lopulta huomattavasti merkittävämpi kuin siitä saadut kolme sarjapistettä. Joukkue sai ottelussa tukun onnistumisia kauden alkuun ja siten pontta uuteen kauteen. Tästä huolimatta merkittävin asia konkretisoitui yhteisöllisyyteen.
KooKoon vieraskatsomoon oli saapunut satapäin keltamustiin pukeutuneita SaiPan kannattajia, jotka saivat vihdoin syytä lauluun ja tanssiin. Jatkoajan tietojen mukaan yksi syy kannattajien laajaan osallistumiseen viikonlopun otteluissa oli kannattajayhteisössä arvostetun henkilön muiston kunnioittaminen.
Ottelun tauottua Ville Vainikainen huudatti yleisöä laululla, jonka menehtynyt yhteisön jäsen oli keksinyt. Hetki oli selvästikin pakahduttava niin yleisölle, mutta myös Vainikaiselle, joka on tunnettu pitkäjänteisestä työstään kannattajaryhmien suuntaan.
Hetkeen kiteytyi siinä määrin iloa ja yhteisöllisyyttä, että niin joukkue kuin kannattajatkin voivat rakentaa tämän päälle yhteistä tulevaisuutta.
Tämä povaa hyvää tuleviin kotiotteluihin, mutta myös koko seuran tulevaisuuteen.
Jääkiekko on nimittäin tuote, jota myydään pitkälti sen herättämän tunteen ja elämyksellisyyden avulla. Viime aikojen apatia sai hetkessä piristysruiskeen.
Ehkä SaiPa pystyykin voittamaan kiekko-ottelun! Ehkä Kisapuistossa onkin mukava käydä tapaamassa ystäviä ja laulamassa rinta rinnan!
Uskottavuus ja kannattajien vaikutus ottelutapahtumaan auttavat joukkuetta kaukalossa, mutta ennen kaikkea kiperässä taloudellisessa tilanteessa olevaa seuraa, jonka pitäisi houkutella kannattajansa hallille ja myös vakuuttaa toiminnallaan uuden jäähallin rahoittajat.
Joukkue saattaa hyvin jäädä pudotuspelien ulkopuolelle tälläkin kertaa, mutta uutta nousua voi rakentaa juuri tällaisten hetkien varaan.
Lauantainen voitto ja sen konteksti olivat lopulta synkän myrskypilven läpäissyt kirkas valonsäde, joka antoi lappeenrantalaiselle kiekkoyhteisölle kosolti uutta toivoa – ehkä aurinko nousee kuin nouseekin idästä.
