Kun ilman korvausta on saatavilla kolme vuotta sitten ennätystehonsa 13+52 takonut 27-vuotias puolustaja neljän ja puolen miljoonan dollarin palkalla, luulisi, että NHL-seurojen GM:t olisivat kieli pitkällä hankkimassa vahvistusta.
Philadelphia Flyersin Shayne Gostisbehere kuitenkin läpäisi siirtolistan ilman, että mikään joukkue yhdysvaltalaispuolustajaa poimi − joten taksimiehistö kutsui.
Saman kohtalon ovat kokeneet esimerkiksi Carolina Hurricanesiin toissa kesänä rajoittamattomana vapaana agenttina siirtynyt puolustaja Jake Gardiner ja New Jersey Devilsin venäläishyökkääjä Nikita Gusev. Kaikkia mainittuja yhdistää siirtolistalle joutumisen lisäksi huipputasoon verrattuna vaisumpi kausi.
Gusevin ja Gostisbeheren neljän ja puolen miljoonan dollarin palkka tai Gardinerin 4,05 miljoonan dollarin tienesti ovat arveluttavia summia tämän hetken suoritustasoon suhteutettuna, mutta mikään pelaajasiirto ei ole riskitön.
On kestämätöntä, että vapaiden agenttien markkinoilla tehdyt ylilyönnit rampauttavat seurojen pelaajapolitiikkaa pahimmillaan vuosiksi eteenpäin ja johtajistosta toiseen.
Siirtolistalta on kuitenkin poimittu halpoja täytemiehiä, kuten maalivahdit Alex Stalock ja Anton Forsberg sekä puolustaja Jarred Tinordi. Vancouver Canucksin nappaama hyökkääjä Jimmy Vesey on kenties nimekkäin siirtolistan kautta seuraa vaihtanut pelaaja, mutta hänkin kuuluu tähän täytemieskategoriaan. Lisäksi Los Angeles Kings vaihtoi farmihyökkääjänsä Michael Amadion Ottawa Senatorsin Christian Wolaniniin, vaikka puolustaja olisi ollut hieman aiemmin poimittavissa siirtolistalta ilman korvausta.
Niin Gardinerin, Gostisbeheren kuin Gusevin kohdalla potentiaalia olisi valtavasti oikeassa ympäristössä ja toimivissa olosuhteissa.
Lähes kaikilla pudotuspelijoukkueilla on palkkakatto niin täynnä, että kovapalkkaisen pelaajan lisääminen kokoonpanoon siirtolistalta vaatisi kikkailua palkkakulujen kanssa. Kuitenkin nämä samaiset pudotuspelijoukkueet suunnittelevat miehistön vahvistamista pelaajakaupalla, mikä todennäköisesti vaatii palkkakattokikkailua ja varmuudella luopumista varausoikeuksista tai nuorista lupauksista.
Kun ottaa huomioon NHL:n hyvä veli -verkoston ja sisäänpäinlämpiävän saunaseuramaisuuden, en sulkisi pois herrasmiessopimuksen mahdollisuutta, että samassa ahtaassa palkkakattoveneessä olevat seurajohtajat jättävät niin sanotut isot kalat rauhaan. Olemassa olevat palkkakatto-ongelmat ovat kuitenkin todennäköisempi syy.
Kunpa GM:t ajattelisivat palkkakattoa yhtä huolellisesti ja toimisivat yhtä harkitusti myös vapaiden agenttien markkinoiden käynnistyessä.
Vuosi vuoden perään nähdään kuitenkin ylihintaisia ja ylipitkiä sopimuksia − pahimmassa tapauksessa molemmat määreet pätevät saman pelaajan kohdalla. Nämä virhearvioinnit sitten estävät tai vähintään hankaloittavat kauden aikana tehtäviä pelaajasiirtoja.
Lähes kaikilla pudotus-pelijoukkueilla on palkkakatto niin täynnä, että kovapalkkaisen pelaajan hankkiminen siirtolistalta vaatisi kikkailua palkkakulujen kanssa. Kuitenkin samat joukkueet suunnittelevat miehistön vahvistamista pelaajakaupalla.
Esimerkiksi Florida Panthers menetti juuri ykköspuolustajansa Aaron Ekbladin loppukaudeksi, ja The Athleticin toimittajan Pierre LeBrunin mukaan Panthers kartoittaa pelaajamarkkinoita sellaisen kaupan varalta, joka ei vaatisi vaihdossa ykköskierroksen varausta tai kärkilupausta. LeBrunin arvion mukaan seura olisi kiinnostunut erityisesti puolustajasta, jonka sopimus jatkuisi elettävän kauden yli.
Gostisbehere olisi täyttänyt kaikki kriteerit. Palkkakattotaiteilua tämä siirto olisi vaatinut, kuten tällä hetkellä lähes kaikki. Panthers-GM Bill Zitolla onkin ristinään edeltäjänsä Dale Tallonin tekemät vapaa agentti -hankinnat.
Maalivahti Sergei Bobrovski ei ole edes ensimmäisillä kausillaan pystynyt täyttämään kymmenen miljoonan dollarin palkkaa, ja sopimus jatkuu peräti kevääseen 2026. Ruotsalaispuolustaja Anton Strålman puolestaan on seuran parhaiten palkattuja pelaajia, mutta suoritustasoltaan heikoin puolustaja.
On kestämätöntä, että vapaiden agenttien markkinoilla tehdyt ylilyönnit rampauttavat seurojen pelaajapolitiikkaa pahimmillaan vuosiksi eteenpäin ja johtajistosta toiseen.
Kun todistetusti harkintaa osataan käyttää ja virheitä välttää.
