"Kauden alussa kukaan ei uskonut HPK:n mestaruuteen, mutta niin vain lopulta kävi".
Entäs nyt? Uskotko HPK:n mestaruuteen kaudella 2019-20?
Hämeenlinnan Pallokerhoon, Hämeenlinnaan ja Antti Pennasen joukkueisiin saatiin luotua kaudella 2018-19 kosolti voittamisen kulttuuria. Ei voittanut Pennanen vain suomenmestaruutta altavastaajajoukkueella, vaan piti sitten hakea vielä maailmanmestaruuskin Jukka Jalosen apuvalmentajana altavastaajajoukkueella. Melkoinen vuosi − niin Pennaselle kuin hämeenlinnalaiselle kiekolle ylipäänsä.
Näin kesällä pari kertaa kaupungilla. Vaikka toisin voisi käydä, jalat olivat irti maasta vain polkupyörän selässä.
olen pahasti pettynyt, jos yksikään suomalainen valmentaja ei löydä uusia pelillisiä jekkuja lyödessään kapuloita rattaisiin Pennasen Kerholle.
Arki tulee syksyllä vastaan Pennaselle ja HPK:lle. Tämä ei ole pessimistinen manaus, vaan tosiasian toteaminen. Vaikka tekeillä olisi uusi huippusuoritus, pomppii kiekko väkisinkin kauden aikana myös HPK:n kannalta epäsuotuisasti. Niin se pomppi viime kaudellakin, vaikka loppujen lopuksi hyviä pomppuja tuli enemmän kuin huonoja.
Syksyllä HPK makselee oppirahojaan. Tulee huonoja pelejä, ja tulee uusien hankintojen opettelua kerholaiseen pelitapaan sekä ympäristöön ylipäänsä. Tulee pimeää, tulee kylmä ja turta olo, tulee vitutus!
Tulee 0−4 turpaan viime kaudella pudotuspelien ulkopuolelle jääneeltä joukkueelta. Lentää avainpelaaja kahdeksi kuukaudeksi kuntoutukseen. Tulee toimittaja ja kysyy "miksi hävisitte?".
Tulee joukkueita, jotka ovat opiskelleet HPK:n viimekautista eteenpäin puolustavaa pelitapaa video toisensa jälkeen. Toivottavasti siis, sillä se tietää kehitystä suomalaiselle jääkiekolle. Sanon jo nyt, että olen pahasti pettynyt, jos yksikään suomalainen valmentaja ei löydä uusia pelillisiä jekkuja lyödessään kapuloita rattaisiin Pennasen Kerholle.
Siinä onkin jälleen tulevan kauden kiinnostavimpiin kuuluva nyanssi − miten Kerhon pelaamiseen nyt vastataan, ja miten taas Kerho vastaa takaisin?
Kerhon hankinnat tälle kaudelle ovat onnistuneet paperilta katsoen hyvin. Kovia pelaajia lähti, mutta uudet nimet täyttävät profiililtaan sopivasti heidän jättämiään saappaita.
Kehityskelpoisia pelaajia oikeille paikoille. Cody Kunyk vaikuttaa korteista varmimmalta. Tikka, Voutilainen ja Eronen taas ovat keskeisimpiä ottamaan urallaan seuraavan askeleen − työmyyrästä ja joukkueen peruspelaajasta Liigan huipulle, kenties EHT-rinkiin asti.
Edes Emil Larmin paikkaaminen Voutilaisella ei ole mahdoton tehtävä. Niin hyvä kuin hänen kautensa etenkin finaalien huipennuksessa oli, Kerhon vähäiset päästetyt maalit olivat kokonaisuutena isosti kollektiivin aikaansaannosta.
HPK:n raikkaat hankinnat puhdistavat krapulahikeä. Arki tulee kuitenkin syksyn pimeydessä vastaan.
Antaa tulla vain. Sillä hetkellä Kerhon uusien sekä vanhojen pelaajien pitää muistaa kauden kirkkaimpana siintävä tavoite mielessään ja laittaa työhanskat taas seuraavana päivänä kouriinsa. Laittaa vastustajan joukkue taas vuorostaan koville. Laittaa vastustaja tekemään enemmän virheitä.
Sillä ne isommat ja kovemmat tälläkin kaudella voivat kaatua.
Todennäköisyydet ovat tälläkin kaudella Tapparan ja Kärppien puolella, mutta näköjään niitäkään ei Hämeenlinnassa pelätä.
