HPK:n kausi 2018-19 oli joukkuepelin, hyvän valmennuksen, edistyksellisen pelitavan ja yksilöinä otettujen isojen askelien myötätuulessa mestaruuteen asti kestänyt satumainen tarina, joka Suomen maajoukkueen voittaman maailmanmestaruuden ohella kuvasi parhaiten yllätyksellistä kiekkokautta.

Antti Pennasen johdolla valmennettu joukkue teki mahdottomalta tuntuvasta mahdollisen. Keväällä ja kesällä joukkue ehti sitten juhlia useammankin illan, mutta sitten tiimi kokoontui jälleen työntekoon, eikä useiden avainpelaajien siirtyminenkään ole toistaiseksi aiheuttanut valtavaa mestaruuskrapulaa ainakaan paperilla.

Merkittäviä lähtijöitä toki riitti. Poissa ovat ykkösvahti Emil Larmi, kaksi kolmesta parhaasta sentteristä (Robert Leino ja Otto Paajanen) sekä maajoukkuetason laituri ja pistemies Teemu Turunen. Heidän paikkaajistaan suurennuslasi osoittaa ensimmäisenä Larmin seuraajaa kohti.

Neljän maalivahdin soppa

Ensin virallisesti Tapparaan ja sitten Pittsburgh Penguinsiin siirtyneen Larmin ensisijaiseksi korvaajaksi odotetaan Jyväskylästä siirtynyttä Joona Voutilaista. Espoolaissyntyisen maalivahdin tie on kulkenut Liigassa Lahden kautta Jyväskylään ja nyt Hämeenlinnaan. 22-vuotiaan nuorukaisen otteet eivät vielä ole olleet liigavahtien parempaa puolikasta tai erityisen häikäiseviä, mutta myönteisesti ajateltuna Voutilainen on valmiimpi maalivahti kuin esimerkiksi Larmi oli Hämeenlinnassa aloittaessaan.

Maalivahtipeli on silti lähtöasetelmiltaan Kerhon suurin kysymysmerkki. Soppaa on jouduttu hämmentämään erikoisesti neljän vahdin voimin. Antti Karjalaiselle on haettu pelipaikkaa muualtakin, mutta toistaiseksi hän jatkaa Hämeenlinnassa. Pelatessaan Karjalainen on parhaimmillaan hyvä kakkosvahti. Rasmus Reijola tuli Hämeenlinnaan todennäköisesti sillä ajatuksella, että kakkosvahdin paikka olisi selvempi kuin se nyt on. Tuomas Aallolle peliaikaa tuskin on Liigasta luvassa.

Puolustus ei kärsinyt pahoja kolauksia, Nikkilä jatkaa tähtenä

HPK:n puolustus onnistui kokonaisuutena mestaruuskaudellaan nousujohteisesti ja lopulta erinomaisesti. Takapakkia tuskin tulee nytkään, vaikka esimerkiksi Jesper Lindgrenin ja rajallisessa roolissa pelanneen Niclas Almarin luistelussa ja kiekonkäsittelyssä riittää paikattavaa.

Pakiston kirkkain tähti on Petteri Nikkilä, jolle seuraava askel on todennäköisesti EHT-peleihin ja isompiin sarjoihin siirtyminen. Tämän kauden ajan Nikkilä pääsee kuitenkin vetämään esimerkillään HPK:n vankkureita selkeästi johtavana pelaajana − yhtään luotettavia pakkikumppaneita väheksymättä. Myös Niklas Friman on noussut HPK:ssa maajoukkuetason puolustajaksi.

Elmeri Eronen on Kerhon kesän pakkihankinnoista nimekkäin ja täydentää HPK:n johtavaa nelikkoa. Kolmanteen pariin toivotaan läpimurtoa jollekin nuorista pelaajista − nähtäväksi jää, onko tämän kauden markusniemeläismäisen tai mirokarjalaismaisen nousun reservistä luotettavaksi pelaajaksi tekevä nuorukainen hieman kesän aikana luisteluaan parantanut Otto Latvala, Nico Nurmikanta vai joku muu. Roope Laavaisen otteet eivät toistaiseksi ole vakuuttaneet liigatasolla.

Tehoja vai tussuja? HPK tarvitsee jälleen volyymin lisäksi tehokkuutta

HPK:n viime kauden erikoinen yksityiskohta oli se, että edistyneiden tilastojen ja maaliodottaman valossa hyvin mennyt runkosarja oli jopa pientä alisuorittamista. Kerho hallitsi kokonaisuutena pelejään vielä enemmän kuin se niitä voitti. Laukaisuhallinta oli toistuvasti painottunut vastustajan päätyyn, missä Kerho vyörytteli kulma- ja laitapelejään laadukkaiden maalintekopaikkojen luomiseksi.

Hyökkääjistössäkin tapahtui kesällä muutoksia, mutta lähtökohtaisesti menetyksiä on saatu kohtalaisesti myös paikattua.

Paajasen ja Leinon korvaajat ovat Cody Kunyk ja Tommi Tikka. Kunykin jatkaminen nykyisellä liigatehollaan olisi HPK:n kannalta erinomainen juttu. Tikka on puolestaan kaksikosta se, joka voi vielä ottaa askeleita eteenpäin pelaajana. Sentterinelikön Niclas Luceniuksen takana täydentää Joona Monto, Mikko Lahtela tai kenties joskus siellä peluutettava Henri Kanninenkin, jos tilanne sitä vaatii. Yhtä kaikki, sentterinelikko on paperilla kunnossa tälläkin kaudella.

Laiturien osalta suurinta maalimäärää voi odottaa Jere Innalalta ja Markus Nenoselta, joista molemmat ovat viimeisen vuoden aikana vuorollaan saaneet vuolaita kehuja päävalmentaja Pennaselta. Kummankin tavoitteen on oltava 20 maalin teossa runkosarjassa − ja pelaajana sitten vielä pidemmällä.

Kolmas erityisen kiinnostava laituri on viime kauden komeettoihin kuulunut Valtteri Puustinen, jolta odotetaan tällä kaudella hyvän kahden suunnan pelaamisen ohella enemmän pisteitä. Kesällä nuorukainen varattiin Penguinsiin.

Vuoden jatkosopimuksen tehnyt Janne Tavi täydentää ketjuja kokonaisvaltaisella pelaamisellaan, kuten myös tilanteon todellinen seppä Philippe Cornet. Myös Filip Krivosikin kehitystä on mielenkiintoista seurata fyysisten ominaisuuksien kehittyessä.

Juhlakausi, Pennasen viimeinen, puolustava mestari

HPK:lla on monta syytä toivoa menestystä tältä kaudelta. Antti Pennasen projekti huipentuu hänen toistaiseksi viimeiseen kauteensa seurassa. Vuosi on lisäksi Kerhon 90-juhlakausi. Joukkue on puolustava mestari.

Odotuksia siis riittää, mutta ovatko ne painolasti joukkueelle? Kerhon päänahka on tulevalla kaudella varmasti himoittu, mutta samalla onnistuminen näyttää vapauttaneen joukkueessa enemmän positiivista ja reipasta henkeä. Sen ansiosta HPK:n pitääkin joutua koville, kuten se viime kaudellakin viimeisiä ratkaisuhetkiä myöten joutui.

On vaikea nähdä joukkueen odottavan menestykselleen jatkumoa ilmaiseksi. Samaan hengenvetoon toisen vastaavan täysosuman tapahtuminen tuntunee vielä mahdottomammalta kuin ensimmäinen. Kerho lähtee kuitenkin pelitapansa sekä kysymysmerkkimaalivahtejaan vaille selkeästi kilpailukykyisen pelaajistonsa avulla taistelemaan mitalista myös kaudella 2019-20.

Niin, ja onhan lisäksi vielä se yksi lisäjännityksen kohde: kenestä tulee seuraava HPK:n päävalmentaja?