Kun kuluvan vuosikymmenen ensimmäinen Liiga-kausi pelattiin 2010–2011, sarjan kaikkien joukkueiden aloittavat maalivahdit olivat suomalaisia. Suomessa aina niin tärkeän maalivahtipelaamisen kotimainen taso oli huipussaan ja se näkyi.
Yhdeksän vuotta myöhemmin, vuosikymmenen päättyessä, tilanne on täysin eri. Ulkomaalaisvahtien määrä on noussut ennätyksellisesti. Tällä kaudella tilanne on historiallinen. Liiga-historiassa koskaan aiemmin seurojen pelaavassa kokoonpanossa ei ole ollut yhtä monta ulkomaalaista maalivahtia kauden alkaessa kuin nyt.
Kuudella Liiga-joukkueella on ulkomaalainen maalivahti kahden pelaavan maalivahdin joukossa. Kaikilla kuudella on myös vähintään realistinen mahdollisuus napata ykköstorjujan asema.
Siinä missä vuosikymmenen alussa luotto suomalaisvahteihin oli korkealla ja ulkomaalaisia hankittiin korkeintaan paikkaamaan loukkaantumisia, nykyään lyödään menestystoiveet muualta tulleiden niskaan.
Ja nimenomaan lyödään niskaan. Maalivahti on jääkiekko-ottelujen ratkaisevin pelipaikka. Se kuuluisa puoli joukkuetta. Heitä on vähiten joukkueessa ja heillä on lähes poikkeuksetta suurimmat paineet.
| Kausi | Lähtökohtaisesti ykkönen | Kauden alussa kokoonpanossa (1. tai 2. maalivahtina) | Ulkomaalaisten maalivahti määrä yhteensä kaudella |
| 2010–2011 | 0 | 0 | 2 |
| 2011–2012 | 1 | 3 | 8 |
| 2012–2013 | 1 | 2 | 6 |
| 2013–2014 | 3 | 5 | 8 |
| 2014–2015 | 1 | 2 | 5 |
| 2015–2016 | 3 | 5 | 6 |
| 2016–2017 | 2 | 5 | 8 |
| 2017–2018 | 2 | 4 | 4 |
| 2018–2019 | 2 | 4 | 6 |
Suomi oli maalivahtituotannon mallimaa
On kiistatonta, että suomalaiset ovat pärjänneet poikkeuksellisen hyvin tällä saralla. Täkäläisestä valmennuksesta on haettu oppeja ympäri maailmaa ja maalivahtituotantoa on katsottu kadehtien. Siinä missä ruotsalaiset ovat pystyneet tuottamaan liikkuvia kiekollisia pakkeja ja pohjoisamerikkalaiset hyökkäyspään tähtiä, suomalaisten erikoisosaaminen on nojannut vahvaan maalivahtipeliin.
Tällä vuosikymmennellä tilanne on kuitenkin muuttunut. On tullut lukematon määrä nuoria hyökkääjätalentteja Patrik Laineen, Aleksander Barkovin ja Mikko Rantasen vanavedessä. Puolustajat ovat saaneet samoja oppeja, mitä Ruotsissa on käytetty jo vuosia. Tästä hyvänä esimerkkinä Miro Heiskanen. Samalla maalivahtien tuotanto on hidastunut. Tämä on näkynyt myös Liigassa ja siksi katse on jouduttu kääntämään ulkomaille.
Suomalaisnuorten tilalle ulkomaalaisia
Katsottaessa tällä vuosikymmenellä pelattuja kotimaisia pääsarjakausia, ulkomaalaisten maalivahtien hankinnassa on huomattavissa kolme selkeää trendiä. Suurin osa varsinkin vuosikymmenen alussa tulleista tuontimaalivahdeista hankittiin kesken kauden loukkaantumisen tai alkuperäisen maalivahdin epäonnistumisen takia. Näistä tapauksista voidaan esimerkiksi mainita Jokereihin marraskuussa 2010 hankittu Jan Lasak, joka tuli kirittämään Mika Järvistä tai paikalliskilpailija HIFK:n riveihin marraskuussa 2011 tullut Dennis Endras, joka tuli loukkaantuneen Juuso Riksmanin tilalle.
Toinen silmiinpistävä trendi, joka on alkanut näkyvä varsinkin vuosikymmenen edetessä, on ollut ulkomaalaisten nuorten maalivahtien saapuminen Suomeen jo juniorina ja sitä kautta kasvaminen Liigaan. Tästä erinomaisena esimerkkinä on italialainen Andreas Bernard, joka saapui Suomeen ja SaiPan A-junioreihin kaudelle 2009–2010. Suomessa meni yhteensä kymmenen kautta ja Bernard ehti pelata Liigaa SaiPan lisäksi neljän kauden ajan Ässien ykkösmaalivahtina.
Suomalainen laadukas maalivahtivalmennus on tuonut tänne nuoria kehittymään jo juniorina. Bernardin lisäksi nuoria tulijoita ovat olleet muun muassa Dominik Hrachovina sekä Alexander Georgiev. TuTon junioreihin vuonna 2010 saapunut Hrachovina kasvoi Tapparassa kaksinkertaiseksi Suomen mestariksi ja lopulta KHL:ään saakka. Georgiev kävi aluksi Suomessa kesäisin maalivahtikoulussa ja vuonna 2014 ajankohtaiseksi tuli siirto TPS:n paitaan. Fredrik Norrena kouli nuoresta venäläisestä TPS:n luottomaalivahdin, jonka tie on vienyt NHL:ään haastamaan legendaarista Henrik Lundqvistia.
Nämä nuoret tulijat ovat napanneet jo junioreissa paikan ja pystyneet kehittymään aina Liiga-seurojen vastuunkantajiksi. Maalivahdin rooli on raaka ja vain yksi mahtuu pelaamaan kerrallaan. Lupaavat ulkomaalaiset veivät pelipaikan kotimaisilta kollegoiltaan.
Nuoria tulijoita
Viimeisin ja nouseva trendi on nähtävissä silmiinpistävästi tällä kaudella. Nuoria ulkomailta tulevia maalivahteja on tullut hakemaan viimeisen silauksen kehitykseensä Liigasta ennen NHL:ään hyppäämistä. Esimerkiksi Kärppiin siirtynyt slovakialainen Patrik Rybar haki paikkaa taalakaukaloista AHL:n kautta viime kaudella, mutta päätyi täksi kaudeksi Suomeen ja Ouluun kehittyäkseen NHL-tasolle.
Myös NHL-seurat käyttävät Liiga-seuroja kasvatusalustoinaan. Tällä kaudella Liigassa nähdään esimerkiksi Ilveksen Lukas Dostal sekä Ässien Daniil Tarasov, jotka solmivat kesän aikana NHL-sopimuksen, mutta pelaavat tällä kaudella Suomessa. Liigan kova taso sekä erinomaiset kokemukset maalivahtivalmennuksesta ovat arvostettuja myös Atlantin takana.
| Seura | Pelaaja | Lähtökohta kauteen |
| Ilves | Lukas Dostal | Kilvoittelee tasapäin ykkösvahdin asemasta Ville Kolppasen kanssa |
| KooKoo | Henrik Haukeland | Selkeä ykkösmaalivahti |
| Kärpät | Patrik Rybar | Selkeä ykkösmaalivahti |
| Sport | Stefan Steen | Lähtökohtaisesti ykkönen, mutta saa kovan haasteen Mika Järviseltä |
| Tappara | Michael Garteig | Haastaa viime kauden ykköstä Christian Heljankoa |
| Ässät | Daniil Tarasov | Selkeä ykkösmaalivahti |
Suomalaiset tähdet puuttuvat
Kun ulkomaalaiset maalivahdit ovat vallanneet alaa Liigassa, Suomen oma tuotanto on ollut hiipumaan päin. Nuoria superlupauksia ei ole tullut ja kotimaisten maalivahtien siirtymiset vastuullisiin rooleihin muihin huippuliigoihin on hiljentynyt. Liigan parhaan maalivahdin Urpo Ylönen -palkinnon kaudella 2014–2015 pokannut Juha Metsola on viimeisin tähdeksi Liigassa kasvanut huippuvahti. Pienikokoinen maalivahti siirtyi heti erinomaisen Liiga-kauden jälkeen idän rahaliigaan ja on siitä lähtien keikkunut maalivahtitilastojen kärjessä. Hänet valittiin viime kaudella KHL:n parhaaksi maalivahdiksi.
Samalta kaudelta on myös viimeisin suoraan Liigasta NHL:ään siirtynyt kotimainen maalivahti. Ilveksen maalilla lupaavasti esiintynyt Joonas Korpisalo pääsi kaudella 2015–2016 näyttämään taitojaan NHL-jäillä. Korpisalon nousu kiistattomaksi NHL-vahdiksi on kuitenkin vielä kesken.
Myös toinen nuori suomalainen siirtyi samaisen kauden jälkeen Pohjois-Amerikkaan, kun loistavasti HPK:n maalilla esiintynyt Juuse Saros lähti valloittamaan tarunhohtoista NHL:ää. Hän on päässyt Pekka Rinteen taustalla kasvattamaan rooliaan Nashville Predatorsissa ja on näillä näkymin tulevaisuudessa ykkösmaalivahti. Saroskaan ei suoraan Liigasta kasvanut NHL-miehistöön, vaan kävi pelaamassa yhden täyden kauden AHL-kaukaloissa.
Metsolan, Korpisalon ja Saroksen jälkeen on ollut hiljaisempaa. NHL-unelmaa ovat onnistuneen Liiga-kauden jälkeen lähteneet tavoittelemaan muun muassa Ville Husso, Kevin Lankinen, Kaapo Kähkönen sekä viime kaudella Liigan parhaaksi maalivahdiksi valittu Veini Vehviläinen. Mutta näillä nuorilla veräjänvartijoilla läpimurto NHL:n puolelle on vielä tekemättä. Se ei näytä todennäköiseltä alkavallakaan kaudella.
Suvanto
Kuten todettua Suomen maalivahtituotanto oli pitkän tovin täysin poikkeuksellista. Pienehköstä sakista on pystytty kehittämään koko 2000-luvun aikana poikkeuksellisen paljon laatuvahteja. Koska kilpailu on kovaa ja tietty kausittaisuus väistämätöntä, tämänhetkinen suvantovaihe on odotettavaa ja ymmärrettävää. Etenkin, kun suvantovaihe maalivahtien kanssa on kompensoitunut näyttävästi kenttäpelaajien kanssa.
Alkavalle kaudelle Liigassa on mielenkiintoinen sekoitus kokeneita ja meritoituneita veräjänvartijoita yhdessä nuorien haastajien kanssa. Esimerkiksi Liigan parhaaksi maalivahdiksi aiemmin palkittu Eero Kilpeläinen palaa KalPaan ja Pelicansin paidassa nähdään kolminkertainen Suomen mestari Tomi Karhunen. Nuorista tulevaisuuden nimistä mielenkiintoisimmat ovat Lukon Lassi Lehtinen sekä Tapparan Christian Heljanko. Suomalainen maalivahti ei ole siis täysin poissa muodista.
Vaikka kotimainen maalivahtikoulutus on hyytynyt, sentään valtaosa Liigan maalivahdeista on edelleen suomalaisia. Urpo Ylönen -palkintokin on mennyt tällä vuosituhannella ainoastaan suomalaisille. 2010-luvulla yhtä lukuunottamatta kaikki miesten kansalliset mestaruudet on voitettu kotimaisen ykkösmaalivahdin voimin.
Tendenssi on kuitenkin selkeä. Jääkiekon ratkaisevimmalla pelipaikalla pelaa Liigassa yhä vähemmän suomalaisia. Siinä näkyvät juniorikasvatuksen ongelmat.