Yksi nimi nousi yli muiden, kun Suomen jääkiekkoliitto julkaisi Leijonien kokoonpanon Ruotsin EHT-turnaukseen: Jori Lehterä.
Valinnan mediassa herättämään kohahdukseen on kaksi syytä. Viime maaliskussa käräjäoikeudessa langetettu neljän kuukauden ehdollinen vankeustuomio huumausainerikoksesta sekä kesällä tapahtunut paluu viiden vuoden NHL-uran jälkeen Eurooppaan ja nyt sen jälkeen ensimmäinen maajoukkuekomennus.
Päähuomio on tänään kohdistunut rikostuomioon. Ymmärrettävästi, vaikka tuomio ei olekaan lainvoimainen, sillä Lehterä on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen.
Lehterän maajoukkuevalinnan voi kuitenkin kyseenalaistaa myös urheilullisesti. 32-vuotias keskushyökkääjä ei ole enää vuosiin loistanut kaukalossa.
Unisesti päättyneen NHL-uransa jälkeen Lehterä on KHL:ssä pelannut tehokkaammin, mutta ei hänen kautensa ole sujunut kovin kummoisesti. Pietarin SKA:n, käytännössä Euroopan torontomapleleafsin, ykkössentterinä ja varakapteenina 47 ottelussa 27 tehopistettä ei ole huonosti, mutta ei hyvinkään. Sitä hyökkääjää, joka parhaimmillaan Tapparassa naputteli 57 ottelussa 50 syöttöpistettä, ei enää ole. Tällä vuosituhannella kukaan ei ole pystynyt samaan saldoon, tosin niin ikään Tapparaa edustanut Henrik Haapala tehoili kaudella 2016–2017 samaan tahtiin keräten 51 ottelussa 45 syöttöpistettä.
Lehterä on keskustelua herättävä pelaaja, jolla on uraltaan vahvoja näyttöjä. Kaksi viimeistä NHL-kautta olivat kohteliaastikin ilmaisten surkeita, eikä Lehterä ole huumekohunsa jälkeen esittänyt mitään niin maagista, mikä oikeuttaisi maajoukkuekomennukseen. Myös Jere Karalahti on pelannut maajoukkueessa saatuaan huumetuomion, mutta Lehterästä poiketen Karalahti oli vielä 39-vuotiaana Liigan tehokkain puolustaja ja ansaitsi pelaamalla paikkansa Minskin MM-kisoihin.
NHL-pelaajan – varsinkaan epäonnistuneen – status ei pidä olla VIP-lippu leijonapaitaan, kun Suomi elää kiekkohistoriansa menestyksekkäintä aikaa.
Ilta-Sanomien haastattelussa Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen ja GM Jere Lehtinen näkevät Lehterän Euroopan tasolla laadukkaana ykkössentterinä, joka ansaitsee näytön paikan. Viimeksi Lehterä on pelannut maajoukkueessa vuonna 2016 World Cupissa, joka ei sujunut hyvin keneltäkään Leijonien operaatioon osallistuneelta. Vuonna 2014 Minskin MM-kisoissa Lehterä oli Suomen tehokkain pelaaja.
Niistä tehopisteistä on aikaa. Tällä kaudella KHL:ssä keskushyökkääjät Mikael Ruohomaa ja Petri Kontiola ovat pelanneet Lehterää tehokkaammin – Ruohomaan testaamista puoltaisi myös aiemman arvokisakokemuksen puute.
NHL-pelaajan – varsinkaan epäonnistuneen – status ei pidä olla VIP-lippu leijonapaitaan, kun Suomi elää kiekkohistoriansa menestyksekkäintä aikaa. GM Lehtisen kommentti, jonka mukaan heillä johtoryhmänä on tehtävä antaa Lehterälle mahdollisuus maajoukkueessa, kuulostaa kaikki pelaa -ajattelun kyseenalaiselta jatkeelta.
Miksi huumekohussa ryvettynyt ja urallaan jyrkässä liukumäessä oleva pelaaja ansaitsisi erityiskohtelua maajoukkueessa?
Kävi rikostuomion kanssa lopulta kuinka vain, Lehterä ansaitsee ammattilaisurheilijana uuden mahdollisuuden. Mutta Leijoniin on tässä tilanteessa pelillisesti outo valinta. Kun mietit viime kevään MM-kultajoukkueen dynaamista sentteriosastoa, mitä lisäarvoa Lehterän diesel olisi silloinkaan tuonut?
