Yhdysvaltoja repivät massiiviset väkivaltaiset mellakat. Ne alkoivat Minneapolisin kaupungista, joka sijaitsee NHL-seura Minnesota Wildin kotikaupungin St. Paulin kyljessä. Minnesotan osavaltio puolestaan tunnetaan liikanimellä State of Hockey, vapaasti suomentaen Jääkiekko-osavaltio.
Mellakointi on syvällä amerikkalaisessa – tai pohjoisamerikkalaisessa – kulttuurissa. Sitä voi olla hankalaa käsittää Suomesta käsin.
Harva taitaa Suomessa muistaakaan, että Pohjois-Amerikassa on syttynyt mellakoita myös jääkiekon lopputuloksista. Vancouverissa poltettiin autoja vuonna 2011, kun Canucks hävisi Stanley Cup -finaalin Bruinsille. Edmontonissa alkoi vuonna 2006 mellakka niinikään finaalitappiosta.
Mellakointia tapahtuu myös positiivisten asioiden yhteydessä. Kun Canadiens voitti edellisen Stanley Cupinsa vuonna 1993, juhlat muuttuivat kaupungilla mellakaksi, jossa loukkaantui noin 170 ihmistä ja yli 100 pidätettiin. Koituneiden tuhojen rahalliseksi hinnaksi on arvioitu 2,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kanadalaisen jääkiekon mellakkahistoriaa voi kerrata The Hockey Newsistä.
Olen asunut neljä viime vuotta Yhdysvalloissa Pennsylvaniassa. Kun yliopistoni miesten koripallojoukkue voitti yliopistosarja NCAA:n mestaruuden, todistin hämmästyksekseni mellakkaa, joka alkoi oman joukkueen voitosta. Yleinen juhlinta kampuksella ja kaduilla otti melko nopeasti pelottavan suunnan. Autojen yli juostiin ja niiden ikkunoita rikottiin. Hetkessä kampuksen keskellä oli avonuotio, jossa paloi sohvia ja tuoleja. Liikennemerkit revittiin irti maasta. Paikalle saapui mellakkapoliisi, jonka joukkoon "juhlijat" heittelivät lasipulloja.
Yleinen riehuminen eikä poliisin toiminta kumpikaan tietenkään vastannut tuolloin lähimainkaan nyt Yhdysvaltoihin kärjistyneen mittakaavaa. Mutta ihan oikea mellakka se oli. Ihmisiä sairaalaan ja putkaan, ja paikkoja remonttiin. Ja alkoi siis mestaruusjuhlista.
Kun yliopistomme koripallojoukkue uusi mestaruutensa kaksi vuotta myöhemmin, paikallinen poliisi oli varautunut mellakoihin huomattavasti suuremmalla miesvoimalla. Kymmeniä oppilaita joutui tuolloinkin sairaalaan, toiset parikymmentä pidätettiin. Uutisissa tapahtumista kirjoitettiin kuitenkin melko positiiviseen ja jopa leikkisään sävyyn. Riot-sanan (suom. mellakka) käytöstä tuli mediaseksikästä ja opiskelijat kehuskelivat sosiaalisen median sovelluksissa, kuinka he olivat mellakoineet koko yön suuren voiton jälkeen. Mellakkapoliisien hevosten edessä otettiin uusia profiilikuvia ja muistoksi kelpasi kaikki maasta irtoava.
Keväällä 2018 NFL-joukkue, Philadelphia Eagles, voitti pitkään himoitun Super Bowl -mestaruuden. Se keräsi tuhannet ja tuhannet philadelphialaisfanit juhlimaan kaupungin keskustaan. Illan edetessä, tunnelma vaihtui juhlinnasta yleiseen kaaokseen. Bensa-asema ryöstettiin, kauppojen ikkunoita rikottiin ja autoja käännettiin katolleen. Ja sosiaalisen median sekä journalistisen median perusteella tuntui, että suuren yleisön mielestä kaupungin urheilufanit olivat ikään kuin "ansainneet" oikeuden kaaoksen luomiseen – olihan paikallinen joukkue voittanut maan ehkä himoituimman kiiltävän pokaalin.
Onkin ollut erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka eri tavalla media kuvailee näitä urheilumestaruuksien "oikeuttamia" mellakoita kuin tällä hetkellä käynnissä olevaa anarkiaa. On selvää, että päivien edetessä mielenosoittajien joukkoon on liittynyt myös henkilöitä, jotka ovat mukana vain nostaakseen yleisen kaaoksen tasoa. Pohjimmiltaan Minneapolisin mielenosoitukset olivat kuitenkin rauhanomaisia kokoontumisia, joissa vaadittiin muutosta ongelmaan, joka on kytenyt Yhdysvalloissa pinnan alla jo aivan liian kauan.
Vähemmän yllättäen NHL-pelaajista harva on ottanut julkisesti kantaa tämänhetkisiin tapahtumiin tai niistä käyntiin lähteneisiin mielenosoituksiin. Yksi harvoista mielipiteensä antaneista pelaajista on Minnesota Wildin organisaatiossa pelaava J.T Brown. Minneapolisin lähiöstä kotoisin oleva Brown on aiemminkin ottanut sosiaalisessa mediassa kantaa poliisiväkivaltaan. Brown muistuttaa, että ongelmaan on yritetty kiinnittää huomiota myös täysin väkivallattomilla keinoilla. NFL-pelaaja Colin Kaepernickin kansallislaulun aikaisesta polvistumisesta onkin tullut muutosliikkeen slogan.
What would you do to prevent your murder? To prevent the murder of your child, brother, sister, friend, community? We tried to peacefully kneel or raise a fist but that made us un-American, a distraction, a son of a bitch. Today I am a thug, but tomorrow will I be a hashtag?
— JT Brown (@JTBrown23) May 29, 2020
San Jose Sharksin tähtihyökkääjä Evander Kane avautui omista kokemuksistaan Sportsnetin haastattelussa. 28-vuotias kanadalainen kokee, että NHL-pelaajilla olisi enemmän annettavaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
– Meidän omassa lajissamme, vain muutama pelaaja on kommentoinut Minneapolisin tapahtumia. Valitettavasti näiden henkilöiden määrä on kuitenkin aivan liian pieni. Ja ne kenen äänellä olisi eniten merkitystä, tyytyvät olemaan hiljaa, kertoo Kane.
– Tämä ongelma on syvällä lajimme ytimessä. Pelaajat opetetaan olemaan hiljaa muista – pelin ulkopuolella olevista asioista – jo nuoressa iässä. Jos poikkeat tästä normaalista, sinut maalataan huonoksi yksilöksi.
Muita kannanottajia ovat olleen ainakin Kanen joukkuetoveri Logan Couture ja Minneapolisista kotoisin oleva Winnipeg Jetsin hyökkääjä Blake Wheeler.
Pohjoisamerikkalainen mellakointiherkkyys tuntuu suomalaisesta äärimmäisen erikoiselta. Mutta urheilumellakat ovat osoittaneet, ettei siellä kaikkia mellakoita kohdella samalla tavalla. Kun koripallojoukkue juhlii mestaruutta, mellakoinnista puhutaan "pojat on poikia" -sävyllä. Kun vähemmistöryhmä päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja haastaa mahdottomalta tuntuvan nykytilanteen, rauhallisiakin mielenosoittajia ammutaan kumiluodeilla ja kyynelkaasulla. Vaikka molemmissa tapauksissa tuhotaan työpaikkoja ja ympäristöä ja satutetaan ihmisiä. Ja vaikka vain toisessa mellakoinnille on aito peruste.
Mitä tulee vaikutusvaltaisiin jääkiekkoilijoihin, Evander Kanen kehotus on ymmärrettävä. Suunsa saa aukaista myös pelin ulkopuolisista asioista.
