– Mexico City 1968. Kesäolympialaisten 200 metrin juoksun palkintojenjaossa yhdysvaltalaiset tummaihoiset juoksijat Tommie Smith ja John Carlos nostivat kansallislaulun soidessa mustiin nahkahansikkaisiin puetut nyrkkinsä ilmaan.
Kyse oli näkyvästä tuesta Mustat pantterit -järjestölle, vaikka juoksijat eivät järjestöön kuuluneetkaan. Taustalla oli vuosia jatkunut ihmisoikeustaistelu rakenteellista rasismia vastaan.
– Minneapolis 2020. Tummaihoinen väärennetyn setelin käytöstä pidätetty George Floyd kuolee valkoihoisen poliisin Derek Chauvinin painettua maassa käsiraudoitettuna maanneen Floydin niskaa polvellaan useiden minuuttien ajan, vaikka tämä aneli armoa ja ilmaisi, ettei saa henkeä.
Mustien panttereiden inspiroimasta protestista on aikaa yli 50 vuotta, Yhdysvaltain yhteiskunnan rotuerottelua on purettu ja Barack Obama on ollut Yhdysvaltain presidentti. Rakenteellisen rasismin suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Tummaihoiset joutuvat selvästi useammin poliisiväkivallan uhreiksi, eikä George Floydin kuolema valitettavasti ole yksittäistapaus. Myös ajankohtainen koronakriisi on kurittanut afroamerikkalaista yhteisöä merkittävästi ankarammin kuin valkoista väestönosaa.
Tavallisen kansan ollessa barrikadeilla etuoikeutetut miljonäärit tviittaavat turvallisista kodeistaan sanahelinää tai lahjoittavat pikkurahoja.
Suuri ja mahtava NHL ei myöskään ole rasismista irrallinen saareke.
Viime talvena esimerkiksi tuli julkisuuteen valmentaja Bill Petersin rasistinen käytös tummaihoista AHL-pelaajaa Akim Aliuta kohtaan. Hiljattain Aliu kertoi kokeneensa rasismia muilta pelaajilta jo OHL-juniorisarjassa. Myös monet nykyiset NHL-pelaajat ovat kertoneet joutuneensa kuulemaan rasistista huutelua uransa aikana.
Huomionarvoinen seikka on sekin, että NHL:n historiassa on pelannut lähes 100 tummaihoista pelaajaa, mutta Dirk Graham on ainoa tummaihoinen päävalmentaja − hänenkin päävalmentajauransa kesti vajaan kauden. Vertailun vuoksi pelkästään viime kaudella lähemmäs kymmenellä joukkueella oli päävalmentajanaan mittavan NHL-uran pelannut valkoihoinen ex-pelaaja.
NHL:n voi helposti todeta olevan valkoinen liiga, vaikka organisaatio yrittääkin markkinoida tasa-arvoa.
Olympiamitalistit saivat protestillaan valtaisan huomion – samoin entinen NFL-pelinrakentaja Colin Kaepernick, joka alkoi vuonna 2016 polvistua Yhdysvaltain kansallislaulun aikana protestiksi poliisiväkivallalle ja tummaihoisten eriarvoiselle kohtelulle.
Nyt Yhdysvaltain kadut ovat täyttyneet rauhanomaisista mielenosoittajista, väkivaltaisista mellakoijista ja voimakeinoja käyttävistä poliiseista. Sosiaalinen media puolestaan on täyttynyt NHL-pelaajien #BlackLivesMatter-viesteistä.
Tai täyttyminen on tietoinen liioittelu. Oman puheenvuoronsa käyttäneiden pelaajien määrä on kyllä päivä päivältä lisääntynyt, mutta edelleen vain kourallinen pelaajia on lähtenyt mukaan joukkoprotestiin.
Toinen silmiinpistävä piirre on valkoihoisten pelaajien viestien samankaltaisuus: kuin samasta viestintätoimistosta tilattu nöyristelevä viesti, kuinka he eivät voi ymmärtää vähemmistöjen tuskaa, mutta haluavat oppia. Poliisiväkivaltaa ei edes mainita.
Viestintätapa on tarkkaan harkitun hillitty – varsinkin presidentti Donald Trumpiin verrattuna. Sovittelevat ja kunnioittavat viestit eivät provosoi vihaa, mutta eivät myöskään ratkaise ongelmaa. Ympäripyöreyden voi tulkita jopa ongelman välttelyksi.
Joku voisi hermostua tällaisesta asetelmasta.
Tavallisen kansan ollessa barrikadeilla kumiluotien ja kyynelkaasun maalitauluina etuoikeutetut miljonäärit tviittaavat turvallisista kodeistaan sanahelinää tai lahjoittavat pikkurahoja.
Sanoilla voi muuttaa maailmaa
Yksi toistuva viesti NHL-pelaajien tviiteissä on, että tuen osoittaminen on hiljaisuutta parempi vaihtoehto. Valtaosa NHL-pelaajista on toistaiseksi ollut hiljaa, vaikka erityisesti supertähdet ovat merkittäviä mielipidevaikuttajia. Mainio esimerkki on tviiteillään tietoisuutta päävammoista lisäävä ex-tappelija Dan Carcillo, joka on muutenkin aktiivinen somevaikuttaja.
Mielipidevaltaa on kuitenkin myös mielipiteen jakamatta jättäminen, vaikeneminen.
JOS PERINTEISEN JA SOSIAALISEN MEDIAN VAIKUTTAJAT HILJENEVÄT, KETKÄ JÄÄVÄT SORRETUN KANSANOSAN RINNALLE TAISTELUUN?
Sanan- ja mielipiteenvapauteen toki kuuluu myös mahdollisuus olla hiljaa – tai eri mieltä muiden kanssa. Pelaajien – ja markkinointikoneisto NHL.comin – kohdalla hiljaisuuden pystyy imago- ja muiden haittojen vuoksi ymmärtämäänkin. Journalistisen median vaikenemista ei.
Urheilun kärkijulkaisu The Athletic on haastatellut muun muassa Evander Kanea, mutta moneen päivään Yhdysvaltoja kuohuttaneita tapahtumia ei käsitelty mitenkään. Verkkomedia on tullut tunnetuksi monipuolisista aiheistaan ja tinkimättömästä tavastaan pureutua ja ottaa kantaa.
Yleensä isoista aiheista seuraa nopeallakin aikataululla erilaisia artikkeleita. Tätä yhteiskunnallisestikin merkittävää aihetta Athletic ei kuitenkaan lähtenyt omasta näkökulmastaan käsittelemään – ei kantaaottavaa kolumnia, ei dialogia tai analyysiä väkivaltaisten mellakoiden mahdollisista vaikutuksista Minnesota Wildiin, jonka kotiseudulta levottomuudet saivat alkunsa.
Kepeistä koronataukoaiheista ei tingitty, mikä on toki parempi vaihtoehto kuin jättää esittämättä huumoriohjelmia inhimillisen tragedian, kuten Estonian uppoamisen tai Thaimaan tsunamin, yhteydessä.
Jos perinteisen ja sosiaalisen median vaikuttajat hiljenevät, ketkä jäävät sorretun kansanosan rinnalle taisteluun?
Tommie Jonesin, John Carlosin ja Colin Kaepernickin tapaa nousta taistoon on helppo pitää rohkeana. Olympiamitalistit muistetaan ensisijaisesti ilmaan kohotetuista nyrkeistään, Kaepernick ei puolestaan saanut enää uutta sopimusta alettuaan protestoida.
Jääkiekkoilijat ovat tottuneet puolustamaan itseään ja joukkuetovereitaan pääsääntöisesti nyrkeillään. Don Cherryn ja Jeremy Roenickin kaltaiset provosoivat persoonat ovat kuitenkin saaneet huomata, että myös sanoilla on merkitystä.
Molemmat menettivät tv-työnsä – Roenick seksististen ja Cherry maahanmuuttajia arvostelevien kommenttien vuoksi.
Oikeilla sanoilla voi muuttaa maailmaa. Todennäköisesti yksikään NHL-pelaaja ei ole vielä löytänyt tviittiinsä juuri oikeita sanoja, mutta yrittäminen on ensimmäinen askel onnistumiseen.