Columbus Blue Jackets on NHL:n tämän hetken kaksinaamaisin seura.
Yhdysvalloissa levinneet rasismia vastustavat mellakat ovat saaneet myös jääkiekkoseurat liikkeelle. Ainakin vähän. Lähes kaikki seurat ovat ottaneet kantaa tapahtumiin. Toiset onnistuneemmin, toiset vähemmän. Päivien kuluessa myös NHL-pelaajilta – ja johtajilta – kannanottoja on tullut siinä määrin, että voi sanoa NHL-yhteisön selkeästi tukevan vääryyden vastustajia.
New York Rangers on tosin ollut vaiti. Minnesota Wild on puolestaan ollut todella vaisu ottaen huomioon, että tapahtumat saivat alkunsa seuran kotiseudulta.
Columbus Blue Jackets – jonka urheilutoimintaa johtaa Jarmo Kekäläinen – tuomitsi sosiaalisen median kannanotossaan rasismin, suvaitsemattomuuden, syrjinnän sekä asettui rauhanomaisesti epäkohtia vastustavien puolelle.
Joskin. Kekäläisen johtamalla urheilupuolella avainroolissa työskentelee päävalmentaja John Tortorella. Se tekee seuran toiminnasta kaksinaamaista.
Neljä ja puoli vuotta sitten, World Cupin yhteydessä Yhdysvaltojen joukkueen päävalmentajana, Tortorella nimenomaisesti tuomitsi rauhanomaisen rasismin vastustamisen. Kyse oli silloisen NFL-tähden Colin Kaepernickin rasisminvastaisesta protestoinnista, polvistumisesta Yhdysvaltojen kansallislaulun aikana. Tortorella julisti, että vastaavalla tavalla hänen joukkueissaan tekevät pelaajat joutuisivat penkitetyksi.
Seurasi pitkä selvitys siitä, kuinka Yhdysvaltain lipun pitäisi aina olla pyhä etenkin sen edestä armeijassa palvelevien takia. Tortorellaa motivoi erityisesti joukoissa palveleva oma poika. Jokseenkin inhimillistä, ymmärrettävää, muttei yhtään sen vähemmän ongelmallista. Ettäkö Lippu ja patriootin periaatteet ihmisoikeuksien edelle? On aikalailla rajoittunutta ajatella, että yhdysvaltalaissotilaatkaan edustaisivat kangasta tai sävelmää. Maa ei ole yhtä kuin kansallistunnuksensa. Maan tekee se, millaista sen kansalaisilla on siellä elää.
Tortorellan käytöksen mukaisessa maailmassa vähemmistö ei saa ääntään kuuluviin, ja juuri se on asian suurin ongelma. On olemassa eri säännöt mustille ja valkoisille.
Nyt, kun rasismi on koronavirustakin suurempi puheenaihe Yhdysvalloissa, Tortorella on hiljaa. The Atleticin Blue Jackets -kirjoittajan Aaron Portzlinen mukaan kommentteja on kyllä erikseen kysytty, mutta Tortorella on kieltäytynyt kommentoimasta.
Noloa ja kiusallista. Onko suomalaisen arvomaailman kasvatti Kekäläinen puuttunut asiaan? Hänellä on esimiehenä suora vaikutusmahdollisuus päävalmentajaansa, vaikka ei hän toki ajatuksia voi toisen päähän syöttää.
Onko Tortorella sitten rasisti? Onko tarkoituksenmukaista nostaa Tortorella neljä vuotta sitten annettujen kommenttien takia tikunnokkaan? Pitäisikö seuran pyytää anteeksi?
Edellämainitut kysymykset eivät sinällään ole olennaisia. Olennaista on se, että me kaikki etuoikeutetut ymmärtäisimme Blue Jacketsia myöten ongelmien henkilöityvän juuri Tortorellan esittelemään ajatteluun. Se tulee maailmasta, missä valkoinen mies puhuu ja tumma on hiljaa. Se vahvistaa maaperää, jossa rasismi yhä kytee ja asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Tortorellalle tulisi huomauttaa, että siellä armeijassa hänen poikansa rinnalla palvelee muunkin värisiä yhdysvaltalaisia, mutta heillä ei ole elämässään ollut samanlaista huolettomuutta ja vapautta kuin valkoihoisilla maanmiehillään.
Pitääkö Tortorella pakottaa puhumaan? Pitääkö joku etniseen vähemmistöön kuuluva pelaaja pakottaa tuomitsemaan oma valmentaja?
Ei ja ei. Puhuva pää leikkimässä katumusharjoituksia tai vähemmistön edustaja tuomitsemassa muiden käskystä omaa valmentajaa ei sellaisenaan muuta mitään tai ketään. Tärkeintä on muuttaa koko toimintaympäristöä parempaan suuntaan. Luoda mahdollisuus muutokselle. Ja tietysti sitten, jos Tortorella tulee uusiin ajatuksiin, se on paikallaan tuoda julki.
Tortorellan käytöksen mukaisessa maailmassa vähemmistö ei saa ääntään kuuluviin, ja juuri se on asian suurin ongelma. On olemassa eri säännöt mustille ja valkoisille. Tortorellan ajattelu ei välttämättä liity rasismiin – hän on valmentanutkin tummaihoisia – mutta hän ei tunnu käsittävän, miten asuminen ja eläminen Yhdysvalloissa eroaa riippuen ihonväristä.
Näennäisesti Tortorella vaati kaikilta samaa käytöstä lipun ja kansallislaulun suhteen. Lausuipa Tortorella myös, ettei hän kritisoi ketään tai protestointia itsessään. Todellisuudessa hän asettaa oman arvomaailmansa rasisminvastaisten protestoijien edelle. "Saat ajaa asiaasi, mutta tämä lippu ja minun arvomaailmani on tärkeämpää."
Ja kaipa lippu symboloi yhtälailla kaikennäköisten ja -väristen yhdysvaltalaisten sotilaiden tekemiä uhrauksia.
Sama ajattelutapa toistuu asiasta käytävässä julkisessa keskustelussa − muidenkin vähemmistöjen kuin etnisten kohdalla. Osa etuoikeutetuista löytää aina saivarreltavaa. Selityksiä sille, miksi hänen tunteensa ja ajatusmallinsa on vähemmistön ääntä tärkeämpää. Sen rasistisen rakenteen tunnistaminen eri tilanteissa on erityisen tärkeää.
Kenties myös Blue Jacketsin organisaatiossa pyritään hyvään ja jatkossa yhä parempaan. Todelliseen onnistumiseen vaadittaisiin kuitenkin se, ettei Tortorella kaltainen ajattelutapa voi olla vallassa. Lippu ja patriotismi eivät ikinä saa olla yhdenvertaisia ihmisoikeuksia tärkeämpiä.
Nyt Blue Jacketsin Black lives matter -kannanotto oli pelkkää markkinointia. Siksi se on NHL:n tämän hetken kaksinaamaisin organisaatio. Pinnalla, näön vuoksi, tukea tarvitsevien puolella – käytännön tasolla, suomalaisen Kekäläisen alaisuudessa, eriarvoistavien rakenteiden puolella. Se on valinta, millaisia arvoja keskeinen toimija kuten päävalmentaja edustaa.
