Eipä kestänyt kauan, kun tuore liigakausi näki ensimmäiset potkunsa − muilla kuin luistimilla siis. Valmentaja Karri Kiven takamus sai Tampereella takapuoleensa jäljet monosta, saappaasta, Ilves-tossusta.
Aika äkkiä. Ilves ehti pelata runkosarjaa vain seitsemän ottelun verran. Ja tämä hyvin sujuneiden harjoituspelien päälle.
Ilveksen piti olla yksi kauden mustista hevosista, ja sitä materiaalin ja aiempien kausien vahvuuksien perusteella olikin, yksi kärkijoukkueiden paremmista haastajista.
Pelillisesti koventuneessa Liigassa pelkällä tsemppaamisella ei käännetä yhtään laivaa kokonaan uudelle kurssille.
Seitsemän peliä on kokonaisuutena hyvin lyhyt otanta. Niin lyhyt, että jääkiekossa runsas sattuman osuus heittelee nopista hyvillekin joukkueille huonoja tuloksia.
Ilveksen alkukauden pelit eivät tosin ole olleet hyvää jääkiekkoa. Siihen päälle tärkeällä paikalla seisova maalivahtikaksikko ei ole onnistunut erityisen hyvin.
Voiko tahti muuttua Jouko Myrrän alaisuudessa? Liigan jännittävyyden kannalta sitä sopii toivoa.
Ensinnäkin, Myrrän valinta Olli Salon sijasta ykköseksi on mielenkiintoinen. Se kielinee eniten sitä tosiasiaa, että Salo on vahva kandidaatti HPK:n tulevaksi päävalmentajaksi Antti Pennasen siirtyessä nuorten maajoukkueen peräsimeen kuluvan kauden jälkeen.
Toisekseen, Kivi ei sinällään ole korvaamaton, ei, vaikka ratkaisu tehtiinkin kauden kannalta epäreilun nopeasti. Kiven rooli Ilveksessä ei ole ollut nyansseja harjoituksissa hiova, vaan enemmän päällekatsova ja suurempia linjoja vetelevä. Apuvalmentajat ovat jo nyt olleet merkittävä osa Ilveksen valmennusta.
Siitä pääsemmekin olennaisimpaan kysymykseen Ilveksen menestyksen kannalta. Löytyykö uudelta johdolta keinoja oikoa etenkin puolustuspään ongelmia suoraksi, vai ovatko apuvalmentajat olleet osa sitä?
Pelillisesti koventuneessa Liigassa pelkällä tsemppaamisella ei käännetä yhtään laivaa kokonaan uudelle kurssille. Ei edes Ilveksen yksilöiltään taitavaa sellaista.
