Nostalgia on ollut kevään sana. Ensin koronapandemia tauotti live-urheilun, minkä myötä eri suoratoistopalveluissa on näytetty muun muassa vanhoja Leijonien pelejä ja 80-luvun liigafinaaleita. Paluu vuosien ja vuosikymmenten taakse on eniten miellyttänyt vanhempia sukupolvia, jotka ovat klassikkohetket itse kokeneet, mutta historiikit sivistävät myös nuorempia katsojia.
Mestiksessä on nähty varsinainen nostalgiavyöry, kun ensin Kiekko-Espoo nousi Suomi-sarjasta toiseksi korkeimmalle sarjatasolle lähes 30 vuoden tauon ja Blues- sekä Espoo United -kausien jälkeen. Joensuun Mestis-joukkue Jokipojat puolestaan vaihtoi nimensä Joensuun Kiekko-Pojiksi − organisaatio pelasi JoKP-nimellä Liigassakin kausilla 1989−90 ja 1991−92.
Lisäksi forssalainen Suomi-sarja-joukkue FPS on hakenut Mestis-lisenssiä. Seura on viimeksi pelannut Mestiksessä kaudella 2006−07, mutta 70-luvulla joukkue pelasi kaksi kautta Liigassakin FoPS-nimellä.
Menneisyys on kuitenkin syystä menneisyyttä, ja esimerkiksi JoKP:ssa viimeisimmällä liigakaudella sekä edeltävällä divarikaudella pelanneen tšekkivahvistuksen Antonín Stavjaňan nimi merkitsee jotain enää noin promillelle aktiivisista jääkiekon seuraajista.
tänä päivänä kiekkoseuraajat haluavat ja ansaitsevat syvällistä ja perehtynyttä analyysiä esimerkiksi pelitavasta − eivät hokemia ja hassuttelua.
Telia tiedotti juuri Liigan televisiointioikeuksien siirtyvän CMorelle ja MTV:lle. Nostalginen mieli alkaa kenties hekumoida Mika Saukkosesta, Timo Jutilasta ja oransseista pikkutakeista, mutta tänä päivänä kiekkoseuraajat haluavat ja ansaitsevat syvällistä ja perehtynyttä analyysiä esimerkiksi pelitavasta − eivät hokemia ja hassuttelua.
Teliankin studiossa on ollut nähtävissä liiallista viihteellisyyttä ja liian vähäistä perehtymistä pelillisiin asioihin. Datan parempi hyödyntäminen ja pelitapa-analyysit ovat tätä päivää − oranssit takit ja ”älä lähre shinne” -hokemat sietävät jäädä historiaan.
Vastaava riski menneisyyden tuijottamiseen piilee myös muilla aiemmin mainituilla esimerkeillä.
Kiekko-Espoo oli organisaation nimenä lyhytaikaisempi kuin Blues, mutta Tero Lehterän ja Jere Lehtisen kaltaiset pelaajat sekä pelaamalla saavutettu nousu pääsarjaan tekevät kuitenkin Kiekko-Espoosta perinteikkäämmän brändin kuin muoviset Blues ja Espoo United.
Tällä hetkellä Mestiksestä ei pysty pelillisillä ansioilla nousemaan Liigaan − eikä välttämättä tulevaisuudessakaan. Niinpä uuden Mestis-organisaation on mietittävä muita tavoitteita kuin liiganousu. Molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyö liigaseuran kanssa voisi olla yksi esimerkki.
Tämä tietysti koskee kaikkia Mestis-joukkueita, mutta Kiekko-Espoo, FPS ja Joensuun Kiekko-Pojat ovat nostalginen tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä, joten katse tulevaisuuteen on erityisen tärkeää.
Menneisyydestä voi ottaa oppia, mutta tulevaisuutta ei voi rakentaa menneen varaan.
