"Muistatko sen HPK:n ilmiömäisen kevään, joka päättyi sensaatiomaiseen mestaruuteen?"
"Muistatko sen porinan Kärppien sulamisesta, mutta niin vain taas torilla juhlittiin?"
Kiekkokansa on jälleen sellaisen hetken äärellä, jota muistellaan vielä vuosienkin päästä. Laadukas ja tarinoita pursuava pudotuspelikevät huipentuu seiskapeliin Oulussa äärettömän tasaväkisten Kärppien ja HPK:n välillä.
Seitsemättä ottelua pidetään yleisesti jääkiekon taivaana. Panokset ovat korkealla, pojat erotellaan miehistä ja tunnelma on käsinkosketeltavissa. Se myönnettäköön, seiskapelit ovat poikkeuksellisen mielenkiintoisia tapahtumia.
Mutta eivät poikkeuksellisen upeita.
Huipennukseen liittyy oma ristiriitansa. Yleisesti ajatellaan seitsemän pelin sarjan näyttävän, kumpi on absoluuttisesti parempi. Toisaalta, seitsemäs ottelu voidaan nähdä myös omana paras yhdestä-sarjana, jossa myös tuurilla on suuri merkitys. Millään aiemmin tapahtuneellahan ei ole enää merkitystä.
Ajatellaan esimerkiksi sellaista tilannetta, jossa upean kauden pelannut HPK vie pelin jatkoajalle. Huonokuntoisen jään takia kiekko pomppaa viivassa lavan yli, ja hetkeä myöhemmin kiekko on omassa maalissa läpiajon päätteeksi. Onko tilanne käsittämättömän upea ja onko absoluuttisesti parempi joukkue ratkennut?
Seiskapeliin liittyy myös aina käsittämätön määrä painetta ja jännitystä, joka vaikeuttaa nauttimista huomattavasti. Niin katsomossa kuin kentälläkin. Tässä kohtaa toki miehien ja poikien erottelu käy toteen, kun nähdään, kuka pystyy kääntämään ajatuksen omasta virheestä omaksi onnistumiseksi.
Todennäköisyydet ovat silti epäonnistumisen, eivätkä onnistumisen puolella. Kaukalossa kirmaa yhteensä 38 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia, joista mitä todennäköisimmin vain yhden pelaajan suoritus muistetaan.
Ja tämä pelaaja on tietysti ottelun ratkaisija. Ken on nauttinut pelistä.
