Jussi Jokinen, Arto Laatikainen, Kim Strömberg ja Ville Varakas. Neljä reilusti yli 30-vuotiasta pelaajaa ja jokaiselle neljälle ulosajot päähän osuneista taklauksista neljään selvästi alle 30-vuotiaaseen pelaajaan tämän viikon otteluissa. Sattumaa? Ei.
Miksi näin kokeneet pelaajat syyllistyvät tällaisiin aivopieruihin? Kaikki neljä tilannetta olivat sellaisia, joissa taklaava pelaaja on taklattua pelaajaa enemmän vastuullinen seurauksista.
Löytyisikö selitys konkaripelaajien ylilyönteihin siitä, että he ovat jämähtäneet menneisyyden mätään äijälätkäkulttuuriin, eivätkä ole täysin kartalla nykyisen vauhtikiekon luonteesta? Siltä se vaikuttaa.
1980-luvulla syntyneet pelaajat ovat saaneet jääkiekko-oppinsa melko erilaisessa ilmapiirissä kuin nuorempansa. Kun aiemmin 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella peliä pyrittiin pääasiassa rikkomaan, myös fyysisen pelaamisen ja taklausten merkitys oli erilainen kuin nykyään. Kontakteja piti pystyä antamaan ja ottamaan jatkuvasti.
"Taklaaja: tunnista tilanne, reagoi oikein ja vastuullisesti"
Viime vuosina fokus on pelaamisessa siirtynyt siihen, että otteluja voitetaan kiekkokontrollilla ja kiekollisella oma-aloitteisuudella. Taklaaminen ei ole uuden ajan pelaajille samanlainen itsestäänselvyys kuin konkareille.
Kun kiekko ja pelaajat liikkuvat modernin ajattelun myötä nopeammin kuin koskaan ennen, aika reagoida taklauksiin on paljon pienempi kuin wanhaan hyvään aikaan. Siksi taklattavan vastuun ylimittainen korostaminen alkaa olla löysää höpinää.
Eräät sanovat, että pään pitäisi koko ajan pyöriä kuin pöllöllä. Niin varmasti pitäisi, mutta ei ihmisen kaksi silmää riitä 360-astemaiseen jatkuvaan tarkkailuun. Taklaaja: tunnista tilanne, reagoi oikein ja vastuullisesti.
"taklattavan vastuun ylimittainen korostaminen alkaa olla löysää höpinää"
Näistä neljästä edellä luetellusta tilanteesta selvästi idioottimaisimmat olivat Jokisen ja Strömbergin tilanteet. Kumpikin pelaaja tulee tilanteeseensa kädet ylhäällä vailla minkäänlaista arvostusta taklattavaa kohtaan.
Jokiseen vaikutti tilanteessa selvä turhautuminen häneltä hienosti pois puolustettuun läpiajoon tai hetkeä aiemmin tuomittuun Juho Lammikon jäähyyn. Se on kuitenkin yli tuhannen NHL-ottelun kokemuksella hyvin kummastuttavaa. Strömbergin motiivia Aleksi Klemetin tyrmäämiseen aivan ottelun loppuhetkillä maalin johtotilanteessa on puolestaan mahdotonta ymmärtää.
Nykyään yhä enemmän nuorten miesten peliksi menneessä jääkiekossa yli 30-vuotiaiden pitää pystyä pelaamaan laadukkaasti peliajan eteen. Pelatahan nämä kyseiset konkarit kyllä osaavat. Älköön he siis pilatko oman joukkueensa suoritusta piittaamattomilla porsasteluilla, jotka aiheuttavat myötähäpeää pikkujunioreillakin. Ja ennen kaikkea aiheuttavat kohteilleen vammoja.
