Kauden 2010–11 alussa NHL otti käyttöönsä säännön, joka kielsi päähän kohdistuneet ja kuolleesta kulmasta tulleet taklaukset − tavoitteena oli vähentää aivotärähdyksiä. Kaksi kautta myöhemmin tehdyn tutkimuksen mukaan tavoite ei toteutunut.
Viime kausilta kuvaava esimerkki päävammoista on Ottawa Senatorsin Clarke MacArthur, joka on pelannut neljän kauden aikana yhteensä kahdeksan runkosarjapeliä ja 19 pudotuspeliottelua.
Yli 1 000 NHL-pelin konkari Rick Nash joutui lopettamaan uransa aivotärähdysoireiden vuoksi. Aktiivipelaajista esimerkiksi muuan Sidney Crosby on kärsinyt useista päävammoista.
Ennen sääntömuutosta vielä useamman pelaajan, kuten supertähtien Paul Kariyan ja Eric Lindrosin, ura päättyi aivotärähdykseen, joten NHL:n tavoite päävammojen karsimiseksi on ehdottoman oikea. Keinot ovat kuitenkin riittämättömät.
Ensinnäkin päähän kohdistuneista taklauksista annettavat rangaistukset ovat liian pieniä.
Tällä kaudella kurinpito on antanut päähän kohdistuneesta taklauksesta yleisimmin kahden ottelun pelikieltoja. Tom Wilson sai viimeisen harjoituspelin taklauksestaan 20 pelin pelikiellon, joka lyhennettiin lopulta 14 peliin. Boston Bruinsin David Backes ja Ottawa Senatorsin Mark Borowiecki ovat saaneet runkosarjan aikana molemmat kolmen ottelun pelikiellon.
Myös Montreal Canadiensin Paul Byron sai kolmen ottelun pelikiellon, mutta ryntäysperusteisesti tämän taklattua Florida Panthersin Mackenzie Weegaria.
Weegar menetti aivotärähdyksen vuoksi neljä peliä − tähdistöottelutauko tosin vähensi ottelumäärää, mutta kuitenkin. Byron puolestaan pyysi tekoaan anteeksi, mutta tämä ja pelikielto eivät riittäneet hyvitykseksi, vaan Weegar haki ”koodin” mukaisesti Byronin vielä nyrkkitappeluun.
Earlier this year, Paul Byron was handed a 3-game suspension for charging MacKenzie Weegar and giving him a concussion. Byron had apologized, but it seems Weegar still had a score to settle tonight. pic.twitter.com/JtUaXSZq2Z
— Hockey Night in Canada (@hockeynight) 27. maaliskuuta 2019
Byron oli tappelussa saamiensa vammojen vuoksi sivussa kahdesta pelistä. Kokoonpanoon kuuluminen ja sataprosenttinen pelikunto ovat varsinkin pudotuspelien lähestyessä kaksi aivan eri asiaa. Tiukasta pudotuspelitaistelusta huolimatta täytyy vain toivoa, että Canadiens-leirissä ajateltaisiin enemmän pelaajan terveyttä kuin joukkueen sijoitusta.
Yhdysvaltain oikeuskäytännön mukaan ihmistä ei voi tuomita kahdesti samasta rikoksesta. NHL-kaukaloiden oma ”oikeusjärjestelmä” eli koodiksi kutsuttu omankädenoikeus ei tätä periaatetta kuitenkaan noudata. Byron kärsi kurinpidon määräämän pelikiellon ja on nyt toistaiseksi sivussa tappelussa saamiensa vammojen vuoksi. Samasta teosta tuplarangaistus.
Koodi on ilmiönä täysin käsittämätön.
Tappeluita on pidetty pitkään lajiin kuuluvana luonnollisena osana, mutta jos olisi mahdollisuus kysyä esimerkiksi Bob Probertilta tai Derek Boogaardilta, tappelut tuskin saisivat hyväksyntää päihdeongelmiin joutuneilta ja nuorina kuolleilta ex-tappelijoilta. Vastaavia nimiä voisi listata vielä paljon enemmän, ja onpa muun muassa amatöörisarjassa pelaaja kuollut tappelussa saamiinsa vammoihin.
Jos ovat päähän kohdistuneista taklauksista annetut rangaistukset liian pieniä, on tappeluiden kohdalla tilanne vielä huonompi. Viiden minuutin jäähy molemmille, korkeintaan kiistaton aloittaja voi saada lisäksi kaksiminuuttisen.
Maallikkokin ymmärtää Byronin loukkaantuneen Weegarin rajun iskun jälkeen − loukkaantuminen oli yksi huomioitu tekijä Byronin saamassa pelikiellossa − mutta Weegar selviytyi ilman lisärangaistuksia. Koska päähän saa lyödä, vaikka taklata ei saa. Koska koodin suojassa saa vahingoittaa ja kostaa muut sääntöjenvastaiset otteet.
Silmä silmästä on muinainen periaate, mutta ei kuulu enää moderniin, länsimaiseen oikeuskäytäntöön. NHL:n kurinpitokin yrittää uudistua ja muuttaa käytäntöjään, mutta pelaajien keskuudessa ikiaikaiset kostotoimenpiteet elävät ja voivat hyvin.
Tappeluiden ja tappelijoiden määrä on toki merkittävästi vähentynyt, mutta edelleen pelaajat uskovat kurinpidossa mieluummin välienselvittelyyn nyrkein kuin erikseen nimettyyn kurinpito-organisaatioon. Weegarin ja Byronin välinen tappelu oli vain yksi esimerkki, muun muassa Wilson ja Jamie Oleksiak aiemmin tällä kaudella selvittelivät vanhoja kaunojaan nyrkkitappelussa.
Keskeinen tappelukulttuuria ylläpitävä tekijä on mieskunnian loukkaaminen. Taklatuksi tuleminen ja loukkaantuminen ovat heikkoudenmerkkejä, joista syntyvä nöyryytyksen kokemus pyritään hyvittämään primitiivisin keinoin. Osa NHL-pelaajista selkeästi ajattelee, että virallinen kurinpitoseuraamus eli vastustajan pelikielto ei paikkaa loukattua mieskunniaa.
Vastustajan pahoinpitely ei kuitenkaan nopeuta alun perin loukkaantuneen toipumista, ja miljoonapalkkaisilta pelaajilta on syytä edellyttää ammattimaisuutta kurinpidon päätöksiin liittyen. Kurinpidolla on toki päätöksissään skarpattavaa, etteivät pelaajat kokisi tarvetta ottaa oikeudenjakajan roolia virallisten tuomioiden jäädessä riittämättömiksi.
Sekä päähän kohdistuneista taklauksista että tappeluista pitää jakaa ankarampia rangaistuksia. Päävammoista kärsiviä ex-pelaajia ja aktiiveja on jo ennestään aivan liikaa, kierre on tärkeää saada katkaistua.
Wilson sai toistuvana rikkeenuusijana tuntuvan pelikiellon, jonka lyhentäminen oli kuitenkin käsittämättömän linjaton ratkaisu. Korkeintaan kolmen ottelun pelikiellot päähän kohdistuneista taklauksista jopa rikkeenuusijoille ovat puolestaan kohtuuttoman löysiä tuomioita.
NHL:llä olisi maailman kovimpana jääkiekkoliigana erinomainen mahdollisuus näyttää esimerkkiä koko globaalille lajiyhteisölle.
Tappeluihin on syytä alkaa suhtautua nykyistä vakavammin. Koodin mukaisiin kostoiskuihin pitää suhtautua erityisen ankarasti. Jos joku kaipaa apua koodin tunnistamiseen, kauden ensimmäinen tappelu, yhteenotto ottelun toisessa vaihdossa ja tappelupukarien välinen kauna ovat vahvoja tuntomerkkejä. Kyseisen tappelun selittäminen pelitilanteesta johtuvaksi olisi haaste jopa Uuno Turhapurolle.
Sekä tappeluilla että jopa päähän kohdistuvilla taklauksilla on oma kannattajakuntansa. Marginaalinen viihdearvo tai joukkueen sytyttäminen ovat kuitenkin todella kyseenalaisia perusteluita, kun toisessa vaakakupissa on pelaajien terveys.
NHL:n ja pelaajayhdistys NHLPA:n on tehtävä kaikkensa liigan ja pelaajien hyvinvoinnin eteen. Alkuun pääsee helposti. Antakaa kurinpidolle luottoa sekä työrauhaa ja ohjatkaa rangaistuksilla pelaajat lopettamaan keskinäiset välienselvittelynsä.
