Vaikea sanoa, kumpi on sietämättömämpää: 19-vuotias Cutter Gauthier kertoo saaneensa tappouhkauksia kieltäydyttyään pelaamasta Philadelphia Flyersissa ja hän kuvaa saamiaan törkyviestejä "it's a business" kuin se olisi tavanomainen osa kiekkoilijan arkea vai Flyers-johdon kommentit, että Gauthier sai, mitä ansaitsi.
Flyers-johdon ja -fanien pettymys on ymmärrettävää, kun kärkivaraus ilmoittikin, ettei halua sitoutua seuraan. Reagointitavat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin ymmärrettäviä, saati hyväksyttäviä.
Fanin on oikeutettua tuntea pettymystä ja jopa vihaa Gauthier'ta kohtaan, mutta niiden tunteiden säätelyyn olisi parempi vaikka juosta Philadelphian taidemuseon portaita kuin heitellä tappouhkauksia hädin tuskin täysi-ikäiselle pelaajanalulle.
on ilahduttavan uraauurtavaa, että NHL-pelaajille on mielenterveyteen liittyen myös matalan kynnyksen apua
NHL:ään pyrkiminen on äärimmäisen kuormittavaa ilman täysin asiattomia tappouhkauksiakin. Gauthier sanoo tavoitelleensa itselleen parasta vaihtoehtoa ilmoittaessaan haluavansa pelata muualla kuin Flyersissa.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin aiheuttanut paljon henkistä kärsimystä.
Siinä mielessä oli jopa lohdullisen oloista, että samoihin aikoihin Gauthier'n ympärillä velloneen hässäkän kanssa nousi esiin pelaajayhdistys NHLPA:n ohjelma, jossa NHL:n aktiivipelaajille ja heidän perheilleen annetaan tietoa mielenterveyteen liittyvistä aiheista, kuten masennuksesta, ahdistuksesta ja päihdekäytöstä.
Entinen NHL-pelaaja ja nykyinen psykologi Jay Harrison toimii yhtenä ohjelman asiantuntijoista ja muistuttaa osallistumisen olevan vapaaehtoista. Harrison on kuitenkin tyytyväinen, kun 20 pelaajaa viidestä eri seurasta on osallistunut vasta aloitettuun ohjelmaan.
Usea jääkiekkoilija on puhunut julkisesti diagnosoiduista psykiatrisista sairauksistaan. Kilpaurheilu kuitenkin altistaa psyykkisille oireille, kuten ahdistukselle, vaikka taustalla ei olisikaan psykiatrista diagnoosia.
Yksi NHL-pelaajille räätälöidyn mielenterveyskoulutuksen tavoitteista on nimenomaan poistaa mielenterveyteen liittyvää stigmaa ja helpottaa ongelmien puheeksi ottamista.
Itse asiassa stigman vähentyessä puhe mielenterveydestä voisi muuttua ongelmakeskeisestä arkisemmaksi – mielialasta, tunteista ja psyykkisistä selviytymiskeinoista juteltaisiin kuin säästä tai suoratoistosarjoista.
Joka tapauksessa on ilahduttavan uraauurtavaa, että NHL-pelaajille on mielenterveyteen liittyen myös matalamman kynnyksen apua kuin virallinen hoito-ohjelma mielenterveys- ja riippuvuusongelmiin.
NHL:n vaikuttamismahdollisuudet harkitsemattomasti somessa käyttäytyviin faneihin ovat käytännössä olemattomat, mutta pelaajien hyvinvoinnista huolehtiminen otti taas ison harppauksen eteenpäin.
