Pelkästään Liigasta lähtee alkavaksi kaudeksi yhdeksän NHL-sopimuksen tehnyttä pelaajaa Pohjois-Amerikkaan. Vaikka NHL-seurojen määrä on kasvanut jo 32:een, on pelipaikan saaminen edelleen vaikeaa.
Euroopan kovatasoiset ja -palkkaiset sarjat ovat jo pitkään olleet vaihtoehto tarunhohtoiselle, ja yksin Sveitsin pääsarjassa NL:ssä on yli 10 000 NHL-runkosarjapelin verran kokemusta.
Tänä kesänä olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota, että nuorehkot ja kärkipäässä varatut ovat siirtyneet pelaamaan Eurooppaan. Syitä en lähde spekuloimaan, mutta ilmiö on kiinnostava.
Esimerkiksi vuoden 2015 Boston Bruinsin ensimmäisen kierroksen varaus Zach Senyshyn ei onnistunut kuuden kauden aikana vakiinnuttamaan paikkaansa sen paremmin NHL:ssä kuin AHL:ssäkään.
Heponiemen sopimus koskee vain ensi kautta, mutta kynnys voi olla korkea lähteä epävarmaan NHL-maailmaan urheilullisesti ja taloudellisesti kilpailukykyisestä sarjasta
26-vuotias kanadalaishyökkääjä pelaa ensi kauden DEL:ssä Schwenninger Wild Wingsissä, joka ei nykyisen kymmenvuotisen pääsarjataipaleensa aikana selviytynyt pudotuspeleihin kuin kerran ja silloinkin kausi päättyi jo karsintakierroksella.
Senyshynin uskalsi luokitella flopiksi jo ennen Eurooppaan lähtöä, eikä asemaa varmasti paranna siirto saksalaiseen pikkuseuraan.
Pohjoisamerikkalaisista pelaajista Eurooppaan suuntaavat myös viiden vuoden takainen San Jose Sharksin ykköskierroksen varaus Ryan Merkley, joka toissakaudella pelasi NHL:ssä 39 ottelua, sekä AHL:n ja ECHL:n väliä kolme kautta rampannut Luke Martin, jonka Carolina Hurricanes varasi toisella kierroksella vuonna 2017.
Merkleyn uusi työnantaja on KHL:n kiinalaisseura Kunlun ja Martinin Helsingin IFK. Suomalaisnäkökulmasta yhdysvaltalaispuolustajan hankkiminen pääkaupunkiin ei kuitenkaan ole ainoa esimerkki NHL-pakolaisuudesta.
Vuoden 2016 Florida Panthersin ensimmäisen kierroksen varaus Henrik Borgström on viiden kauden aikana pelannut yli 100 runkosarjaottelua NHL:ssä, mutta viime kaudella NHL-vastuuta kertyi vain yhdessä ottelussa.
26-vuotias keskushyökkääjä teki SHL-seura HV71:n kanssa suoraan kahden vuoden sopimuksen, mikä vihjaa jo NHL-unelman hautaamisesta. Toinen Panthersin varaama suomalaissentteri Aleksi Heponiemi siirtyy puolestaan Sveitsiin Biel-Biennen joukkueeseen.
24-vuotiaan Heponiemen sopimus koskee vain ensi kautta, mutta kynnys voi olla korkea lähteä epävarmaan NHL-maailmaan urheilullisesti ja taloudellisesti kilpailukykyisestä sarjasta – varsinkin kun Biel-Biennessä on suomalaisvalmennus ja useita maanmiehiä joukkuekavereina.
Jarmo Kekäläisen vuonna 2015 ensimmäisellä kierroksella varaama Gabriel Carlsson vaikuttaa myös kyllästyneen NHL-paikan jahtaamiseen. 26-vuotias ruotsalaispuolustaja nimittäin teki kolmen vuoden sopimuksen SHL:n hallitsevan mestarin, Växjö Lakersin, kanssa.
Vastaavan liikkeen teki jo vuosi sitten toisen polven kiekkoilija Jonathan Dahlén, joka palasi ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa jälkeen yllättäen kotimaahansa peräti viiden vuoden sopimuksella.
Varmasti jokaisessa NHL-seurassa on tehty virheitä sekä pelaajien varaamisessa että varattujen pelaajien kehittämisessä. Samoin on syytä muistaa, että pelaajan kehittymiseen NHL-tasolle asti vaikuttavat niin pelaajan oma kuin seuran toiminta.
Parhaimmillaan kausi tai pari Euroopassa voi elvyttää NHL:ään pyrkivän pelaajan uran.
Usean nuoren tai nuorehkon pelaajan yhtäaikainen siirtyminen Eurooppaan vain muutaman NHL-kauden jälkeen vaikuttaa kuitenkin enemmän joukkopaolta kuin tietoiselta yritykseltä saada nimensä takaisin NHL-pomojen papereihin.
