Sami Vatanen siirtyi hieman yllättäen Sveitsin pääsarjaseura Geneve-Servetten riveihin jättäen NHL-kaukalot taakseen. Puolustaja vietti taalajäillä viime kaudet kiertolaiselämää eikä saanut itsestään parasta irti.
Jyväskyläläislähtöinen puolustaja oli urallaan nuorempana hyökkäyspään kyvyistään tunnettu ja sulavaliikkeinen laukausuhka. Liukkaasti hän liikkuu yhä, mutta varsinainen viivapelote hän ei ole ollut NHL:ssä enää toviin. Edellinen yli kymmenen maalin kausi oli Ducksin paidassa 2014−2015.
Kaudella 2017−2018 tulleen seurasiirron jälkeen Vatasen rooli ja merkitys omalle joukkueelleen tehojen muodossa on ollut laskussa. Siirtyminen Eurooppaan täksi kaudeksi ei ollut enää jättipaukku, vaikka yllätys siltikin.
Vatanen oli ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöään JYPissä yksi koko Liigan parhaita puolustajia. Hän pystyi omalla osaamisellaan dominoimaan erikoistilanteissa ja hänen luistelunsa oli myrkkyä monelle vastustajalle. NHL:ssä vastinpareja alkoi olla liikaa ja pelivuosien myötä kilpailu ajoi miehen edelle.
Paluu 30-vuotiaana Eurooppaan ja kovatasoiseen Sveitsin pääsarjaan tarkoittaa sitä, että Vatanen saanee jälleen ison roolin joukkueen takalinjoilta ja mahdollisuuden paukuttaa tauluun suuria pistemääriä. Hän pääsee siis palaamaan siihen asemaan, jollaisena hänet nousun vuosina opittiin tuntemaan.
Pelityyliltään Vatanen sopii taitavista pelaajistaan tunnettuun NLA:han kuin nenä päähän. Eurooppalaisessa kaukalossa on myös enemmän tilaa luistella ja käyttää mailataituruutta, joten alppimaisemissa Vatasella on oiva tilaisuus kehittää itseluottamustaan. NHL:n pystysuuntalätkään Vatasen tämän hetken paketti ei riitä.
Nyt suomalaisen palkkapussi pienenee ja häneen kohdistuva globaali kiinnostus vähenee, mutta jääkiekkoilijana Vatanen pääsee toteuttamaan itseään Geneve-Servettessä erittäin hyvin. Nappionnistumisen kautta puolustaja voi myös saada uuden mahdollisuuden NHL:ssä, ja kenties jokin seura löytää vielä hänestä kyvykkään erikoistilannepelaajan, vaikka vanhemmalla iällä takaisin maailman parhaimpaan kiekkosarjaan murtautuminen onkin vaikeaa.
Monessa mielessä Vatasen siirtyminen Eurooppaan tuo mieleen maitojunan pillin vihellyksen, mutta näen hänen tilanteessaan myös valoisan puolen. Nyt hänellä on mahdollisuus pelata vielä liki kymmenen vuotta laadukkaan seuran ykköspakkina verrattuna siihen, että hänen uransa hiipuisi jämäroolissa NHL:n häntäpään jengissä mahdollisesti paljon aiemmin.
