TPS:n pelaajakoordinaattori Tomi Kallio totesi muutama viikko sitten harjoitusottelun erätauolla, että joukkueeseen on taas tullut mielenkiintoisia pelaajia ja todella toivoi heidän onnistuvan.
Tämä kuvaa mennyttä ja tulevaa hyvin.
TPS:n kevät on kahdella edelliskaudella päättynyt finaalitappioon. Voitto on mennyt vastustajalle kaksi kertaa kahdesta ansaitusti.
Turkulaiset on finaalisarjoissa erottanut voitosta erityisesti kokoonpanoa vaivannut kärjen kapeus. Tähän tilanteeseen on päädytty sen takia, että joukkueeseen hankitut pelaajat eivät ole pystyneet vastaamaan odotuksiin. Katsomo tai maitojuna on tullut usealle pelaajalle tutuksi.
Toissakaudella Raimo Helmisen komennossa finaalit päättyivät tappioon Rauman Lukkoa vastaan. Vaikka TPS onnistuikin voittamaan yhden ottelun finaalisarjassa, niin Lukko jyräsi ansaitusti mestaruuteen neljän ketjun laadukkaalla materiaalilla.
Palloseuran kokoonpanoa oli ennen kautta vahvistettu pääosin ulkomaalaispelaajien avulla, joita mukaan liittyi peräti yhdeksän. Heidän odotettiin täyttävän erityisesti tulosyksikön ruutuja. Näistä jo runkosarjan aikana maisemaa vaihtoivat heikkojen esitysten jälkeen hyökkääjät Evan Weinger ja Austin Ortega.
Lopulta finaaleissa yhdeksän ulkomaalaisvahvistusta oli enää vain muisto. Aiemmin lähteneiden Weingerin ja Ortegan lisäksi puolustaja Alen Bibic istui katsomossa ja Timur Ibragimov pelasi nelosketjun laidalla hajavaihtoja kahdessa ottelussa.
Havainnollistavaa Lukkoa vastaan pelatussa sarjassa olivat erityisesti ne tilanteet, joissa TPS pelasi ylivoimaa tai haki tasoitusta ilman maalivahtia. Kentällä oli parhaimmillaan Josh Kestneriä tai Ruslan Iskhakovia lukuun ottamatta pelkästään omista junioreista ponnistaneita nuorukaisia.
Tämä ei ollut ihan sitä, mitä ennen kautta suoritettu hankintarumba antoi ymmärtää.
Kulunutkaan kausi ei hankintojen osalta mennyt nappiin. Edellisten yhden vuoden sopimuksilla kiinnitettyjen pelaajien suunnatessa muualle, leveyttä ja kilpailua haettiin jälleen useamman hankinnan voimin, joista iso osa oli ulkomaalaispelaajia.
Kauden edetessä kävi hyvin nopeasti selväksi, että joukkueeseen oli taas hankittu pelaajia, joilla syystä tai toisesta ei yksinkertaisesti riittänyt Liiga-tasolle. SHL:stä isoin odotuksin Turkuun siirtynyt Filip Sandberg siirtyi takaisin kotimaahansa tammikuussa, ja Pohjois-Amerikasta saapunut Mikael Hakkarainen poistui jo aiemmin marraskuussa.
Esitysten perusteella myös muutaman muun Turkuun saapuneen vahvistuksen kohdalla olisi pitänyt rehellisesti sanottuna menetellä samalla tavalla.
Siinä missä TPS hankki siirtotakarajan kynnyksellä Liigan pelinopeuden kanssa kamppailleet Vyacheslav ja Vladislav Usheninin, tulevan finaalivastustajan Tapparan haaviin tarttui Veli-Matti Savinaisen ja Otto Leskisen kaltaisia pelaajia.
Pudotuspeleissä yhteenkään loukkaantumiseen ei olisi ollut varaa, koska reservissä ei varsinaisesti ollut laatua tarjolla. Hyvä esimerkki nähtiin ensimmäisessä finaalikamppailussa, kun turkulaisilta oli sairastelun vuoksi sivussa useampi niistä pelaajista, jotka olivat pelanneet läpi koko pudotuspelien.
Naftaliinista löytyi tilalle Usheninin veljesparin lisäksi ulkomaalaishankinnat Jaedon Descheneau ja Mitch Hults. Myös Kalle Väisänen nousi pelaavaan kokoonpanoon. Näistä Usheninit, Descheneau ja Väisänen pelasivat ensimmäistä kertaa kevään pudotuspeleissä. Hultsia lukuun ottamatta pelit olivat muiden osalta jääneet myös runkosarjassa verrattain vähiin, ja tuntuma oli täysin kateissa.
Kokonaisuutena turkulaisten kokoonpano oli läpi pudotuspelien koetuksella, ja tehot olivat pitkälti upeasti pelanneen Markus Nurmen, Juuso Pärssisen ja Mikael Pyyhtiän muodostaman ykkösketjun varassa. Lopulta finaalisarjassa kärjen kapeus sekä kokoonpanon leveyden heikkous vain korostuivat, ja vastustaja vei mestaruuden ansaitusti, taas.
Tulevaksi kaudeksi joukkue on jälleen muuttunut edellisten kausien trendin mukaisesti paljon. Monen muun hankinnan lisäksi viime kauden parhaat pelaajat ovat poistuneet, ja jäljelle on jäänyt aukkoja, joiden täyttäminen vaatii täydellisen onnistumisen.
Profiililtaan jo ennakkoon selvät vahvistukset Arttu Ilomäen, Pavol Skalickýn ja Teemu Kivihalmeen johdolla ovat hyvä alku.
Mikäli TPS mielii tulevalla kaudella kirkastaa hopeamitalin, on muidenkin kuin edellä mainittujen hankintojen yksinkertaisesti onnistuttava. Niin kuin joukkueen pelaajakoordinaattori Kallio totesi, mukana todellakin on taas mielenkiintoisia pelaajia. Kysymysmerkkejä heidän suhteensa miltei leijuu ilmassa, mutta mahdollisuudet ovat olemassa.
Mainittakoon vielä, että lähtökohdat siirtomarkkinoille viime vuosina miljoonatappiot tehneen TPS:n kohdalla ovat toki olleet montaa muuta seuraa haastavammat, mutta määrän sijaan rahalla pitää jatkossa panostaa laatuun.
