Vuoden 2019 mestari HPK on hakenut uutta nousua mestaruustaistoon nyt kolmen kauden ajan. Ensimmäinen valmentajanvaihdos meni lopulta pieleen, toinen alustavasti paremmin.
Syksyllä 2022 HPK herättää sopivasti luottamusta ainakin Hämeenlinnassa, ja mitäpä sitä muuta tässä vaiheessa voisi seurajohto toivoakaan?
HPK:ssa se on tehty brändäämällä etenkin joukkuetta vähän uusiksi. Jarno Pikkaraisen johtamasta Kerhosta on tehty aavistuksen historiaa häjympi ja fyysisempi joukkue, ja se näyttää uppoavan kanta-hämäläiseen kiekkokansaan. Ainakin tällä hetkellä.
Ei HPK mikään mestaruussuosikki ole, eikä edes ykköskorin haastaja. Todellisuudessa HPK taistelee jälleen pelivoimallaan lähtökohtaisesti pudotuspelipaikasta, niistä säälikierrosten sijoituksissa. Todennäköisesti. Mutta samaan aikaan viime kauden hyvä lento ja joukkueen värikkäät hankinnat luovat uskoa siihen, että ehkäpä oransseja päästään huutamaan kuuden sakkiin?
Materiaali on ohuehko etenkin sentteri- ja puolustusosastolla. Potentiaaliakin kokonaisuudessa kuitenkin löytyy, kun Eetu Liukkaan ja Jiri Pärssisen sekä Petteri Nurmen tapaiset pelaajat lupailevat hyvää kehitysvaraa nakit ja muusi -osaston veteraanien rinnalla. Ykkösmaalivahdiksi noussut Daniel Lebedeff oli eräs viime kauden parhaista maalivahdeista maaliodottamaan verraten.
Varsinainen väri tulee kuitenkin siitä, että lupaavien pelaajien rinnalle saatiin pidettyä viime kauden räjähtävimpiin taitopelaajiin kuulunut Michael Joly, hankittua Jokereista tuttu supertykittelijä Steve Moses sekä suomalaisen leijonakiekon tukipilareihin kuuluva Juuso Hietanen. Puolustaja, jota kannattajat ovat märkänä unena odottaneet palaavaksi Kerhon takalinjoille jo varmaan kymmenen vuoden ajan.
HPK on onnistunut jo valmiiksi kahdessa asiassa. Oranssi joukkue on brändätty hieman entistä värikkäämmäksi, ja pelillinen paletti on loppukauden tyssähdystä lukuunottamatta lupaava. Pikkaraisen valmennustiimi pelasi ison osan kaudesta erinomaista tilan ja hapen vastustajalta vievää kiekkoa.
Ainakin niin hyvä joukkue on, että sillä voidaan realistisesti haastaa kovempia joukkueita illasta toiseen. Altavastaajan asemasta tasaiseen suuntaan.
Onpa joukkue myös kesän perusteella panostanut lisää näkyvyyteensä somessa ja kaupungilla. Jälkimmäinen on tapahtunut hiljalleen, ja markkinoinnin eurot ovat rajalliset, mutta brändi on tunnistettavampi ja näkyvämpi kuin vaikkapa kuutisen vuotta sitten Antti Pennasen aloittaessa oman taipaleensa seurassa.
Ehkäpä tämä voittamisen ohella tuo katsojia lehtereille. On vaikea nähdä HPK:ta mestaruustaistossa, mutta ainakin katsomisen arvoisena joukkueena. Vähän särmikkäämpänä taas, isoja kiusaamassa.
Lopuksi koitan luvata yhden asian. Hietanen tulee todennäköisesti dominoimaan osastoaan liigajäillä, omalla eleettömän varmalla tyylillään.
