Viime vuonna Turun Palloseura lähti kauteen ostojoukkueeksikin haukutulla kokoonpanolla, jossa oli iso joukko ulkomaalaisia. Lähes kaikilla päävalmentaja mukaan lukien oli vain yhden vuoden sopimus, ja joukkue hajaantui täksi kaudeksi eri suuntiin.
Viime kauden kärkipelaajista muun muassa Josh Kestner, Lauri Pajuniemi ja Ruslan Ishakov ovat jo lähteneet, ja Juuso Pärssisen pelaaminen Turussa alkavalla kaudella on epävarmaa.
Jatkuvuudesta ei siis voida puhua. Monessa mielessä TPS on samalla viivalla kuin vuosi sitten: se lähtee kauteen joukkueella, jossa valmennus ja pelaajat eivät ole toisilleen tuttuja, ja moni on tullut Turkuun vain yhdeksi kaudeksi.
Yleensä tällainen jatkuvuuden puute povaisi joukkueen alkavalle kaudelle huonoa. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin se, että useiden heikkojen kausien jälkeen viime kausi oli TPS:lle kasvojenpesu, jolloin joukkue onnistui viime kaudella ponnistamaan hopealle asti – samoista lähtökohdista kuin nyt.
TPS:n menestystä viime kaudella auttoivat omien kasvattien läpimurto sekä hyvä valmennustyö. Tärkeintä – ja yllättävintä – oli kuitenkin se, miten hyvin kauden aikana hankitut vahvistukset suoriutuivat.
TPS:n otteluihin esimerkiksi puki kuusi eri maalivahtia, joista Andrei Karejev, Rasmus Tirronen, Ukko-Pekka Luukkonen ja Karri Rämö kantoivat vastuuta kauden eri vaiheissa. Heistä vain Karejev on enää TPS:n kokoonpanossa, ja ainakin kauden alussa kakkosmaalivahdin tontista huolehtii oma kasvatti Eetu Anttila.
Kenttäpelaajista muun muassa Ville Lajunen liittyi joukkueeseen vasta kauden alettua ja onnistui nousemaan TPS:n johtavien puolustajien joukkoon. Toisaalta seura myös luopui nopeasti Evan Weingerin ja Austin Ortegan kaltaisista pelaajista, jotka eivät pystyneet vastaamaan heille asetettuihin odotuksiin.
Alkavallakin kaudella TPS:n joukkue on täynnä kysymysmerkkejä, joilta odotetaan paljon ja jotka saattavat alisuoriutua. Esimerkiksi 23-vuotias kanadalaishyökkääjä Tyler Steenbergen on tehnyt junioriliigoissa vakuuttavaa jälkeä (muun muassa 102 pistettä 56 ottelussa kaudella 2017–2018), muttei ole koskaan tehnyt todellista läpimurtoa edes AHL:ssä. Mikä on hänen panoksensa Liiga-tasolla?
Toinen villi kortti TPS:n hyökkäyksessä on omissa junioreissa kaksi kautta pelannut slovakialainen Juraj Slafkovsky. Vasta 17-vuotias Slafkovsky on isokokoinen (192 cm/102 kg) hyökkääjä, josta povataan jopa ykköskierroksen NHL-varausta kesällä 2022. Mihin hänen rahkeensa ja kehityksensä riittävät TPS:n edustusjoukkueessa?
Ennen kautta 2019–2020 TPS:n juniorikehitys näytti taantuneen, sillä Kaapo Kakkoa lukuun ottamatta juniorimylly tuotti heikosti Liiga-tason saati kansainvälisen tason pelaajia. Viime kaudella tilanteeseen saatiin kuitenkin muutos, kun Pajuniemi, Pärssinen, Markus Nurmi, Eemil Viro ja Ruben Rafkin vakuuttivat hyvillä otteillaan ja ruokkivat osaltaan menestystä.
Mikäli junioripelaajien kehitys jatkuu tällä kaudella viime kauden malliin, saa TPS omista kasvateista paitsi kirittäjiä ulkomaalaisvahvistuksille, myös uusia Liiga-tähtiä. Läpimurtoa odotetaan erityisesti 19 vuotta täyttävältä Eetu Liukkaalta, joka on päässyt pelaamaan edustusjoukkueessa jo kahdella viime kaudella.
Valmennus on haasteen edessä. Viime kaudella Raimo Helminen onnistui kasaamaan vaihtuvista ulkomaalaisvahvistuksista sekä omista junioreista yhtenäisen paketin, joka pääsi finaaleihin asti. Miten samassa tilanteessa selviää Jussi Ahokas? Ahokas vaatinee joukkueelta kovempaa pelillistä kuria kuin pelaajalähtöisenä valmentajana tunnettu Helminen. Joukkueeseen liittyminen kesken kauden saattaa Ahokkaan aikana olla pelaajille vaikeampaa.
Menestyäkseen alkavalla kaudella TPS:n tulee siis jälleen kyetä paitsi onnistuneisiin pelaajahankintoihin, myös omien juniorien kehittämiseen sekä huippuluokan valmennukseen. Se on menestysresepti, jolla mikä tahansa joukkue menestyisi – mutta TPS:n tapauksessa kesän aikana tehdyillä pelaajahankinnoilla on paljon tavallista enemmän painoarvoa. Suurin paine on siis toimistolla.
Pienetkin virheet ja epäonnistuneet hankinnat voivat sysätä TPS:n alempaan keskikastiin. TPS näytti kuitenkin jo viime kaudella, että sen on mahdollista pyörittää vaativaa pelaajaruljanssia ja saada siitä etua itselleen.
Onnistuminen – kirkkaimmankin mitalin havittelu – on alkavalla kaudella TPS:lle paljon todennäköisempää kuin vuosi sitten kauden alla.
