Mikael Hakkarainen ei ole vielä pelannut peliäkään NHL:ssä, mutta silti hänet on ehditty jo vaihtaa päittäin kolminkertaiseen Stanley Cup -voittajaan ja hallitsevaan Vezina Trophy -voittajaan Marc-André Fleuryyn. 23-vuotiaan hyökkääjän pelaajaoikeudet siirtyivät Chicago Blackhawksilta Vegas Golden Knightsille, mutta uusi organisaatio ei nähnyt suomalaiselle käyttöä.
Niinpä Hakkarainen palasi kuuden Pohjois-Amerikassa vietetyn kauden jälkeen Suomeen ja TPS:n Liiga-kokoonpanoon – aiempaa pelikokemusta Hakkaraisella on Suomesta korkeimmillaan B-nuorista.
Kuka oikein on TPS:n tuore hyökkääjähankinta Mikael Hakkarainen? Se selviää tässä haastattelussa.
”Kun tavoite on päästä NHL:ään ja tarjotaan sopimusta, ei sellaista tilaisuutta heitetä hukkaan”
Hakkarainen pelasi Suomessa viimeksi kaudella 2014–15 Bluesin B-nuorissa: 43 runkosarjapelin pistesaldo oli mainio 21+30 – enempään pystyivät seurakavereista vain Nashville Predatorsia nykyään edustava Eeli Tolvanen ja Ilves-hyökkääjä Joni Ikonen. 17-vuotias nuorukainen otti uraloikan Pohjois-Amerikkaan.
– Tavoite oli päästä pelaamaan yliopistosarjaan. Ammattilaisuus ei ollut silloin vielä tähtäimessä, vaan halusin hankkia itselleni tutkinnon turvaksi, jos rahkeet eivät riittäisikään ammattilaisuraan. Pelasin NAHL:ssä hyvän kauden ja sain stipendin.
Seuraava askel oli USHL ja ensin Chicago Steelin joukkue, mutta Muskegon Lumberjacksissa Hakkarainen pelasi yhteensä kaksi ja puoli kautta. Kauden 2017–18 huipputehot 46 pistettä 36 ottelussa palkittiin Blackhawksin viidennen kierroksen varauksella.
– USHL:ssä pelasin pari kautta ja siirryinkin lopulta yliopistosarjaan Providenceen. Siinä vaiheessa minut oli jo varattu Chicago Blackhawksiin, niin halusinkin keskittyä pelkästään jääkiekkoon.
NHL on edelleen tavoitteeni, mutta minun täytyy ensin todistaa kykyni Liigassa.
– Kyseinen koulu ei sopinut minulle ollenkaan eli olisi ehkä pitänyt valita toinen koulu. Palasin vielä kaudeksi USHL:ään ja tein NHL-sopimuksen, mikä oli mielestäni oikea ratkaisu. Euroopassakin olisi ollut vaihtoehtoja, mutta kun tavoite on päästä NHL:ään ja tarjotaan sopimusta, ei sellaista tilaisuutta heitetä hukkaan.
Yliopistokoulutus jäi toistaiseksi saamatta, mutta pelaajana Hakkarainen koki kehittyvänsä USHL-kausinaan.
– USHL on kovatasoinen ja kovavauhtinen sarja. Siellä oppi myös paljon pelitavoista. Ensimmäinen kausi oli vielä hakemista, mutta kaksi seuraavaa pelasin hyvin. Sain pelata paljon ja kehityin pelaajana.
– USHL on yliopistokiekkoon valmistava sarja, minkä vuoksi sinne meninkin. Viimeisen kauden ajan sain kuitenkin keskittyä pelkästään jääkiekkoon.
Tässä vaiheessa ammattilaisura oli jo Hakkaraisen kiistaton tavoite, johon hän myös panosti.
– Aamuisin oli treenit ja sitten oli viiden tunnin tauko ennen seuraavia harjoituksia, niin oli mahdollisuus levätä ja palautua, tehdä punttitreeniä tai harjoitella esimerkiksi laukomista. Aika itsenäisesti sai tehdä ja itse panostin fysiikkaharjoitteluun. Sain myös fysiikkavalmentajalta hyvin apua ammattilaisuutta ajatellen, joka oli selvä tavoite, kun USHL:ään palasin.
Hakkarainen oli kaksi kautta Blackhawksin sopimuspelaaja, mutta erilaisten loukkaantumisten vuoksi AHL:ssä kertyi yhteensä 14 peliä ja sarjatasoa alempana ECHL:ssä yhteensä yhdeksän ottelua.
– En halua puhua huonosta tuurista, mutta on tullut isoja loukkaantumisia, jotka ovat pilanneet viime kaudet. Keskeisin tavoite liigakaudelle on pysyä kunnossa ja saada pelejä alle – sitä kautta pystyn auttamaan vahvuuksillani TPS:ää ja edistämään myös omaa uraani.
Tällä hetkellä nuori hyökkääjä on paremmassa voinnissa, mutta pelituntumassa näkyy edelleen rikkonaiset kaudet.
– Tällä hetkellä terveydentila on hyvä. Pelituntumassa on vielä hakemista, mutta tiedän, että se löytyy – ja silloin pelaaminen sujuu helposti.
– On ollut kiva päästä joukkueen kanssa treenaamaan ja pelaamaan pari peliäkin. Tärkeää saada kauteen valmistavia pelejä alle, kun laskin, että olen kahden viime vuoden aikana pelannut vain parikymmentä ottelua. Vaatii aikaa, että pääsen huippukuntoon, ja kaikki tekeminen tulee selkäytimestä. Peli kerrallaan etenen ja yritän tehdä parhaani.
”Raaka maailma, ja pelaajat ovat pelinappuloita”
Hakkarainen tunnistaa kehittyneensä Pohjois-Amerikan-vuosinaan esimerkiksi luistelu- ja kamppailupelaamisessa, mutta rikkonaiset kaudet NHL-organisaation mukana olivat vaikeita.
– Kausi 2019–20 meni aika lailla hukkaan. Viime kauden alussa pääsin hyvin mukaan – treenasin NHL-joukkueen mukana ja pelasin AHL-pelejä. Jalkamurtuman jälkeen en sitten enää saanut mitään irti. Vaikka pääsin farmijoukkueen mukana pelaamaan, niin rehellisesti sanottuna ei yhtään kiinnostanut olla siellä.
Liigassa on enemmän tilaa, mutta ei ole enemmän tilaa. Hyökkäysalue on isompi, mutta joukkueet puolustavat todella hyvin.
Toistuvat loukkaantumiset ovat kuormittaneet myös henkisesti, ja Hakkarainen hakeutuikin Yhdysvalloissa urheilupsykologin juttusille.
– Oli todella kova pettymys, että jalka murtui juuri, kun pelaaminen alkoi tuntua hyvältä. Motivaation löytäminen oli todella vaikeaa. Seuraava pettymys oli, kun monen viikon kuntoutuksen jälkeen minut komennettiin ECHL:ään. Luulin pääseväni takaisin AHL:ään, kun pelit olivat sujuneet hyvin.
– Yhteistyö urheilupsykologin kanssa on tuntunut hyvältä, sillä oli vaikeaa sietää sitä pettymystä, kun pitkän ja hyvin sujuneen treenikauden jälkeen tulee taas paha loukkaantuminen. Omasta mielestäni ratkaisu oli väärä, niin siksi halusin keskustella psykologin kanssa ja kuulla hänen näkemyksiään. Tällaisiin tilanteisiin on vaikea itse vaikuttaa tai löytää ratkaisuja.
Oma sopeutumisensa on ollut pelaajan avuttomuuteen NHL-organisaation ratkaisuissa.
– Se on raaka maailma ja pelaajat ovat pelinappuloita. Oma ECHL-komennukseni meni niin, että sain keskiviikkona toisen koronarokotteen ja olin torstaina kipeä. Perjantaina osallistuin aamujäille muiden pelaajien kanssa, jotka eivät olleet AHL-joukkueen pelaavassa kokoonpanossa. Harjoitusten jälkeen valmentaja ilmoitti, että pelaan illalla ECHL-joukkueessa Fort Waynessa ja kehotti lähtemään heti matkaan, koska ajomatkaa on kuutisen tuntia.
Vaikka Hakkarainen on tullut jo kaupatuksi ja vielä torjutuksi uuden organisaation taholta, tähtäin on edelleen kiekkomaailman huipulla.
– Tällaiseen pitää tottua, jos Pohjois-Amerikassa aikoo pelata. NHL on edelleen tavoitteeni, mutta minun täytyy ensin todistaa kykyni Liigassa.
Hakkarainen on jatkanut myös yhteistyötä tutun urheilupsykologin Suomeen muutettuaan.
– Olemme jutelleet kerran kuussa ja kauden aikana kontaktia on mahdollisesti useamminkin. TPS:n kautta ei tietääkseni ole psyykkistä valmennusta saatavilla.
Välietappi ennen NHL:ää
Pelikunnossa pysyminen ja pelituntuman löytäminen ovat Hakkaraiselle keskeisiä tavoitteita, mutta tärkeää on myös kehittyä ja edistää uraa – hieman etäisempänä tavoitteena hohkaa tarunhohtoinen NHL.
– Puolustavassa roolissa on todennäköisempää saada paikka NHL:stä eli tarkoitus on todistaa pystyväni pelaamaan kolmosketjun roolissa sekä hyvää alivoimapeliä – tehopisteet olisivat lisäksi plussaa. Kärkiketjujen pelaajaa NHL-tasolle minusta ei tule, mutta sopiva rooli on mahdollista löytää ja hoitaa se hyvin.
Yhteistyö urheilupsykologin kanssa on tuntunut hyvältä, Olemme jutelleet kerran kuussa ja kauden aikana kontaktia on mahdollisesti useamminkin.
– Luistelu on oma vahvuuteni, niin muita osa-alueita täytyy petrata ja saada pelituntumaa. Kamppailupelaaminen ja suoraviivaisuus ovat aseita, joita tuon TPS:n peliin.
Hakkarainen on ehtinyt olla mukana kahdessa CHL-ottelussa, jotka molemmat päättyivät TPS:n niukkaan tappioon. Nuori hyökkääjä löysi peleistä sekä hyvää että huonoa.
– CHL-peleissä koen pelanneeni hyvin, mutta tehot jäivät uupumaan. Menneitä en jää miettimään, vaan jatkan pelaamista omilla vahvuuksillani ja tavoite on jatkossa pysyä entistä paremmin pelin sisällä. Pelituntuma on vielä ohutta, joten välillä joutuu miettimään, mitä jäällä pitäisi tehdä. Silloin jää herkästi pelin ulkopuolelle.
– Joukkue on luistelu- ja kamppailuvoimainen, CHL-pelejä mielestäni hallitsimme, mutta viimeistely ontui. Uskon TPS:n olevan Liigan kärkijoukkueita, jos maalinteko toimii paremmin.
Pitkään Pohjois-Amerikassa pelannut Hakkarainen on ehtinyt jo havainnoida pelitavalliset erot.
– Juttelin juuri TPS:ään siirtyneen Tyler Steenbergenin kanssa, kuinka Liigassa on enemmän tilaa, mutta ei ole enemmän tilaa. Hyökkäysalue on isompi, mutta joukkueet puolustavat todella hyvin. Viisikkona puolustamista harjoitellaan enemmän, ja puolustusalueen puolustuspelaaminen on aktiivisempaa.
– Sitten taas CHL-vastustaja Fischtown Pinguins pelasi puhtaasti trapia, joka ei todellakaan ole itselle tuttu. Pohjois-Amerikassa pelataan koko ajan aktiivisesti ja puolustetaan tila pois eikä haeta viivelähtöjä. Suomalaiseen pelityyliin tottumiseen voi siis mennä hetki.
Luisteluvoimainen Hakkarainen nauttii TPS:n pelityylistä ja on viihtynyt myös joukkueen parissa.
– TPS:n pelityyli on sinänsä aktiivinen, mutta hitaampia lähtöjäkin välillä tulee, ja siihen pitää tottua. Pelejä on onneksi runsaasti edessä.
– Vastaanotto on ollut todella hyvä. Ei mitään pahaa sanottavaa!