TPS on viime kausina tuskaillut paljon maalinteon kanssa. Tommi Miettisen nimityksen jälkeen toivo raikkaasta ja uudesta pelitavasta kohosi kannattajien keskuudessa. Kauden alku vain vahvisti odotuksia, kun turkulaiset liihottivat kuuden ottelun voittoputkessa.
Syksyn harmaat pilvet nousivat kuitenkin jo syyskuun lopulla vahvasti Artukaisten ylle. Voittoputken jälkeen TPS on voittanut yhdeksästä ottelustaan ainoastaan kaksi ja nämäkin vasta varsinaisen peliajan jälkeen.
Tuttu maalinteon vaikeus on palannut. Joukkue pyrkii edelleen tuttuun Miettisen tyyliin kääntämään peliä nopeasti ja kiekonmenetyksen jälkeen pyritään karvaamaan aktiivisesti ylhäältä pyrkien nopeaan riistoon.
Näissä TPS onnistui kauden alussa erittäin hyvin. Se ei vieläkään ole ongelma, vaikka vastustajat ovatkin tutustuneet TPS:n pelitapaan ja hyökkäyksiin lähdöt eivät enää toimi samalla tavalla kuin alkukaudella.
Suurin TPS:n ongelma on se, mitä tapahtuu hyökkäysalueella siniviivan ylityksen jälkeen, mikäli suorahyökkäys ei tuota maalitilannetta.
Tällöin pelissä näkyy valitettavan paljon edeltäviltä kausilta tuttuja elementtejä. Viisikon ja vielä tarkemmin niin sanotun kolmiopelin etäisyydet ovat erittäin pitkiä, eikä kiekollinen pelaaja saa riittävästi tukea.
Kiekolla pelaaminen jää laidoille ja kulmiin liian kauas maalintekosektorista, josta yksittäinen pelaaja yrittää yksinään puskea pois. Edes Markus Nurmi tai Petrus Palmu eivät siinä joka kerta onnistu.
Lyhyemmillä etäisyyksillä kiekollisella pelaajalla olisi syöttövaihtoehto kuljettamisen sijaan. Lisäksi kiekon menetystilanteessa vastustajan mahdollisuus kiekon pelaamiselle eteenpäin on rajoittuneempi toisen pelaajan ollessa tilanteessa lähellä.
Myös rotaatiopelaaminen, jossa pelaajat liikkuvat ristiin ja vaihtavat kiekon kulkusuuntaa vastustajan puolustuksen hajottamiseksi, puuttuvat lähes täysin. Muun muassa Jimi Suomi ja Ruben Rafkin ovat hyvin liikkuvia kiekollisia puolustajia, joita kannattaa tässä hyödyntää.
Pelit voitetaan viisikkona, ei yksin. TPS:n pitää saada nämä asiat kuntoon, jotta vastustajan puolustus hajoaa ja kiekko saadaan vietyä maalintekosektorille.
Tuki ja liike viisikkona ovat siis avainsanoja ongelman ratkaisemiseksi. Nykyistä pelaajamateriaalia on kritisoitu riittämättömäksi pelitapaan nähden. Yksin yrittäessä pelaajat ovatkin vain tavallisia kuolevaisia, mutta yhdessä täysin riittäviä vaadittuun systeemiin.
Älkäämme siis hylätkö mahdollisuutta viihdyttävään lätkään, vaan korjataan ongelmat yhteistyöllä.
