Suomi on täynnä anttimäkisiä. Yksi tällainen on ystäväni Raimo. Hänen intohimoisia harrastuksiaan ovat kävely ja penkkiurheilu. Nojatuolissa kaukosäädin kädessä hänestä kuoriutuu oikea moniottelija.
Raimo nauttii, kun Suomi voittaa. Kun Suomi voittaa, hän on onnellinen myös siitä, ettei Venäjä tai Ruotsi voittanut. Kun Suomi häviää finaalissa Kanadalle, se ei ole Kanadan hyvyyttä vaan Suomen huonoutta. Itse mokattiin, perkele.
1990-luvulla Raimo oli samaa mieltä Antero Mertarannan kanssa. Aina. Lillehammerissa oli neljä kovaa Ville, Saku, Jere ja Antero. Ensimmäiset laittoivat vastustajat kebabkioskille ja viimeinen suomalaisten korvat solmuun.
Lapsena harrastin innokkaasti lintujen tiirailua. Nykyään enää ironisen innostuneesti. Raimo opetti minulle uuden sanonnan liittyen lintuihin: Kuu kiurusta kesään, melkein kesä Mertsistä.
Ysärin taittuessa kohti auringonlaskua Raimo ja Antero totesivat yhdessä: se on siinä. Raimo ui Mantalla ja lauloi Ville Peltosesta.
Raimolle urheilijoiden urheilija on aina ollut Mika Myllylä. Myllylä toikin iloa silloin, kun Leijonilla meni huonommin maailmanmestaruuden jälkeen. Suossa risti kaulassaan kuokkiva Myllylä oli jumalaisen hyvä urheilija.
Torinon olympialaisissa 2006 oli kulta lähellä. Hjallis oli kuulemma Torniossa. Kulta hävittiin Koivun mailaan ja Olli Jokisen huonoon viimeistelytaitoon. Raimo olisi itse tehnyt siitä viimeisen minuutin paikasta maalin. Siinä ottelussa Suomi oli niin huono, ettei voittanut Ruotsia. Ottelun jälkeen itkivät Raimo ja Teppo Numminen.
Suomi oli ollut turnauksessa yhtä ottelua lukuunottamatta erinomainen, Antero hyvä. Onneksi itse mokattiin. Se Koivun maila oli varmasti Koho tai Montreal.
Mertarannan ja Raimon liitto oli pyhä ja lommoton aina 2010-luvun alkuun asti. Täydellinen liitto päättyi Bratislavaan Mikke Granlundin ilmaveiviin ja mestaruuteen. Antero lähti maksumuurin taakse, ja köyhät ja nuukat saivat kuunnella Mika Saukkosta.
Antero jätti Raimon. Vitutti.
Myöhemmin, kun Raimo oli hankkinut karavaanin ja suoratoistopalvelua suoratoistopalvelun kylkeen, hän totesi, ettei Mertsikään ole entisensä. Se on useammin väärässä.
Kun Mertaranta selostaa vastustajan kulmissa pyörimistä, tuntuu, että sydän jättää lyönnin välistä. Jos Mertaranta olisi selostanut koronapandemiaa Suomessa, Krista Kiurun ja kumppaneiden ei olisi tarvinnut asettaa yhtään rajoitusta.
Ennen 2010-lukua Raimo kiroili kotisohvallaan ja parhaassa tapauksessa kaveriporukassa. Joskus hän toimi pyyteettömästi lähikapakan asiantuntijana. Siellä ei saanut ääntään kuuluviin, kun joku idiootti kertoi kovaan ääneen, kuinka oli väärässä.
Raimo yritti välillä oikaista väärässäolijoita. Ei siitä mitään tullut.
Mutta sitten tulivat älypuhelimet. Ensin oli nokialainen kosketusnäyttö, jota piti painaa, että se uskoi, että sitä koskettiin. Sen jälkeen tuli Android ja Facebook.
Nykyään, kun Raimoa ottaa aivoon, hän haukkuu Facebookissa kaikki, joskus Anteronkin. Siellä somessa hän kertoo, kun Antero tai joku muu on ollut väärässä tai epäonnistunut ihmisenä. Maailma paranee kirjoittamalla.
Raimo tiesi Pasi Mustosen jättävän maajoukkueen heti, kun kuuli Noora Rädystä. Somessa hän kertoi sen heti sen jälkeen, kun Mustonen oli kertonut päätöksestään.
Olympialaisissa jääkiekkoa selostaa Oskari Saari. Se ärsyttää Raimoa, pitäisi olla Mertaranta.
− Eihän se osaa selostaa edes formuloita.
Ja itse kisoissa Leijonat jäävät alkulohkoon, jos muut eivät alisuorita todella pahasti.
Värityskirja on toimittelija Petri Lajusen ajankohtaisiin aiheisiin tarttuva pakina.
